Oletteko miettineet syitä, että miksi jotkut tilanteet/ tapahtumat laukaisevat mustasukkaisuuden tunteen kumppanianne kohtaan?
Miksi syytellä kumppania turhista asioista?
Miksi esim. miehen/ naisen työkaveri saa teidät mustasukkaisiksi, vaikka aihetta ei olisikaan?
Minäkin olin mustasukkainen, kunne tajusin, että se on älyttömintä mitä voi olla.
Syyttelin miestäni pettämisestä, vaikka hän ei muihin koske pitkällä tikullakaan. Haukuin hänen kaverinsa... itse hän on ne valinnut, minun ei tarvitse heistä pitää, mutta oikeuksiini ei kuulu heidän moittiminen/ mustamaalaaminen.
Kielsin miestäni menemästä baariin kavereidensa kanssa, vaikka itse kuitenkin menin.
Avasin silmäni. Miksi minä saan mennä, mutta mieheni ei?! Ei sen niin pidä mennä. Kun minä menin, niin mies sai mennä seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla juhlimaan kavereidensa kanssa... tai myöhemmin jos halusi.
Parisuhteen kuuluu olla oikeudenmukainen, molemmilla kuuluu olla samat oikeudet/ vapaudet.
On järjetöntä yrittää kahlita toista kotiin, jotta itsellä olisi hyvä mieli ja turvallinen tunne siitä, ettei se kumppani nyt vaan pääse pettämään... Hölmöä.
Miettikää näitä asioita ja tehkää ihmeessä parannus. Moni parisuhde alkaa kestämään paljon paremmin, kun ei toista riistä henkisesti koko ajan.
Miksi syytellä kumppania turhista asioista?
Miksi esim. miehen/ naisen työkaveri saa teidät mustasukkaisiksi, vaikka aihetta ei olisikaan?
Minäkin olin mustasukkainen, kunne tajusin, että se on älyttömintä mitä voi olla.
Syyttelin miestäni pettämisestä, vaikka hän ei muihin koske pitkällä tikullakaan. Haukuin hänen kaverinsa... itse hän on ne valinnut, minun ei tarvitse heistä pitää, mutta oikeuksiini ei kuulu heidän moittiminen/ mustamaalaaminen.
Kielsin miestäni menemästä baariin kavereidensa kanssa, vaikka itse kuitenkin menin.
Avasin silmäni. Miksi minä saan mennä, mutta mieheni ei?! Ei sen niin pidä mennä. Kun minä menin, niin mies sai mennä seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla juhlimaan kavereidensa kanssa... tai myöhemmin jos halusi.
Parisuhteen kuuluu olla oikeudenmukainen, molemmilla kuuluu olla samat oikeudet/ vapaudet.
On järjetöntä yrittää kahlita toista kotiin, jotta itsellä olisi hyvä mieli ja turvallinen tunne siitä, ettei se kumppani nyt vaan pääse pettämään... Hölmöä.
Miettikää näitä asioita ja tehkää ihmeessä parannus. Moni parisuhde alkaa kestämään paljon paremmin, kun ei toista riistä henkisesti koko ajan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meni. Mies laukkasi kapakassa, minä en, löysi naisen ja tuli avioero ja vapaus. Minulla on mies mutten löytänyt sitä kapakasta vaan ihan heinäpellonlaidalta kuten romanttisissa suomifilmeissä.
Mustasukkainen en ollut vaan hölmö, tiesinhän, että se jossain vaiheessa siellä tarttuu johonkin naiseen, tottakai, kapakat on sitä varten.
Eikä minun tarvi olla edes vihainen vaikka olen,onhan mulla mies. Mutta ehkä olen huono häviäjä, rumastakin ukosta olen huono häviäjä, haluan olla ykkönen ja kukaan ei minua saisi syrjäyttää.....ei edes ruman miehen uusi vaimo, joka sekin on ruma ja kahden lapsen yksinhuoltaja. Hehehehehehhe....Mulla rikas kuin kroisos, mies ja silti olen vihainen. PLääähh...
