..itsekkäin teko!
sitä on turha puolustella mitenkään.abortin tehneet naiset ajattelevat vain ja ainoastaan itseään.he riistävät uudelta ihmiseltä mahdollisuuden elää.naisten syyt aborttiin ovat;he haluavat tehdä mieluummin rahaa kun hoitaa vauvaa,he haluavat juhlia,elää villiä sikamaista elämää,he elää vain itselleen..heidän elämänsä napa on minä itse.
sitä on turha puolustella mitenkään.abortin tehneet naiset ajattelevat vain ja ainoastaan itseään.he riistävät uudelta ihmiseltä mahdollisuuden elää.naisten syyt aborttiin ovat;he haluavat tehdä mieluummin rahaa kun hoitaa vauvaa,he haluavat juhlia,elää villiä sikamaista elämää,he elää vain itselleen..heidän elämänsä napa on minä itse.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Luulo ei ole tiedon väärtti.
Ja veikkaampa, ettet tunne TIETÄÄKSESI ainuttakaan abortin tehnyttä. Joten tuskin voit sanoa, miksi abortin ovat tehneet, tai millaista elämää elävät.
Vai alanko minä kärjistämään pahimpia käsityksiä teistä pyhistä mammoista? Miltäpä se tuntuisi. Parempi vain sinunkin niellä ennakkoluulosi erillaisten ihmisten suhteen ja pitää hyvää huolta siitä omasta jälkikasvusta.
valitettavasti tiedän näitä vauvan murhaajia ja heistä kumpikin ovat erittäin itsekkäitä typeriä nuoria naisia.
yksi on kauhea vastuuntunnoton juoppo bile hile,jolle abortti oli vain yksi ehkäisykeino.
toinen tuntemani nainen ajatteli vain uraansa,rahaa ja taloudellista hyvinvointiaan.hän laskeskeli ei vielä ole aika, parin vuoden päästä vasta..haloo..se on pieni aika tässä elämässä,mut mieluummin hän tapatti pienen vauvan alun,koska se oli 2 vuotta etuajassa,hänen itsekkäistä suunnitelmistaan.
Niin siis sinä tiedät näisen kahden... Mutta kysyjä tarkoittikin niitä joita et tiedä ja voi yleistää stereotypiaasi. Tiedätkä onko avulias työtoverisi, rakas äitisi tai tätisi, maailman itsekkäin tietämättäsi? Ikävä kyllä siitä kun ei jää leimaa otsaan, että sitä saisi muut tietää ja olisikohan asenteessasi jotain sellaista miksi ystäväsikään eivät haluaisi sinulle jostain tälläisestä avautua? Voisin kuvitella sinun olevan kirjoitusten perusteella eräs ystäväni...
..pahaa siinä on jos haluaa jossain vaiheessa (yleensä nuorena) ajatella melkeinpä vain itseään? Minä ajattelen itseäni, miestäni ja oikeastaan kyllä sitä mahdollista lasta jonka ehkä joskus haluan. Haluan antaa itselleni, miehelleni, ja tälle mahdolliselle lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdta elämään. En tarkoita ,etteikö sitä voisi antaa muulla tavalla kuin rahalla, kodilla,ja vanhemmilla, mutta minun "suunnitelmani" on se, että ammatti, ura, aviomies ja koti ennenkuin lapsia todella aletaan suunnitella...
kyllä se itsekkyys aika pahaa tekee,jos silkasta itsekkyydestä täytyy vauvaa tappaa,että pikku neidin suunnitelmat menevät juuri suunnitelmien mukaan.
lapsi ei ole mikään esine,joka kielletään;nyt ei vielä ole aikasi,otan toisen muutaman vuoden kuluttua kun olen ehkä fiksumpi..
toivottavasti osaat pitää huolen ehkäisystä,ettei suunnitelmasi menekin toisin..mitä vanhemmaksi ja fiksummaksi sinäkin tulet huomaat,ettei elämä kuljekkaan aina suunnitelmien mukaan ja toiset asiat mille et nyt osaa antaa arvoa,ovat sinulle vielä todella arvokkaita..
