Urho Kekkosen Puiston talvivaellus

Jos olet noin vähän vaeltanut, niin pysy poissa mistä tahansa talvireitiltä, ainakin huhtikuun puoliväliin asti! Sittenkin, ÄLÄ lähde missään nimessä yksin!!!

Pitäähän niitä joitain vinkkejä antaa. 4päivää on aika lyhyt aika, mutta katsoppa reitti Kiilopää-Tuiskukuru- Luirojärvi ja takaisin. UKK puistossa on kevättalvella tuvalta toiselle yleensä kovat hiihtojäljet ja huoltomiehet ajelevat paljon kelkoilla; mutta pitää tietää mihin jäljet johtavat. Raja Jooseppi ja Kemihaara ovat hyviä lähtöpaikkoja ; olenpa lähtenyt kerran hiihtovaellukselle Lokasta. Ei UKK puisto ole sen kummempi kuin muutkaan erämaat, oikeastaan helppo vaeltaa, koska tupia on paljon, tosin ne täyttyvät pääsiäisen aikaan. Edellisen vastaajan kommentti on Ok ; älä lähde ensimmäiselle hiihtovaellukselle yksin. Vinkkejä olis paljonkin; miten ne saisi välitettyä sinulle.

Mitä mahdat tarkoittaa tuolla mystiikalla UKK-puistoon liittyen. Samanlaista tunturierämaata kuin monet muutkin vastaavat seudut, esim Lemmenjoki. Talvisesonkina, maalis-huhtikuussa tungosta riittää tuvilla ja pääreiteillä. Silloin mystiikka saattaa olla paskanhajua ja kuorsausta ylibuukatuissa kuumissa tuvissa. Aluehan on maisemiltaan upea, ja rauhallisina aikoina suosittujen reittien ulkopuolella saa kulkea hyvinkin omia latujaan ja polkujaan. 3-4 päivässä kerkiää tehdä vain pienen lenkin joltakin reunalta (nelostien varsi, Kemihaara, Jooseppi, mahdollisia talvikelillä), joten parhaista paloista saa vain maistiaiset. Mitä ne parhaat palat sitten kenellekin ovat; on vaikea ruveta niitä neuvomaan. Koeta löytää joku kaveri, jolla on Saariselästä ja talviretkeilystä kokemusta. Ei tarvitse yksin latua aukaista jos sattuu umpista eteen. Toinen sana avauksessasi, johon kiinnitin huomiota on "selviytymisharjoitus". Talvireissulla varsinkin alkutalvesta olosuhteet saattavat joskus olla hankalat, joten selviytymistä kannattaa harjoitella turvallisemmissa olosuhteissa. Hyvää reissua sinulle joka tapauksessa!

Miks toi alkutalvi niin extremeä on. sillon kämpillä on hyvin tilaa eikä toisten koisaus haittaa. Voi luottavasti hiihtää tuvalta tuvalle ja nautiskella tosta mystiikasta ja rommitotista.

Mietipä hieman tammikuun kelejä Saariselän korkeudella. Päivä on lyhyt, pilvisellä ilmalla noin neljä tuntia. Pimeässä otsalampun valossa suunnistaminen ja reitinvalinta on oma juttunsa, ei helppoa.
Lumi on pehmeää, ei vielä hankea. Kulkijoita on vähän, joten valmista jälkeä ei ehkä ole. Matka etenee hitaasti varsinkin yksin. Talven kovimmat pakkaset on yleensä tammi, helmikuussa. Kun viikon sattuu olemaan 30 - 40 miinusta saattaa tulla kylmä. Vaikka on kylmää, pehmeän eristävän lumen alla jokien ja purojen jäät ovat heikkoja tai jäätä ei ole lainkaan. Uiminen ei kuitenkaan ole viisasta, varsinkaan yksin. Jos ei ole aikaisempaan kokemusta tai kokenutta kaveria, noihin edellä kuvattuihin asioihin ei osaa varautua. Parempi testailla varustusta, osaamista ja henkistä kanttia lähempänä tienvarsia.
Kunhan varmuutta ja kokemusta kertyy, keskitalven vaellus voi olla hieno kokemus.

