Olen siis nuorehko mies ja olen saanut kunnian tutustia netin välityksellä todella ihanaan tyttöön. Hän on minua hiukan vanhempi ja asuu satojen kilometrien päässä, mutta tunteet eivät ikää tai välimatkaa mielestäni katso. Me ollaan siis juteltu viestintäsovelluksella todella aktiivisesti kohta noin vuoden, ja olen tänä aikana todella kiintynyt ja voisin jopa sanoa rakastuneeni häneen. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut tällaista tilannetta. Tällaista tunnekuohua ja jonkun ihmisen läheisyyden kaipuuta syvällä sisimmässäni. Olen tuonut tunteeni pariinkin kertaan esille ja tiedustellut onko mahdollista joskus tavata, mutta hän on sanonut, että pelkää minun kiintyvän häneen entisestään ja haluaisin parisuhteen. Hän kyllä hyväksyy minut kaikkine vikoineen ja sellaisenaan kuin olen ja sanoo, ettei vika ole minussa. Kuulemma viihtyy sinkkuna ja pelkää eniten maailmassa sitä, että hän tulisikin jätetyksi, eikä hän halua ottaa edes riskiä sen suhteen. Ei halua elämäänsä mitään muuta kuin ystäviä.
Tavallaan pahinta tässä on se, että hän haluaa kuitenkin edelleen jatkaa kanssani viestittelyä, sillä hän ei sanojensa mukaan kestäisi jos menettäisi todella hyvän ystävän. Sanoo kuitenkin olevansa yhtä kiintynyt juttuseuraani niin kuin minä hänen. Aina jos ollaan yhtäaikaa koneella, me viestitellään. Vaikka hänellä on tyyliin kymmeniä muitakin kavereita, on hän sanonut juttelevansa eniten minun kanssani ja sanoo kuitenkin tykkäävän minusta koska olen ihana, kiltti ja ymmärtäväinen. Hän puhuu hellittelevästi minusta ja käyttää hellittelynimiä ynnä muuta söpöä. Kertoo mitä kaikkea kivaa hän voisi tehdä kanssani (seksuaalisesti siis, me olemme kumpikin vähän seksiaddikteja.) Hänen sanat, käytös ja fantasiapuheet vain ruokkivat tunteitani, joka tuntuu todella kiusalliselta jos en saa kaikesta huomiosta huolimatta tunteilleni vastakaikua. Tulee vain mieleen, että miksi hän sitten tekee niin? Miksi olla enemmän kuin ystävällinen, kuitenkaan haluamatta olla enemmän kuin pelkkä ystävä?
Nyt kun me viimeksi juteltiin taas vakavammin aisasta, hän alkoi itkemään ja oli pahoillani siitä mitä tunnen ja että hän nyt vain on sellainen kuin on. Lopuksi hän pyysi ettei puhuttaisi jatkossa enää asiasta ja jatkettaisiin juttua niin kuin ennenkin. Minä en enää tiedä mitä tehdä. Miten pitäisi olla, että sisälläni vellova myrsky laantuisi. Tekisi mieli lopettaa keskustelut, mutta en kuitenkaan sitä "menetyksen" surua hänelle halua. Hän on tunteiltaan niin herkkä ihminen. Mutta toisaalta minä riudun nykyisessä tilanteessani jos en koskaan saa edes tavata häntä, saati olla hänen lähellään.
Pitäisikö minun vain yrittää taistella asian puolesta ja odottaa, että hänkin uskaltaisi rakastaa ja antaa tunteiden viedä? Tiedän, että hän välittää minusta todella paljon, mutta hän ei vain yksinkertaisesti halua edetä nykyisestä tilanteesta tulevaisuuden ja rakastumisen pelon vallassa.
Vai pitäisikö minun luovuttaa ja ns. toteuttaa hänen pahin pelkonsa? Tulla hylätyksi ja sitä kautta satuttaa häntä. Toisaalta olen hänelle sen sanonutkin, etten pysty olemaan juttelematta hänelle. Minulla ei ole muita juttukavereita ja olen TODELLA yksinäinen ja syrjäytynyt sosiaalisesta elämästä. Hän on ollut elämässäni ainoa lohtu ja lämpö. AInoa ihminen josta välitän todella paljon. Tämä on vain niin ristiriitaista, etten tiedä kauan jaksan tällaista.
Anteeksi pitkä vuodatus, mutta ei tätä oikein lyhyemmin voi ilmaista. Haluan vain purkaa tätä olotilaa jonnekin.