No jo taitaa sun elämässä kaikki olla kohdallaan, kun muiden valinnoista paasaat. Kuulostat jotenkin katkeralta. Mikähän mättää?!? =) =(
...syyni aborttiin eivät kuitenkaan johtuneet pelkästään tuosta em. syystä. Niin ja kerrotakoon nyt tässä sitten vielä etten juo ,enkä polta ja en käy baareissa, enkä hyppele sängyissä...
Onpa idioottimaiset ajatukset sulla. Se että tunnet kaksi abortin tehnyttä ei tarkoita sitä että jokainen tekee samoista syistä. Mielestäni on aivan oikein jos tekee abortin koska ei voi tarjota lapselle parasta. Se ei todellakaan ole itsekästä! Päinvastoin.
Itse tein abortin,raskaaksi tulin raiskauksesta. En todellakaan tunne itseäni itsekkääksi sen takia. Minua loukkaa että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat teostani samalla tavalla kuin sinä.
mutta oletkin varmaan joku ajattelematon teinimamma,joten annetaan se sinulle anteeksi.
taidatpa olla hieman katkera kun itse valitsit kai toisin. Kyllä! minä haluan elää vain itselleni juuri nyt! Enkä koe sitä itsekkääksi! Enemmän itsekkääksi koen jos hankkisin lapsen, enkä olisi vielä valmis, ja olisin todella katkera, kuten sinä nyt, elämättä jäänelle elämälleni...
aivan ihanaa on mennä ja tulla miten huvittaa, just nyt, eikä huolehtia toisen ihmisen tarpeista! Kyllä tämä on ihanaa!
Ikävää, jos olet katkera...koita oppia elämään ratkaisusi kanssa! Minäkin elän, ja hyvin elänkin! :o)
Lycka till!
rahattoman opiskelevan nuoren äidin ja rikollisen isän...ei kaduta! ajattelin lapsen tulevaisuutta. kenenkään sanomisilla ei merkitystä...itse parhaiten jokainen tietää tilanteensa..tuntemattomien ihmisten elämää ja valintoja kritisoivia kommentteja on aika "huvittava" lukea....ihan niinku tietäis kaiken toisen elämästä...voi elämä!
Kukas muukaan kuin minä itse ja minun oma, siis minun lapseni. Maailma ei pyöri kyllä ihan senkään (siis lapsesi) ympärillä... Kuka kumma muu voisi olla elämän taärkein ihminen jos ei itse? Niin tiedän mielestäsi se on se lapsi, mussukka... Aika itsekäs (siis jos sen määritelmä on se, että maailma pyörii sen ympäri) kekara teillä!
Huhhuh.
Ompas lapsellista tekstiä ilmeisesti aikuiselta ihmiseltä!
Teen ylihuomenna abortin, vaihtoehtona olisi seuraava : Lapsi syntyy perheeseen jossa vanhemmat ovat nuoria opiskelijoita ja heillä taloudellisesti tiukkaa, lasta ei toivota syntyväksi, lasta ei osata hoitaa, jne.
Mielummin rahaa kuin hoitaa vauvaa, noh, asun yksin, kuukaudessa jää 50 euroa vuokran jälkeen ruokiin, bensoihin yms. peruselämiseen.
Sehän olisikin vasta lapsen elämää.
Tottakai jos lapsi hankitaan on oltava vanhemmilla työpaikat, lapsen tulevaisuus taattuna, 50 euron kuukausituloilla ei lasta ja aikuista elätetä.
Juhlia. Olen nuori kyllä, 19-vuotias. Alkoholiin en ole koskenut lähestulkoon vuoteen, baarissa en käy, vietän rauhaisaa koti elämää ja harrastan eläinten kanssa vapaa-aikana.
Se siitä juhlimisesta.
Ja toisekseen, ajattelen nyt jopa maapalloa, ja myös lasta. Lapselle ei ole hyvä syntyä, olen harkinnut, periaatteessa haluaisin lapsen mutta hänelle parasta on olla syntymättä. Eihän "häntä" edes ole, se on vain ihmisen alku, 7-viikkoinen alkio joka ei tunne mitään.
