mä en ymmärrä mikä kaikkia risoo tossa "teinivanhemmuudessa"?eikö se ole jokaisen oma asia millon lapsensa hankkii..ite olen seukannu 2vuotta poikaystäväni kanssa oon16 ja jätkä on 17..ihan tietoisesti alettiin vaavia tekemään 1/2vuotta sitte ja viikko sit oli eka ultra!sanon vaan että tän onnellisempi en ikinä oo ollu,sano muut mitä vaan..
no annanpa lisää keskustelun aihetta..
-mä vaan88-
212959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Että miksi noin nuorena? Etkö olisi voinut odottaa aikuisikään asti? Millä sinä ja poikaystäväsi suunnittelitte elättävänne lapsen? Mistä asunto? Et saa minkäänlaisia yhteiskunnallisia tukia, sillä olet vasta 16 vee. Miten maksat vuokran? Mitä syöt että lapsesi kasvaa? Ole niin ystävällinen, ja sano edes yksi hyvä syy tehdä lapsi lapsena. Minä näet en keksi yhtäkään.
kun sitten vauvaltasi ja ihanalta perhe-elämältä kerkiät taas ajatella maallisia, niin käyppä lukio ja hae lukemaan kehityspsykologiaa.
ja ajattele sitten uusiksi miksi niin monet ovat lapsiäitiyttä vastaan.
kyse on kylmän tyynesti kasvusta ja kehittymisestä. joka jää kesken kun joutuu alkamaan aikuisen rooliin liian varhain.
onnea ja menystystä vaan teille kolmelle ja muillekin vastaavassa elämäntilanteessa oleville.
mutta ei kai kaikki aivo- ja kehitysteoriat ihan p:stäkään ole?
No voi voi lapset tekee lapsia. Onko jääny nukkeleikit leikkimättä? Molemmat vasta murkku-ikäisiä. Ette tosiaankaan ole ajatelleet asiaa loppuun asti. Suunnittelitteko rueta yhteikunnan eläteiksi? Vai millä muka perheenne elätätte? Molemmilla opiskelut kesken ja pojalla armeijakin käymättä. Entäpä PERHEENPÄÄN työpaikka? No nyt kannattattas keskustella omien vanhempien kanssa tulevaisuuden suunitelmista, sillä heidän tuki tulee olee teille tärkeetä.
Eivät he kyllä murrosikäisiä enää ole.
... ovat he. Aivan murrosikäisiä ja lapsuus pahasti kesken. Tuossa sen oikeen huomaa, ruveta nyt tahallaan tekemään lapsia lapsina, mites sen pikkusen tulevaisuus? Vanhemmuus kun on vastuunsa kantamista/ottamista, pikkuisen elättämistä ja kaikenlisäksi kokopäiväistä työtä. Eikö kannattaisi ennemmin odottaa, että edes toisella olisi työ ja koulut käyty? Mikä ihmeen kiire niitä lapsia on hankkia niin nuorena? *huoh*
Odotappas kun se vauveli syntyy. Kyllä sitten tulee "äitiä ikävä". Kyllä se lapsenhoito on raskasta. Yövalvomiset mm. Sitten ei kuule nukuta, ei käydä bileissä, hyvä jos missään...no huomaat kyllä! voi voi teitä...aivan liian nuoria.
Jaa... no noin sanottiin mullekkin kun poikaa odotin mut eipä vaan ole tullut äitiä ikävä. Saa ihan rauhassa olla mummo niinkuin kuuluukin, ei tarvitse olla kakkos äiti minun lapselleni.
En ymmärrä miksi takerrutte noihin numeroihin kiinni noin tiukasti.
Noh, olin kyllä jo 18v. täyttänyt kun lapsen sain mutta kuitenkin...eiköhän jokainen meistä tiedä, että sitä lasta ei voi heittää nurkkaan jos ei jonain päivänä satu kiinnostamaan.
Tänään olen varmaan herännyt väärällä jalaalla kun luen näitä juttuja rupeaa eniten ärsyttämään täällä kaikki tämä yleistäminen!!!!! jokainen äiti on omanlainen samoin kun jokainen lapsi joka tähän maailmaan syntyy... Yövalvomiset ym..??? itselläni on tällä hetkellä 9kk ikäinen poika ja voin sanoa että valehtelematta en ole valvonut yhtään yötä poikani takia heti alusta alkaen hän on nukkunut kuin pieni enkeli alkuun heräsin kerran aamuyössä syöttämään ja sekin pikuhiljaa venyi niin että en voi sitä hyvällä tahdollakaan sanoa yövalvomiseksi... ei kaikki vauvat ole hankalia????
olla hankala ja yleensä mielipiteen ilmaiseminen ei ole yleistämistä...
