Minkä eläimen jäljet?
Ihimettelijä
5248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarvisi vähän tarkennusta. Näkyykö käpälänjälkeä, kuinka leveä ura. Jos jäljet, kun pienellä nyrkillä tehdyt, niin kyseessä voi olla ilves.
Ilves saa aikaiseksi askelia ja kaunista askellusta hyvällä lumikannolla... tuo ryömijä ei ole saanut, joten veikkaan supia.
Supikoira... Muuten tiedätkö minkä kokoiset ja malliset jäljet sillä on ja miten se lyllertää matalana pienin tassuinsa.
Ei ole tuo supikoiran jälki. Hyvä aloittaja. Sinulla on varaston alla käynyt kissaeläin. Joko rauhoittamaton tai luonnonvarainen. Upottavassa hangessa ilves kulkee ihan samalla tyylillä kuin kissa. Kissaeläimellä siis jää jälkiin takajalan pidemmästä kantapääosasta yleensä jälkeä, mikä hämää, ellei erotu selviä varpaanjäkiä, joista paljastuu että kyseessä on kissaeläin, ja jäljet näyttävät suuremmilta muutenkin kuin itse jälki ilveksellä- syy: harittaa varpaansa. Runsas karva lisää kokoa. Kynnenjälkiä kissaeläimen jäljissä ei löydy, ellei ole kynnet esillä ponnistanut, tai ottanut kynsillä tukea.
Kissaeläimet kävelevät takajalan etujalan jälkeen liikkuessaan normaalisti. Ainakin terve tuo kulkija on ollut ihan selvästi.
Otithan myös lähikuvat jäljistä muistoksi?
Todennäköisesti supi. Kotikissakaan ei ole poissuljettu.
Katselin riistasivuilta supikoiran jälkikuvia. Sillä on leveä askellus- kuten kaksi erillistä jälkijataa vierekkäin. Tämä on rämpinyt kuin kissaeläin. Supin jälki on tähtimäisen pyöreähkö. Kissanjäljen tunnistaminen ei tuottane isoja vaikeuksia, polkuanturan etupuoleinen osa sisältää neljä varpaanjälkeä.
Lapsena tapasin ilveksen koulumatkalla. Maaseutua- tuli ihan hiljaa kuusikosta. Sitten katseltiin hetken toisiamme, ja ilves jatkoi editseni matkaa kylätien yli. Liikkeen äänettömyys,hangessakin. Suuret keltaiset arvioivat silmät, ja hyvin vahvat etujalat. Hohtava turkki- sielläpäin oli ainakin jokunen ns susi-ilvekseksi sanottu värimuunnos, jonka talvikarvassa ei ollut ruskeaa kuin kasvoissa hieman. M kirjain kulmien seudulla, töpömpi häntä.
Se oli luultavasti nähnyt minut monesti, kun reitti oli vakio, ne jäljet aina ilmestyi samoin kohdin. Oli suuri onni, tavata se eläin kerran. Kotikylälläni ei oikein kotikissat säilyneet. Eikä irtokanat ym. susia siellä ei ollut, mutta ilveksiä ja karhuja, hirviä, kettuja, näätiäkin jne.