Maailman väestö kasvaa hurjasti, jos sama vauhti jatkuu ei tulevaisuudessa jälkikasvullamme (siis lapsen-lapsen-lapsen-lapsen... jne. lapsilla) ole enään mahdollisuutta elää, ei edes juoma vettä riitä enään kaikille.
Itsekkyyttä.
Itsekkyyttä voi myös olla pitää lapsi.
Otetaan esimerkkinä alkoholisti nainen, työtön jonka rahat kuluu viinaan (ottakaa huomioon että alkoholismi on sairaus jota ei voida hoitaa ennenkuin "potilas" itse myöntää sairautensa, aluksi itsellensä), isä oli joku tuntematon yhden illan juttu, ehkäisy petti.
Nainen asuu likaisessa kodissaan ja juoksee baarissa minkä kerkeää. Hän kumminkin haluaa lapsen, lapsi sattuisi pysymään hengissä, syntyisi vaikkapa kehityvammaisena.
Nainen hoitaisi lastaaan huonolla menestyksellä niin kauan kunnes sosiaalitantat saattaisi äkätä tilanteen ja hakea lapsen pois, lapsi kiertää sijaisperheestä sijaisperheeseen.
Olisiko lapselle siinä vaiheessa ollut parempi jäädä syntymättä kokonaan, uskon niin, yhtälailla kuin uskon eläinten lopettamiseen jotta he pääsisivät irti tuskistaan kuin myös uskon eutanasiaan.
, että kun se lapsi on siis se maailman suurin rikkaus, on aika epäitsekästä olla haluamatta niin suuria aarteita itselleen.
Se ei ole se maailman suurin rikkaus. Ihmisiä on erilaisia.
Joo ja jos joku nuori tyttö tulee insestin tuloksena raskaaksi, niin onhan se ihan sairaan itsekästä tehdä abortti.
"Äitini" on narkomaani, nyt tosin jo irti suonensisäisistä aineista. Olen 2- vuotiaasta lähtien (eli "isän" kuolemasta saakka) kasvanut sijaisperheessä. 12 vuoteen en tiennyt tästä ns. "äidistä" mitään muuta kuin nimen, ja kuvat. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa saanut tietooni muutakin hänestä. Olen myös sanut häneen jonkinlaisen yhteyden.
Olen vahinkolapsi, sain alkuni kun kumi jäi aineidenhaku matkalla -70 luvulla taskuun. Tuolloin oli abortti jo laillinen Suomessa, tätä oikeutta oli "äitini" käyttänyt kahdesti.
Vaikka olen vahinko, vaikka lapsuuteni ei ollut ihanteiden mukainen, vaikka "äidillä" oli ongelmia eikä hän kotia minulle tarjonnut, en ole KOSKAAN toivonut että hän olisi abortin tehnyt minua odottaessani. Ainoa asia jota toivon on, että hän ei olisi niitä kahta aborttia tehnyt. Että minulla olisi sisaruksia. Ilman vanhempia kasvaminen on kovaa (mutta siitä selviää hengissä), sisarusten kanssa kasvaminen olisi asiaa helpottanut.
Oman esikoiseni sain nuorena, ilman ammattia, ilman asuntoa (tullessani raskaaksi, siis), työttömän, niin ikään ilman ammattia olevan miehen kanssa. Mutta elämää on myös lapsen synnyttyä. Abortti ei ollut minulle koskaan vaihtoehto, tämän tiesi myös mieheni, jo siinä vaiheessa kun menimme ensimmäisen kerran sänkyyn. Esikoiseni täyttää pian 12 vuotta. Hänellä on sisaruksia (jottei hän jäisi yksin, jos meille sattuu jotain). Minulla on yliopistotutkinto, miehellä niin ikään ammatti. On talo, tila- auto, vakituiset työpaikat. Ehkä emme tätä hankkineet "normaalissa" järjestyksessä, ehkä meni pakka jossain vaiheessa hiukan sekaisin. Mutta ei maailma siihen kaadu. Suunnitelmamme opiskelusta venyivät vuodella. Vuosi on todella lyhyt aika. Tällä hetkellä lasten turvallisuus on taattu. Enkä päivääkään ole katunut. En koe menettäneeni mitään. Päin vastoin.
