Olen pian 20-vuotias, nuori nainen. Niin kauan kuin muistan, olen nähnyt unia. Ja muistan jokaisen.
Olin alle viisivuotias kun näin ensimmäisen unen, jonka tulen aina muistamaan. Se oli painajainen, joka tuntui liian todelliselta, mutta tapahtumat siinä olivat kuin unissa yleensä; eivät realistisia. Siitä lähtien, olen etenkin täydenkuun aikaan nähnyt unia, jotka muistan kuin olisin ne oikeasti elänyt.
Kun olin kymmenvuotias, aloin ottaa uniani muistiin. Havaitsin, että muistin monen vuoden takaiset unet, joita sain heti listattua yli sata ensimmäisen viikon sisällä. Totesin muistiinpanemisen turhaksi, koska muistin kaiken niin hyvin.
Välillä tuntuu, että näkisin ns. enneunia, jotka toteutuvat yleensä saman viikon tai kuukauden sisällä. Tiedän hokeman "se joka uniinsa uskoo, varjoaan pelkää", olen saanut kuulla sitä pienen elämäni äidiltäni..ehkä tämä on totta.
Etsin yhä syitä unilleni ja niiden yliluonnolliseen todellisuudentuntumaan. Eräs, jota olen itse ajatellut, ovat lääkkeeni.
Sairastan astmaa ja erästä hieman harvinaisempaa tautia, addisonin tautia. Addisonin taudin takia joudun syömään kortisonia korvauslääkityksenä (luultavasti lopun elämäni).
Olen myös muutenkin hyvin intuitiivinen ja herkkä ihminen, minut on helppo saada särkymään henkisesti.
En tahdo nähdä näitä unia enää, vaikka olenkin niiden kanssa sopeutunut elämään.
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos saisin kommentteja.
Olin alle viisivuotias kun näin ensimmäisen unen, jonka tulen aina muistamaan. Se oli painajainen, joka tuntui liian todelliselta, mutta tapahtumat siinä olivat kuin unissa yleensä; eivät realistisia. Siitä lähtien, olen etenkin täydenkuun aikaan nähnyt unia, jotka muistan kuin olisin ne oikeasti elänyt.
Kun olin kymmenvuotias, aloin ottaa uniani muistiin. Havaitsin, että muistin monen vuoden takaiset unet, joita sain heti listattua yli sata ensimmäisen viikon sisällä. Totesin muistiinpanemisen turhaksi, koska muistin kaiken niin hyvin.
Välillä tuntuu, että näkisin ns. enneunia, jotka toteutuvat yleensä saman viikon tai kuukauden sisällä. Tiedän hokeman "se joka uniinsa uskoo, varjoaan pelkää", olen saanut kuulla sitä pienen elämäni äidiltäni..ehkä tämä on totta.
Etsin yhä syitä unilleni ja niiden yliluonnolliseen todellisuudentuntumaan. Eräs, jota olen itse ajatellut, ovat lääkkeeni.
Sairastan astmaa ja erästä hieman harvinaisempaa tautia, addisonin tautia. Addisonin taudin takia joudun syömään kortisonia korvauslääkityksenä (luultavasti lopun elämäni).
Olen myös muutenkin hyvin intuitiivinen ja herkkä ihminen, minut on helppo saada särkymään henkisesti.
En tahdo nähdä näitä unia enää, vaikka olenkin niiden kanssa sopeutunut elämään.
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos saisin kommentteja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
otan osaa lääkkeiden suhteen. :(
sehän on lahja jos osaa lukea unia. :) elämäsi on täyteläistä, jos unetkin ovat. unet ovat kuin heijastus elämästämme. :) sinun on pakko nähdä unia, koska aivot käyvät joka yö läpi psykologisia ongelmiasi (kaikilla ihmisillä). tee elämästäsi vieläkin iloisempaa, niin unet ovat varmasti mukavia :)
tässä oli minun pieni vinkkini. :)