Tavallaan pahinta tässä on se, että hän haluaa kuitenkin edelleen jatkaa kanssani viestittelyä, sillä hän ei sanojensa mukaan kestäisi jos menettäisi todella hyvän ystävän. Sanoo kuitenkin olevansa yhtä kiintynyt juttuseuraani niin kuin minä hänen. Aina jos ollaan yhtäaikaa koneella, me viestitellään. Vaikka hänellä on tyyliin kymmeniä muitakin kavereita, on hän sanonut juttelevansa eniten minun kanssani ja sanoo kuitenkin tykkäävän minusta koska olen ihana, kiltti ja ymmärtäväinen. Hän puhuu hellittelevästi minusta ja käyttää hellittelynimiä ynnä muuta söpöä. Kertoo mitä kaikkea kivaa hän voisi tehdä kanssani (seksuaalisesti siis, me olemme kumpikin vähän seksiaddikteja.) Hänen sanat, käytös ja fantasiapuheet vain ruokkivat tunteitani, joka tuntuu todella kiusalliselta jos en saa kaikesta huomiosta huolimatta tunteilleni vastakaikua. Tulee vain mieleen, että miksi hän sitten tekee niin? Miksi olla enemmän kuin ystävällinen, kuitenkaan haluamatta olla enemmän kuin pelkkä ystävä?
Nyt kun me viimeksi juteltiin taas vakavammin aisasta, hän alkoi itkemään ja oli pahoillani siitä mitä tunnen ja että hän nyt vain on sellainen kuin on. Lopuksi hän pyysi ettei puhuttaisi jatkossa enää asiasta ja jatkettaisiin juttua niin kuin ennenkin. Minä en enää tiedä mitä tehdä. Miten pitäisi olla, että sisälläni vellova myrsky laantuisi. Tekisi mieli lopettaa keskustelut, mutta en kuitenkaan sitä "menetyksen" surua hänelle halua. Hän on tunteiltaan niin herkkä ihminen. Mutta toisaalta minä riudun nykyisessä tilanteessani jos en koskaan saa edes tavata häntä, saati olla hänen lähellään.
Pitäisikö minun vain yrittää taistella asian puolesta ja odottaa, että hänkin uskaltaisi rakastaa ja antaa tunteiden viedä? Tiedän, että hän välittää minusta todella paljon, mutta hän ei vain yksinkertaisesti halua edetä nykyisestä tilanteesta tulevaisuuden ja rakastumisen pelon vallassa.
Vai pitäisikö minun luovuttaa ja ns. toteuttaa hänen pahin pelkonsa? Tulla hylätyksi ja sitä kautta satuttaa häntä. Toisaalta olen hänelle sen sanonutkin, etten pysty olemaan juttelematta hänelle. Minulla ei ole muita juttukavereita ja olen TODELLA yksinäinen ja syrjäytynyt sosiaalisesta elämästä. Hän on ollut elämässäni ainoa lohtu ja lämpö. AInoa ihminen josta välitän todella paljon. Tämä on vain niin ristiriitaista, etten tiedä kauan jaksan tällaista.
Anteeksi pitkä vuodatus, mutta ei tätä oikein lyhyemmin voi ilmaista. Haluan vain purkaa tätä olotilaa jonnekin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nääh. Pitää sua sellaisena tukiverkkona ja nauttii siitä tunteesta että joku kaipailee ja haluaa häntä. Riuduttaa tarkoituksella. Kannattaa vain yrittää jättää unholaan. Kiellät itseltäsi muuten mahdollisuuden johonkin aitoon läsnäolevaan ihmiseen.
Kyllä hän on lähtökohtaisesti hyvä ihminen. Ei hän halua satuttaa tai maipuloida tahallaan ja on sanonut, että että minun tilanteeni tuntuu pahalta. Itkenyt on monta kertaa. Mutta hän ei vain itse oikein kykene tuntemaan samoin vaikka haluaisi.
Monet niin on. Mutta tuossahan vastasit itse ettei todella kykene tuntemaan samoin. Eli itku ja muu hellittely ovat niitä keinoja joiden avulla pitää sinua lähteenä yksinäisyyden tunteen välttelyyn. Tuleehan se itku jos vaikka hyvä kaveri päättää että nyt ei enää olla tekemisissä. Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa tunteita vaikkei kyse ole sen suuremmasta rakkaudesta.
Niin. Mutta jos lopettaisin jutustelun, kysymys kuuluukin sitten, että onko parempi, että on edes netissä joku joka aidosti välittää kuin se, että IRL ei ole yhtään ketään keneen voisi turvautua? Hänelle juttelu kaikista ahdistavista asioista on aina auttanut minua todella paljon.
