ei prkkl... En pääse viinasta eroon. Viikon pystyn olemaan kuivin suin ja sitten on pakko vetää. Ja tulee vedettyä niin ettei jalat enää kanna. Muijakin uhkas avioerolla ja sanoin, että voin lopettaa juomisen. Ei tule mitään pakko saada sitä viinaa ja sitä nousuhumalan tunnetta, ai sitä sielun rauhaa ja niitä pubikaverien kanssa naurettuja hetkiä.
Viinanpiru osa
elämääni
7663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep! AA:kaan ei pidä poissa kapakoista ja oluttuopista. Eukko mäkättää, uhkaa poisheitolla, vaan en luovu jatkossakaan dokailusta. Tykkään pub-meiningeistä ja nousukännistä, se on osa elämää. En tyrkytä muille enkä halua että raivoraittiitkaan tyrkyttää mulle väkisin raittiutta vaikken sitä lopullisena haluakaan.
AA ei todellakaan tyrkytä raittiutta. Mutta AA:n ohjelma, joka on tarkoitettu raittiuden säilyttämiseen pitää alkoholistin/t raittiina päivä kerrallaan. Käyn ravintoloissa tanssimassa ja pitämässä hauskaa, syömässä ja hakemassa seuraa. Tämän mahdollistaa se, että valitsen alkoholittoman vaihtoehdon, koska se on mahdollistanut edellä kuvatun. Todellinen alkoholisti (itse mukaan lukien) on iloinen, voidessaan tarjota paukun ystävilleen, jolla ei ole ongelmaa. Että se siitä raivoraittiudesta. Ei kannata sekoittaa sitä AA:han.
Samanlainen kokemus on minullakin. AA ei tosiaankaan ole raittiusliike, jokainen juokoon niin pitkään ja paljon kuin haluaa. En olisi itsekään suhtautunut suopeasti jos minulle olisi tultu tyrkyttämään täysraittiutta vielä muutama vuosi sitten.
Mutta sitten kun olin siihen valmis ja sain AA:n avulla raittiuden niin sen jälkeen olen kyllä voinut tehdä ihan kaikkea mitä haluan; käydä ravintoloissa (tosin seuraa en sieltä ole etsimässä), risteilyillä, kylpylälomilla jne.
Useimmat ystäväni ovat raittiita, mutta ymmärrettyäni että alkoholismi on sairaus minun on ollut paljon helpompi suhtautua myös niihin "kännikaloihin" joita ennen katsoin nenänvarttani pitkin (silloin kun omasta mielestäni olin "viininharrastaja"). Nykyisin voin harmittoman henkilön kanssa heittää herjaa metrossa tai asemilla, kun taas aikaisemmin olisin vetäytynyt ylpeänä kauemmaksi. Uskallan väittää olevani suvaitsevampi kuin ennen ja se on vain yksi 'raittiuden roiskeista'.
Ehkä olisi viisainta jäädä yksin (tosin juoppo ei kauan ole yksin) ja jättää vaimo ,ei uhkailevia vaimoja jaksa kukaan katsella.
Minuakin vaimo uhkaili joskus avioerolla ja se tuntui silloin kurjalta,mutta jos nyt sanoo sanankin siihen suuntaan,jompi kumpi lähtee heti talosta,sen sanon!
Tuli hassu mielleyhtymä tuosta käyttämästäsi nimimerkistä. Itse pidän siviilimaailmassa itseäni melkonomina; Olen enemmän kuin merkonomi, mutta opinnot jäi kesken kauppiksessa, enkä siis ole ekonomi. Pidän itseäni siis melkonomina.
Mutta alkoholin suhteen olen pidättyväinen, koska olen menettänyt juomisen hallinnan. Elämä on ihan mukavaa, kun en kajoa väkijuomiin.
Sano ämmälles,että menee vertaisryhmään parkumaan muiden vaimojen kanssa,siellä saa haukkua äijäänsä ja kertoa kuinka ikävää elämä on alkoholistin kanssa.
Osa alkoholistien vaimoista on tosiasiassa kyllästynyt mieheensä ja herkät juopot vaistoaa sen.
Jos ei auta, niin jatka juomista.