Hyvä ihminen: Jos keskustelua haluat, niin voisit vastata jotain! Esitin sinulle liudan kysymyksiä, missä vastaukset?! Voi olla, että mietit niihin vastauksia edelleen keskenkasvuisessa päässäsi. Jatka miettimistä: Se paitsi kasvattaa myös aivoja, on päättymätön tarina, sillä järkeviä vastauksia tuskin löydät koskaan...
Nii just. Missä vastaukset??? Lapsen hankkimisessa on VASTUUNSA. Tajuatko??? Lapsi ei ole mikään nukke....
mä en todellakaan vietä jokaista hetkeä tietsikan ääressä enkä ehdi vastailla jokaisen kiukuttelevan "aikuisen" kysymyksiin...mun pointti koko jutussa oli just se että se on mun oma asia ettekä te "täydelliset" pikku perheen äidit voi sille mitän...ikävää mutta totta...en ole tänne aikaisemmin kirjoittanut,enkä taida kirjoittaakkaan,kaikki täällä tuntuu olevan täydellisiä kun voi arvostella muita.menkää vähän itteenne,taitaa noi teidän ongelmat johtua jostain ihan muusta kun nuorista vanhemmista...hyvät jatkot vaan...
Me "kokeneemmat" vaan halutaan auttaa, neuvo Teitä. Ja nämä ovat mielipiteitä. Ei meillä kaikilla todellakaan ole ihannepuolisoa, hyväätyöpaikkaa, ihannelasta kuten joku kirjoitti. Väsymystä, itkua, hammastenkiristystä, parisuhdekriisiä, rahatlopussa, "mul ei oo omaa elämää" aina vaan vaipanvaihto, syöttämistä, juottamista, yövalvomista. Sanotaan että nauti nyt vauvastasi "se on ihanaa aikaa" ..no kun nyt vaan ei ole ollut ihanaa "vaalean punaisen verhon läpi uinumista" Emme me pahalla. Muista sitten ohjeitamme kun vauva syntyy. Ilmoita ja vaikka kerro kuulumisia. Hyvät jatkot. Myös isille.
Voi teitä.Kysyppä mun vanhimalta (lapsia mulla 5)miltä tuntuu olla teniäidin laps, olin 15 ku ekan sain toisen 16v kolmannenki 21v ja opiskelin sit sen jälkeen. Muistan aina ku laps tuli koulusta poraten kotio ja sano ettei kukaan kaveri koulussa usko et sää äite oot koulussa, ei aikuiset käy koulua ne on töissä. Toinen oli ettei kukaan tahtonu uskoa et oon kaikkien noitten äite, ei tosin usko viäkään olenhan "vasta"33v ja 5 äite ja kuudes tulos. Hauskaa tietysti o9n nykyään se et mua luullaan monesti mun vanhimman ja tokavanhimman siskox, jotai iloa siitäki et on säilyny nuoren näkösenä edes :) :)
Ei minua ainakaan mikään niissä riso. Oma äitini on saanut ensimmäinen lapsensa 17wee ja ollut hyvä äiti, mutta silti äiti ja myös minä sitä mieltä, että lapsen kannalta parempi, että on ammatti ja toimeentulo ennen kuin alkaa lapsia tekemään. Itse olen nyt 22wee ja kaksi ammattia ja elokuussa syntyy esikoiset. Minun mielestä on hassua, että lapset jotka vielä itsekkin saa lapsilisää, alkaa tekemään lapsia, niitä kerkeää tehdä vähän myöhmminkin.
eipä teillä ole omena kauas puusta pudonnut..Mutta teininähän olet aika hedelmällinen..heh,heh..joo,pitäkää hyvää huolta pikku perheestänne..siinäpä sitte ihmettelette et istäs sais rahaa ku opintotuku ei riitä.
Oot "seukannu" sun poikaystäväs kanssa 2v, oot 16v, eli seurustelu alkanut kun oot ollu 14v.. Muistampa itse kun, aloin seurustella 15 vuotiaana, 2 vuotta vanhemman pojan kanssa, kestihän se suhde.. melkein 4v.. (tämä siksi, että 2 vuoden "seukkailu" ei todellakaan ole tae yhtään missään, ainakaan tuossa iässä.) MUTTA, kun teet lapsen, se on siinä ainakin seuraavat 18 vuotta, vaikka suhde isään loppuis. Teini-rakastumiset päättyvät 90% eroihin.