Ainoa mikä tähän varmaan helpottaisi, että jos löytäisin toisen johon rakastua ja pystyisin hänet unohtamaan. Mutta kun ei ole ketään.
Luultavasti riudutat itseäsi jatkossakin tuon läheisriippuvuuden kanssa. Eli siis jos haluat elämäsi jakaa ihmiselle jotai ei kuitenkaan viimein kiinnosta sen enempää elämäsi ja heti läheltä löydettyään kivan miehen unohtaa sinut niin jatka vain. Lopulta se olet kuitenkin sinä keneen eniten sattuu.
Kyllä häntä kiinnostaa. Ja voin sen kyllä sanoa, ettei hän toisen miehen matkaan lähtisi. Hänellä on valtava ystäväpiiri ja kyllä kuulemma riittänyt ottajia, mutta pakit on kaikille annettu. Huoh. Joo... Minäpä sen sanoin. Miksi minäkään olisin yhtään sen parempi sitten. Kun ei halua niin ei halua.
Itsekin toteat, että nykyisellään tilanne pistää sinut riutumaan ja syventää kurjuuden tunnetta. Toisaalta hän tarjoaa paljon hyviä tunteita ja antaa sinulle toiveikkuutta hellittelynimilllä, mutta manipuloi sinua samanaikaisesti hyljätyksi tulemisen tunteella ja jättämisen pelolla. Mielestäni se on hieman itsekästä ja ajattelematonta. Todellinen rakkaus ja hyvä ystävyys näkee toisen tilanteen ja ymmärtää, ettei voi jatkaa näin, koska satuttaa toista. Nettitutullasi voi olla itsellään sellainen ongelmia, ettei hän hallitse tunteitaan kovin hyvin ja ei siksi uskalla heittäytyä täysillä suhteeseen, mutta toisaalta hän syventää suhdetta jo, kun hellittelee sinua sanoin, vaikka tietää sinun ihastuneen. Sinun ei auta muu kuin rajata tuota suhdetta itse. Joko hyväksymällä hänen manipulointinsa tai toteamalla, ettei tuttavuus voi jatkua sillä haluat enemmän kuin hän.
Tsemppiä, ei ole helppoa irrottautua suhteesta jos itsellä on paljon tunteita. Voithan ehdottaa esim. viikon mietintätaukoa ja katsoa, mitä etäisyys teille tekee. Muutenkin etäsuhde olisi ollut haastava, tämä on hyvä muistaa..
Olet oikeassa tuossa, että hän ei hallitse tunteitaan helposti ja hänen on niistä todella vaikea puhua. Niin hän on itsekin sanonut. Hän on hyvin sentimentaalinen (tunteiltaan yliherkkä) ihminen. Mutta toisaalta ei tuota hellittelyäkään ollut aiemmin kuvioissa. Olenkin ajatellut, että ehkä hän vain tarvitsee aikaa ja syventää sitten itse omalla tapaa meidän välejämme.
Mutta ei tässä manipuloinnista ole kyse. Ei hän ole sellainen. Hän haluaa kaikille pyyteettömästi pelkkää hyvää. Ja siinä kohtaa se ongelma sitten tuleekin kun toinen rakastuu tällaiseen piirteeseen.
Ja toisaalta, en minä itse varsinaista parisuhdetta haluakaan (olen sen hänelle sanonutkin), mutta yhdessäoloa ja mahdollisesti seksisä vailla minkäänlaista sitoomusta. Hauskaa ystävien kesken koska molemmat hyväksyy sen ja pitäisi siitä. Hän on sanonut, että se sopisi hänelle kyllä. Se riittäisi minulle vallan hyvin, kunhan vain saisin olla hänen kanssa. Monet varmaan kummastelevat tätäkin, mutta en minäkään mitään perhettä ole koskaan perustamassa, niin kun ei hänkään.
Ei manipulointi välttämättä olekaan tietoista. Se vain on sitä joskus, jos junaillaan tilanteet itselle edullisesti ja asetetaan toinen hankalaan asemaan...
Aika voi ratkaista asiat itsekseenkin se on totta tai sitten ei. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
..,Eli voikin olla niin, että sinä manipuloit tätä tuttuasi jos tähtäät seksin saamiseen, vaikka hän ei olisi siihen valmis...
Se voi kuulostaa siltä, mutta ei se niin ole. Minä haluaisin olla hänen kanssaan siksi, että hän on kiva ihminen. Seksistiset jutu vain sattuvat olemaan meitä yhdistävä asia ja uskon hänen haluavan jopa enemmän sitä kuin minä.
Mikä on sitten se ydinongelma jos se pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen?