Toivottavasti tämä antaa sinulle ajattelemisen aihetta.
Voi juku. Etkö huomannut ironiaa? Selvennykseksi; siis jotkut yhä edelleen olettavat että lapsi on kaikkien unelmien täyttymys elämässä, siksi on siis mielestäni aika itsekästä myös haluta elämäänsä kyseinen täyttymys, jolloin omat halut (vauvakuume) tyydytetään viimeisen päälle.
Myös tätini oli adoptiolapsi. Äitinsä kuoli synnytyksessä ja isänsä päätti antaa lapsen adoptoitavaksi, myöhemmällä iällä tätini löysi biologisen sukunsa ja vietti heidän kanssaan aikaa.
Sijaisperheen isä oli raiskannut pientä tyttöä alusta asti ja hakannut, äitiä ei voinut vähempää kiinnostaa ei-biologinen lapsi (heillä oli myös muutama biologinen lapsi). En tiedä miksi he olivat lapsen silti ottaneet. Tätini oli vuosikausia kuin vieras talossa, hänellä ei ollut samoja oikeuksia kuin perheen muilla lapsilla.
Kun hän löysi aikuisena biologisen sukunsa hän pisti välit otto vanhempiinsa jäihin, vietti muutaman mukavan vuoden kanssamme, kunnes ei kestänyt enään menneisyyden haamuja ja lopetti elämänsä.
Tarinat eivät ole aina niin sieviä. Tätini oli kumminkin ikuisesti katkera biologiselle isälleen jota ei tavannut kuin kerran, biologisten sisarusten kanssa hän sen sijaan vietti paljon aikaa.
Oma lapsuuteni ei todellakaan ollut ihanteiden mukainen, ehkä siinä oli enemmän samaa tätisi kokemusten kassa, kuin uskotkaan.
Sijaisperheessä kasvamisessa on usein se huono puoli, että sitä on ikään kuin "kylässä". Tämän sanon omasta ja monen muun sijaisperhelapsen puolesta. Sijaislapsilla on vahvasti tiedossa, että "perhe" ei ole biologinen perhe, että "oikeat" vanhemmat löytyy jostain. Siteestä muodostuu erilainen kuin esim. adoptiolapsilla. Sijaislapsilla ei niin ikään ole mitään laillista oikeuta sijaisvanhempiinsa. Sijaisvanhemmat eivät ole ottovanhempia (vrt. adoptiovanhemmat, ottolapset, ottovanhemmat), vaan nimen omaan sijaisvanhempia.
Oman "äitini" ainoa oikea teko oli todennäköisesti se, ettei hän minua aikanaan abortoinut. Tässä on vielä yksi yhtäläisyys tätisi kanssa- monesta asiasta olen katkera "äidilleni", ja mielelläni viettäisin aikaani biologisten enkelisisarusteni kanssa.
Tässä näitä juttuja lukiessa minulle tulee mieleen vielä yksi asia, jota ihmettelen.
Nimittäin kun lapsi nyt sitten halutaan tehdä vakaaseen liittoon, monien vuosien saurustelun jälkeen ( mahd. avioliiton), pitää olla kunnon asunto vakituinen työpaikka ja auto. Sitten hankitaan lapsi. Entäs jos mies löytääkin toisen naisen, tai iskee jokin muu villitys, sukset menee ristiin ja tulee ero. Talo menee alta, eron myötä, tai jos joutuukin työttömäksi. Eikä sitä autoakaan ole enää varaa ylläpitää.
Ollaan yllättäen talotta, työpaikatta, yksinhuoltajana. Vaikka kaikki oli niin täydellistä siinä vaiheessa kun se lapsi hankittiin. Mitä te, jotka asiat niin tarkkaan olette suunnitelleet ennen lapsen hankintaa, siinä vaiheessa teette sille lapselle?