-16v ei ole koulujaan käynyt vielä loppuun, ja lapselle pitäisi turvata tulevaisuus.
-Kaikki riennot ovat vielä ala-ikäiseltä käymättä.
-Elämää kokematta.
-Millä lapsen elättää? No tuilla tietysti, vaikkei niillä rikastumaan pääse.
-Suhde tuskin kestää. Voisin näin maallikkona sanoa, että tuskin olette asuneet vielä yhdessä, ja voin taata että sitten kun muutatte(jos muutatte) niin huomaa toisesta kaikki ikävät puolet.
-Sitten kun itse täytätte 18v mietitte vaan, että minne sen ipanan nyt lykkäis kun mieli tekee ulos.
Luuletko että lapsen kasvattaminen on pelkkiä hymyjä ja iloista naurua?
Voin kuule kertoa että se on lisäksi väsymystä, väsymystä, väsymystä, hampaiden kiristystä, itkua, kakkavaippojen vaihtoa, vastuun ottamista uudesta elämästä ym.ym.
Eikä sellaista että sitä nyt sitten esitellään pikkuista kaikenmaailman kavereilla, ja kaikki ihastelee sitä että onpas söpö!
Eikö sitä nyt voi odottaa edes siihen asti että koulut on käyty ja asunto löytyy? Lasta kun ei voi palauttaa.
Kovin nuorena tulet äidiksi, mutta päätöksesi olet jo tehnyt. Toivoisin sinulle neuvoja ja rohkaisevia kokemuksia nuorilta äideiltä, mutta saitkin vain arvostelua.
Ystäväni -vuosia sitten- sai lapsen 18-vuotiaana, kasvatti yksin, opiskeli siinä sivussa: kaikki on mahdollista ja teitähän on kaksi. Jos vasta harkitsisit lasta, sanoisin että älä vielä..mutta nyt kun vaavi on jo alullaan toivotan sinulle rutkasti onnea :)
Onnea odotuksellesi.. kovin on tällä palstalla - kuten muutenkin näillä keskustelupalstoilla usein on epäkypsiä ja masentavan negatiivisia ihmisiä liikkeellä joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan loukata muita ihmisiä.
On totta, että et tule pääsemään helpolla. Totta on myös se, ettet tule kylpemään rahassa vaan joudut tekemään rutkasti töitä leipäsi eteen. Mutta entä sitten? Elämä on niin paljon hienoja asioita, muutakin kuin tämä perinteinen -hyväkoulutus-hienotyöpaikka-upeapuoliso-jaihanatlapset- lässytys.
Toivon täydestä sydämestä sinulle hyvää ja onnellista elämää lapsesi rinnalla!
hienoa että täällä on joku edes sitä mieltä että mun elämä ei ole tuhoon tuomittu...mä olen valintani tehnyt,enkä sitä kadu vaikka mitä ihmiset sanoo..olen myös sitä mieltä että kenelläkään äidillä ei varmasti ole helppoa oli sitten 16 tai 36...mä oon pahoillani niiden puolesta joita tää asia jäi noin paljon vaivaamaan,mutta mua ei juuri nyt kiinosta ajatella kuin positiivisesti.kaikille jotka ei aio mollata mua:kiitos ja hyvää jatkoa!
ei tule olemaan,sanon kokemuksella.Olen itse 16,kohta 17-vuotias puolen vuoden ikäisen lapsen äiti. Lapsi huuti ensimmäiset 3kk koliikki-itkua...mitäpä muuta tehtiin kun kanneltiin yöt miehen kanssa (vaikka käy töissä)ja yritettiin helpottaa lapsen oloa,ei auttanu mikään ku kello,se kun näytti 5aamulla,itku loppu.Sitten kaikki nukkumaan,onneksi lapsi nukku päivällä hyvin,mä sain nukkua kans,ja yöllä vuoroteltiin että toinen yritti nukkua ja toinen kannella. Tämä ei tullut yllätyksenä,siskollani oli myös koliikki-lapsi ja sitä olin ollut monta kertaa hoitamassa ja kantelemassa öitä.Rakkautta tarvitaan ja myös uskoa.Parisuhde joutuu usein myös koetukselle lapsen synnyttyä,enää ei jää kunnolla aikaa sille kun kaikki pyörii lapsen ympärillä.Olet tehnyt silti päätöksen pitää lapsen,onnea sinulle,toivon että pärjäät ja jaksat lapsen kanssa!Se on välillä todella rankkaa!