Jokainen kokenutkin on joskus tehnyt ekan reissunsa, eli rohkeasti vaan toteuttamaan ideaa. Oletko kysellyt Metsähallituksen Saariselän palvelupisteestä infoa ? Sehän on meidän veronmaksajien ylläpitämä organisaatio ja uskon, että sieltä saat ilmaiseksi neuvoja.

Tuolle 4pv reissulle (lumikengillä ?) ei lopulta ole hirveästi vaihtoehtoja jos haluat enimmäkseen autiotuvissa yöpyä. Lähtöpaikaksi suosittelen ehdottomasti Kiilopäätä. Ehdit pidemmälle kuin Saariselältä lähtien. Lumikengillä olet aika lailla pakotettu seuraamaan huoltouria, koska sellaista hankikantoa, joka kantaisi lumikengät, ei joka kevät ole. Avotunturissa nekin varmaan kantavat hyvin, mutta ensin sinun täytyy selviytyä metsävyöhykkeen läpi. Jos suunnittelit käyväsi Luirolla kääntymässä, voisit heti alussa kokeilla avotunturien hankikantoa ja ihailla hienoja maisemia kulkemalla reittiä Kiilopään huippu-Niilanpää-Raututunturit ja sieltä etelään Suomun kämpälle. Tosin tuonnekaan ei kannata huonolla säällä lähteä. Paluureitti Luirolta voisi mennä Palovankan kautta Lankojärvelle ja edelleen Rautulammelle ja Kiilopäälle. Palovankan reitillä kulkijoita on vähemmän kuin Tuiskukurun kautta menevällä pääuralla, eli kannattaa kysellä reitin kuntoa muilta.

Kattelin blogissa olevaa varustelistaasi. Ihan hyviä valintoja olet tehnyt. Tosin kaikkea tätä tavaraa ei varmaan tarvita 4pv reissulla. Suositten peruspainoksi ennen ruokaa ja vettä jotain 15kg tapaista. Jos et ole suunnitellut yöpyväsi teltassa ja se on siis vaan turvavaruste (tärkeä sellainen!) voisit ottaa pelkän ulkoteltan. Telttavaarnojen (yli 0.5kg) tarpeellisuutta voi harkita, koska sauvoilla ja lumikengillä saat ankkuroitua neljä pistettä ja pyöreällä puulla loput (katso youtubesta deadman anchor-tekniikka: https://youtu.be/E2hF6G-I4_U). Neo-Airin lisäksi voisi harkita kevyttä perinteistä makuualustaa puhkeamisen varalle (tyyliin Thermarest Z-lite).

Edelleen vaatepuolella voisit vähentää varalla olevia väli- ja päällyskerroksia. Itselläni on viikon reissulla kevättalvella repussa yksi pitkä merino-alusvaatekerta, yksi välikerros fleece, parit bokserit, parit sukat, varapipo, varahanskat ja kevytuntsikka. Varalla olevia päällysvaatteita en kanna.

Saha ja kirves: kämpillä on kai nykyään valmiiksi pilkotut puut ja auttavat työkalut lisäksi. Ottaisin kirveen turvavarusteeksi, mikäli joudut hätätilanteessa maastossa tekemään tulet. Joku Leatherman-tyyppinen työkalu, jossa on pihdit, voisi olla paikallaan, mikäli joudut korjaamaan lumikenkiä tai sauvoja. Korjausvarusteisiin sellaista, joilla korjaat katkenneen sauvan (pari letkuklemmaria) tai lumikengän siteen (Voile-firman kumiset hihnat "Voile straps" on aika ylivetoja), sideruuveja, nippusiteitä, rautalankaa yms.

Ehdottomasti paperikartta ja kompassi mukaan sekä testattu suunnistustaito vaikka käyttäisit sähköisiä navigointivehkeitä. Operaattoreista Telia kuuluu, kun nousee tunturiin (tukiasema Sokostin huipulla). Ilmeisesti DNA nykyään yhteiskäyttää Telian torneja, eli sekin toimii vastaavasti. Elisa on aika toivoton tuolla.

