Ympäristöstä tulevat signaalit muunnetaan aivoissa aivosolujen sähkökemialisiksi signaaleiksi. Olisko tämä ensimmäinen askel aivojen käsitellessä kehon ulkopuolisesta maailmasta tulevaa tietoa.
Miljardien toisiinsa kytkeytyneiden neronien tiiviin vyyhdin selvittely edellyttää erikoistegnologiaa sekä maailman terävimmän terän käyttöä. Tekniikka tunnetaan sarjoittaisena pyyhkäisyelektronimikroskopiana, ja se tuottaa korkea resoluution kolmiulotteisia malleja kokonaisista hermoradoista pikkuriikkisten aivokudossiivujen pohjalta. Tämä on ensimmäinen tekniikka, jolla aivoista saadaan kolmiulotteisia kuvia nanomittakaavan resoluutiolla.
Elektronimikroskoopin sisään asennettu äärimmäisen tarkka timanttiterä leikkaa viipalointikoneen tavoin pienestä aivojen palasta kerroksen toisensa jälkeen ja tuottaa siten filminauhan, jossa jossa kuvin kuva on äärimmäisen ohut siivu. Jokainen lastu kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Tämän jälkeen kuvat asetetaan digitaalisesti päällekkäin, jotta syntyy korkean resoluution kolmiulotteinen malli alkuperäisestä palasta.
Kun ominaisuuksia tarkastellaan viipale viipaleelta, keskenään risteävistä ja toisiinsa kietoutuvista hermosoluista alkaa hahmottua malli. Koska neuroni voi olla keskimäärin 4-100 metrin miljardiosaa pitkä ja sillä voi olla 10 000 eri haaraa, tehtävä on valtava. Ihmisen koko konnektomin kartoittaminen on haaste, jonka odotetaan vievän useita kymmeniä vuosia.
Miljardien toisiinsa kytkeytyneiden neronien tiiviin vyyhdin selvittely edellyttää erikoistegnologiaa sekä maailman terävimmän terän käyttöä. Tekniikka tunnetaan sarjoittaisena pyyhkäisyelektronimikroskopiana, ja se tuottaa korkea resoluution kolmiulotteisia malleja kokonaisista hermoradoista pikkuriikkisten aivokudossiivujen pohjalta. Tämä on ensimmäinen tekniikka, jolla aivoista saadaan kolmiulotteisia kuvia nanomittakaavan resoluutiolla.
Elektronimikroskoopin sisään asennettu äärimmäisen tarkka timanttiterä leikkaa viipalointikoneen tavoin pienestä aivojen palasta kerroksen toisensa jälkeen ja tuottaa siten filminauhan, jossa jossa kuvin kuva on äärimmäisen ohut siivu. Jokainen lastu kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Tämän jälkeen kuvat asetetaan digitaalisesti päällekkäin, jotta syntyy korkean resoluution kolmiulotteinen malli alkuperäisestä palasta.
Kun ominaisuuksia tarkastellaan viipale viipaleelta, keskenään risteävistä ja toisiinsa kietoutuvista hermosoluista alkaa hahmottua malli. Koska neuroni voi olla keskimäärin 4-100 metrin miljardiosaa pitkä ja sillä voi olla 10 000 eri haaraa, tehtävä on valtava. Ihmisen koko konnektomin kartoittaminen on haaste, jonka odotetaan vievän useita kymmeniä vuosia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.