Joskus sitä nimittäin uskoo siihen, mihin tahtoo uskoa, eikä se enää olekaan totuus asiasta.
Hän ei halua tavata parisuhteen muodostumisen pelossa, (varsinkaan enää kun olen tunteistani kertonut.)
Ja jos tarkoitat tuolla uskomisella sitä mitä minä ajattelen hänen seksuaalisista haluistaan niin ne ovat täysin aitoja. Siitä ei ole epäilystä.
Sitten tuossa on naisella jokin asia, miksei halua ja teet hyvin, kun kunnioitat sitä.
Tää on taas miehen kirjoitus.
Ap esitti itsensä mieheksi :D
Huh, kaipaan niin keskusteluja muualla kuin täällä. Moido!
Mielikuvituksellinen kirjoitus.
Unikarkas sinulle kommentti. Maailman kuvasi on kyyninen, toivottavasti pystyt Irl olemaan avarakatseisempi.
Ihmisillä voi olla historiassa asioita miksi he pelkäävät tunteitaan. Jos pelko hallitsee, ei ihminen välttämättä uskalla elää niinkuin haluaisi. Se ei ole manipulointia. Ei ihmissuhteet ole manipulointia. Emme vaan ole täydellisiä ja osa meistä on syystä tai toisesta rikki. Osalla on haavoja lapsuudesta tai aiemmista suhteista. Ja osa vaan ei pysty hallitsemaan tunteitaan. Tunteet voi myös olla ristiriitaisia ja joskus ihminen voi pelätä, ettei kelpaisi IRL.
Kullakin on oikeus valita haluaako ja pystyykö suhteeseen. Mielipidettä on myös oikeus vaihtaa. Näin vaikka se ei vastapuolelta tunnu mukavalta. Parempi ja aidompaa on olla rehellinen. Vastapuoli joutuu itse punnitsemaan missä omat rajat menee ja missä kohtaa mielummin irrottaa kuin kestää.
Ap:lle voisin sanoa, että ajatuksesi tilanteesta kuulostaa ulkopuolisesta objektiiviseltä ja empaattiselta häntä kohtaan. Mieti myös omaa jaksamistasi ja mihin haluat omat rajasi asettaa. Voit miettiä mitä chattisuhde sinulle antaa ja voitko siihen tyytyä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ja uskotko että se varaa sinut niin, ettet ole vapaa rakastumaan muihin (&haluatko varata itsesi?). Toisen mielipidettä et voi muuttaa ja painostaminen/suostuttelu ei välttämättä tuo onnea. Vaikea tilanne
Niin. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Vähän omaa jaksamisen halua vartenkin olen tämän jutun kirjoittanutkin. Vuosi on kulunut ja jokainen sitä voi toki miettiä onko se ihmissuhteessa lyhyt vai pitkä aika, mutta niin kuin me olen hänen kanssa aina sanonut, aika on tuntunut lentävän keskustellessamme. Minun on siis enemmän kuin hyvä ollut hänen seurassa enkä sitä missään nimessä haluaisi lopettaakaan. Asiat elämässäni on huonosti ja voimavarat ovat löytyneet hänestä. En olisi muutoin ollut hänen kanssaan niin paljon tekemisissä. Ja toisaalta, ei olisi hänkään jos minä en yhtään kiinnostaisi häntä edes jossain määrin. Useasti hän on se joka jutut päivittäin aloittaa kysymällä miten menee ja tavallaan pitää huolta. Se kaikki vaan saa minut haluamaan antaa hänelle osoitusta siitä, että välitän hänestä kun sanat/kuvat ei riitä enää sitä kertomaan. Ilman läheisyyttä se ei vain tunnu oikealta eikä oikein reilultakaan.
Ja niin. Olen miettinyt tuotakin, että olisimmeko silti "vapaita" tekemään toisten kanssa jotain. Ei ole ollut siitä puhetta ja voisin tuon ottaakin esille. Uskoisin kuitenkin, että hän sanoisi tyyliin "Toivottavasti löydät jonkun kivan tytön." Eikä olisi moksiskaan moisesta jos saisi vain olla onnellinen puolestani. Hän vain haluaisi, että minulla (ja kaikilla yleisesti ottaen muutenkin) olisi asiat hyvin, muttei ajattele oikein itseä siinä kohtaa. Hän on itsekkyyden vastakohta. "Hän ei halua "omistaa" ketään ja kaikki ovat hänelle saman arvoisia" Näin hän on sanonut.
Mitä jos se tyttö onkin poika?
Catfish-tapaus?
Sitäkin mietitty.