En halunnut edellä pelotella. Kertasin vain niitä hankalia olosuhteita, jotka voi sydäntalvella olla, ja joihin on hyvä varautua jos silloin lähtee. Huhtikuussa on aivan eri tilanne; pitkä päivä, tallatut polut ja yleensä avomailla hankikanto. Paljon porukkaa, joilta apua löytyy jos tarvetta on. Pahimmat pakkaset on ohi. Korkeapaineella saattaa yöllä olla parikymmentä, mutta iltapäivällä aurinko lämmittää joskus liikaakin. Siis ilman muuta reissuun vaan, kevätkeleille vaikka yksin. Siinä sitä kokemusta kertyy.

Selailin tuota sinun blogia. Huolellista työtä olet tehnyt. Onhan siellä joitakin hassuja juttuja, joista huomaa että kokemusta ei talvisesta vaelluksesta ole. Tässä muutamia huomioita, ehkä on apua.
*Tuo reittikartta. Näyttää että aiot aloittaa Aittajärveltä. Tietä ei aurata, joten se ei onnistu. Tie aurataan vain autojen testiradalle, josta on n. 16 km Aittajärvelle. Kiilopää, Kemihaara ja Jooseppi ovat talvella mahdollisia aloituspaikkoja.
*Vesi. Vettä ei talvella kannata kanniskella. Puroista löytyy ja lumesta voi sulattaa. Vesi myös jäätyy repussa. Ota litran termospullo, jonka täytät kuumalla vedellä aina kun keittelet jotain. Yöllä vesi jäätyy muualla paitsi termarissa. Makuupussiin ei kylmää vettä kannata ottaa, viilentää pussin.
*Elekroniikka ja varavirtalähde makuupussiin yöksi. Kulkiessa on hyvä paikka kaulassa riippuva pussi vasten ihoa. Kosteita vaatteita ei pussiin, pussi kostuu ja ei eristä.
*Ruoka yleensä jäätyy, mutta samalla myös säilyy hyvin.
*Villa ja untuva on hyvä, Coretex ja muut kalvot huonoja talvella, ei hengitä, hiki jäätyy kalvoon.
*Kulkuvälineet. Jos on hyvä hanki toimii sekä sukset että lumikengät. Pehmeässä lumessa kunnon metsäsukset on paremmat. Isosompaiset sauvat molempien kanssa on välttämättömät.
*Kulkunopeus. Riippuu talvella eniten lumen kantavuudesta, myös korkeuseroista. Hyvällä ladulla ja kovalla hangella helpossa maastossa suksilla jopa 10 km tunnissa. Pehmeässä metrisessä lumessa alle km. Suksilla yleensä taittaa pitempiä päivämatkoja kuin kengillä. Jos otat sukset ota nousukarvat.
*Polttopuu. Tervas on ainoa varma tulipuu hätätilanteessa. Jäiset koivut ei syty. Kourallinen sytytyspaloja ei paina mitään. Jos tulee tarve tehdä nopeasti nuotio, kannattaa laskeutua laaksoon jossa mäntyä on. Kovalla pakkasella on muutenkin turvallista liikkua alamaissa viimalta suojassa.
*Varusteiden kuivatus. Onnistuu varmimmin kämpällä. Yksi kämppäpäivä ainakin on hyvä olla tuon mittaisella reissulla. Orsiviritykset nuotion vierellä on turhia, viritä se pelkkä naru nuotion lähelle, tuulen päälle ja ripusta vaatteet siihen.
*Sudet ja karhut. Karhut nukkuu. Susia ei tarvitse pelätä, eikä niitä Saariselällä ole. Jos joku sattuisi sinne eksymään, poromiehet tappaa sen heti.

Lueskelin tätä keskustelua. Mielenkiintoinen kysymys blogi-viitauksineen. Useita pitkiä, asiallisia vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Varmasti osa ihan hyödyllisiä. Ihmetyttää, ettei aloittaja vaivaudu kiittämään tai edes kommentoimaan vastauksia. Kohteliaisuus näyttää olevan harvinaista näillä sivustoilla.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten aloittajan ”selviytymisharjoitus” onnistui. Saattaisi olla opiksi muillekin. Vielä kerkiää tämän talven pakkasille. Lunta on paljon ja pehmeää pohjia myöten. Edellä on paljon järkeviä vinkkejä, kannattaa ehkä uskoa kokeneempia. Laitahan kommenttia.