Aapon käsitykset siitä, kuka tai mikä määrittää, mitä islam on; muslimit, Koraani vai jokin muu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000006911584#22000000006911584
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000006911584#22000000006911584
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.rationalistinternational.net/article/20041120_fi.html
Eihän tuo mikään mielipide ole, vaan historiantutkimusta parhaimmillaan, niin kuin sen nyt netissä voi esittää.
meinasin sanoa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, koska kyllä joku sitä vielä pelkäksi mielipiteeksi väittää; ja puolueelliseksi historian vääristelyksi.
Niinhän se menee tällä palstalla =)
joku pitää sitä loistavana historiantutkimuksena. Näinhän se tällä palstalla menee.=)
olikos tuo nyt siten näpäytys nokkaan(i)?
Sanotaan sitten, että se on historiantutkimusta.
Ilman ylistäviä adjektiiveja.
Asiasta taatusti ei-islamin-kanssa-mitään-tekemistä-olevaan, taas kerran: osaatko neuvoa, kuinka korjataan viilutettu puinen pöytä, jossa viilupinta kupruilee ja siinä on vaaleita läiskiä?
Löysin aarteeni kierrätyskeskuksesta ja haluaisin kunnostaa sen itse, oppaita olen jo selannut, mutta niissä annetaan erilaisia ohjeita, enkä tiedä edes mistä puusta pöytä on tehty.
historiantutkimusta. Se oli pamfletti. Hieman samaan tapaan kuin vaikkapa monet Vapaa-ajattelijain liiton julkaisuissa esiintyvät kristinuskoa käsittelevät pamfletit.
Mitä pöytään tulee, en itse näe (pöytää näkemättä) muuta keinoa kuin vaihtaa viilutus. Ohjeet tähän löytyvät oppaista. Itse käyttäisin tässä "luonnonmukaista" liimaa, so. tavallista puusepän kuumaliimaa. Silloin pöydästä ei ainakaan tule myrkyllistä.
Pöydän puulajilla ei ole niin suurta merkitystä, jos se ei ole teakia. Teak on koko pirullinen käsiteltävä, ainakin omilla taidoillani. Itse viilun alaisessa puussa ei kuitenkaan saisi olla suurempaa lahovikaa. Jos pientä löytyy, se on höylättävä pois tai kaiverrettava pois, niin että pinta on kaikkialla terveen näköinen. Mahdollisella sinistymällä ei ole merkitystä.
Jos päädyt viilun vaihtamiseen, tasoita (höylää) ja puhdista alla oleva puu huolellisesti (poista mahdolliset huonot kohdat kokonaan, kuten edellä kirjoitin) karhenna se sitten raspilla, täytä mahdolliset kolot ohuen liiman ja puujauhon seoksella. Itse viilulevy pitäisi leikata joka reunalta n. 1 sentti leveämmäksi kuin pöydän reuna. Kuumaliimaa käytettäessä liiman pitäisin olla mahdollisimman kuumaa, kun sitä sivellään sekä viilun alapintaan että itse pöytään. Viilu pannaan paikoilleen siten, että sitä hierotaan pöydän pinnalle sileällä, reunoiltaan pyöristetyllä vasaran päällä tai vastaavalla. Kannattaa edetä joko pöydän yhdestä laidasta tai sitten (eritt. pyöreän pöydän kohdalla) keskeltä lähtien säteittäisesti reunoja kohden. Puhtaat kädet ja työkalut!
Viilun hierominen pöydän pintaan:
………………… .
.- - > .
.- - > .
.- - > .
.- - > .
………………… .
mutta sen tarkoituksena on kuvata pöydän pintaa ylhäältä päin.
Ps. Jos viilun alta paljastuva pinta on terve ja vailla rakoja, kannattaa harkita myös sen petsaamista ja lakkaamista/öljyämistä.
pöytä näyttäisi muten olevan hyvässä kunnossa, paitsi niitä kupruiluja.
Jostain luin sellaisenkin ohjeen, että kuprua voi koittaa kuumalla silitysraudalla ja kostealla rätillä painaa takaisin paikalleen...mahtaneeko mennä vallan pilalle.
Muutenkin pinta olisi käsiteltävä, koska muutamia vaaleita läiskiä on, pöytä on tummanruskea.
Mutta kiinnostaisi kovasti opetella kunnostushommia.
No, eikun opiskelemaan lisää...ottaisikohan joku ystävällinen puuseppä tällaisen täti-ikäisen tyttelin oppiin =)
Se oli nimen omaan historiantutkimusta, ei pamfletti. On ilmeistä, että historia_kaan_ ei kuulu tuntemiisi aloihin.