Elämä kun on yllätyksiä täynnä, eikä kaikki aina mene suunnitelman mukaan. Minä aikanani heitin pakan uusiksi, ja annoin lapsen tulla. Mutta jos suunnitemat menevätkin uusiksi siinä vaiheessa kun lapsi on jo olemassa? Annatteko lapsen pois sitten? Eihän niissä oloissa voi lasta kasvattaa, ilman lähtökohtia?
Kyllä, kaikki voi romahtaa.
Mutta ymmärräthän että esimerkiksi minä en halua lasta tarpeeksi paljon reippaillakseni opiskeluissa, tekeväni kaiken hyvin, lapsen takia. Itseäni tuntien jos lapsen pitäisin jättäisin koulut kesken ja elelisin valtion rahoilla.
Mielummin käyn koulut nyt kun siihen on jotain inspiraatiota, kun opiskelen kunnolla saan helpommin jatkossa töitäkin, vaikka työpaikka menisi alta, peruskoulupohjalta ei työpaikkaa meinaa saada.
Niin ja tädistäni vielä, hän toivoi niin useasti ettei olisi syntynyt, silloin aborttia ei ilmeisesti ollut olemassakaaan? 50-luvulla...
Mutta hän niin toivoi että raskaus olisi mennyt kesken, ettei hänen olisi tarvinnut kärsiä kaikkea, hän ei ikinä rakastunut, 30 vuotta, ei ikinä kumppania, lapsia hän ei edes harkinnut milloinkaan haluavansa, hänellä oli vain selvä päämäärää, lopettaa kaikki kun on siihen tarpeeksi vahva/heikko. Miten se mielletään.
Niin ainakin itselläni idea onkin juuri siinä, että teen lapset myöhemmin, koska silloin olen paremmalla ja vakaammalla pohjalla mikäli maailma romahtaisikin alta.
Olen koulutettu; minulla on siis mahdollisuus taatusti saada uusi työpaikka, kun vielä on työkokemustakin (tälläkään hetkellä ei ole vakinaista toimea, mutta päivääkään en ole työtön vielä ollut...). Avioero; ei hetkauta varmaan lapsen ja minun elämää suuresti, sillä olen oppinut pärjäämään omillani, en ole riippuvainen toisesta taloudellisesti, enkä muutenkaan. Mitä sitten jos mies lähtee, en taatusti ikänä tekisi lasta vain hänen takiaan, siis että tuntisin lapsen jotenkin vähemmän tärkeäksi itselleni ilman miestä (vai mitä tarkoitit?). Talo menee alta; Juuri siksi minä nyt keräänkin elämääni vankemmalle pohjalle, että minulta ei talo mene alta. En halua lasta vuokralle, mutta eron sattuessa sekin olisi tilapäisesti mahdollista. Lisäksi olenhan varmistanut että elän suhteessa ihmisen kanssa, josta en usko koskaan eroavani, lisäksi olen tähän mennessä jo todennut hänet luotettavaksi. Eron tullen tiedän hänen olevan ihminen joka ei luista vastuutaan missään muodossa. Siinä vaiheessa tietenkin kun se lapsi on tehty meidän perheeseen, lapsi on vielä toivottu ja rakastettukin, joten mielestäni olisi aivan älytöntä edes ajatella että esim. oma yksinhuoltajuus saisi toivomaan että lasta ei olisi.
Tähän kaikkeen ja tämän kaiken varmistamiseen minä tarvitsen aikaa vielä ainakin muutamia vuosia (lähinnä talous prosessi yhä kesken). Uskon ja tiedän pohjan tehdä lapsia olevan paljon vakaampi itselläni näin vanhempana, kuin mitä oli aiemmin.
Taidat olla katkera miehetön yh!
ajattelisin ellen itseäni? Todella outo ajatus. En muuten vietä sikamaista elämää, vaikka terveesti ajattelenkin itseäni enkä naapurin anoppia.