Minäkin, häpeäkseni, epäilen miestäni.
Aikaisemmissa suhteissa hän on pettänyt, mutta vannoo ja vakuuttaa että nyt kaikki on toisin. Haluan uskoa ja luottaa, mutta epäily kaihertaa mieltä ja sydäntä. Kuinka siitä pääsee, kuinka opin luottamaan? En halua syyttää ja syyllistää tai kytätä ja aiheuttaa näin ongelmia suhteessamme. Onko parempi pitää epäilyt sisälläni vai puhua niistä aiheuttaen toiselle pahan mielen?
MIKSI en voi vain luottaa? Ei minua ole, tietääkseni, koskaan petetty ankä ole aiemmissa suhteissa sellaista epäillytkään, miksi siis nyt epäilen häntä?
Olisin kiitollinen näkökulmistanne tai kokemuksistanne, HALUAN TODELLA päästä eroon tästä ongelmasta.
Se on vain niin, näitä kemia juttuja. Jonkun olemus ja käytös saa toisen varuileleen, ja epäilemään, joku toinen tuntuu luotettavalta kuin kivi.
Paljon riippuu siitä, miten hyvin hän takaa, ja osoittaa lutettavuutensa sitten todellisuudessa, erilaisissa tilanteissa, joissa on "tilaisuuksia", ja miten huoltaa sun tunteesi, kun olet epäileväinen, ja pahoilla fiiliksillä.
Jos hän ei sitä tee, ja viittaa kintaalla sun suruilles, mustasukkaisuus vain kasvaa, ja kierre valmis.
Suhteen alussa usein ollaan varuillaan, ja tarkkaillaan toisen arvojen todellisuutta, ja kuka sitä nyt haluaa tulla loukatuksi, ja kusetetuksi.
Rakkaus on kans aika tärkeää, jos tuntuu että toinen todella susta tykkää, sitä vähemmän epäilet, jos suhde tuntuu olevan vähän niinkuin hengailua nii hälytyskellot kilisee enemmän.
Haluanpa kertoa oman tarina tänne.
Avoliittoa takana n.10v ja 2 alle koulu ikäistä lasta.
Eli olen ollut mustasukkainen ja rankemman lailla.
Epäillyt avopuolisia eritoten jos hän on ottanut alkoholia vieraan miehen seurassa.
Kaikki johtuu koska olen itse pettänyt vaimoani kaksi kertaa vuosia sitten.
Kummallakin kertaa eri nainen tyydytti "tarpeeni" käsin.
Sukupuoliseen kanssa käymiseen en ryhtynyt mutta asia kai nyt on sama.
Ja kuningas alkoholilla tietysti asian pelissä.
Ja nyt sitten sain juuri tunnustettua hänelle ja sain piinan päättymään.
Ero ollut parasta aikaa vireillä ja nyt vasta päätin tunnustaa.
Jotenkin tuntuu että kaikki mielen taakat,omat tuskat ym muut ovat poissa.
Ja mitä tapahtuneisiin pettämisiin tulee niin ajan jaksot olivat mitä olivat.
Kun on puutteessa pitemmän aikaa ja humalassa niin kyseissä tapauksissa se riitti.
Ei ole mikään puolustus mutta......
Nyt ainakin ero saa viimeisen sinetin avovaimon puolelta joten armoa tässä ei saada eikä anota.
Olenpahan saannut oman mielen helvetin helpottamaan.
Ja se tässä kaikessa onkin outoa kun ei enää ahdista.
Tyydytys pettäessä oli hetkellinen humalassa hankittu.
Ihmetyttää vain kuinka osaa olla hyvä mieli kun sain kerrottua vaikka
puolisolla täyshelvetti irti.
Ei tässä selittämäänkään paljoa uskalla mennä mutta minkäs teet.
Kun on tarpeeksi kännissä,eikä hallitse itseä niin siitä kärsii syyttömät.
Mutta olen ainakin itseeni tyytyväinen että sain mieltäni painaneen taakan pois.
Mutta se loppuun että ei se ole herkkua salata asioita.
Elämä opettaa.