Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Optimistista pessimistiksi

    Jo kohta 20 vuotta. Ilman seurustelusuhdetta siis. Aina olen liian erilainen, en sovi muiden maailmaan. Pahalta tuntuu huomata, että elämä on mitä se on. Nuorena oli tulevaisuudenuskoa ja optimismia. Minulle jopa naurettiin ja minua pidettiin naiivina, kun olin aina niin optimistinen. Kun on saanut osansa tästä pahasta maailmasta, niin alkaa kyynistyä itsekin. Kohta alkaa vain toivoa, että kuolisi pois. Kaikki haaveet jäävät aina toteutumatta. Miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt? Pelkkää kärsimystä tämä elämä tuntuu olevan. Vuosi vuodelta vain pahenee.
    3<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Näinpä. Lapsena ja teininiä jopa ihmiset ovat niin naiiveja ja optimistisia ajatellen että maailma on auki. Paskanmarjat! Onhan ovet kaikille avoimet mutta keski-iässä yleensä näkee kuinka hyvin omat toiveet ovat täyttyneet. Itsekin huomaan sen katkeruuden eikä sitä voi täysin lakaista maton alle. Muuten pitäisi sulkea silmänsä koko todellisuudelta. Paras neuvo vain nauttia siitä mitä on ja olla ystävällinen muille. Näin.

    Äänestä

    Luulin kanssa, että kaikki olisi mahdollista kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Mitkään haaveet odotukset eivät toteutuneet mitä pidin varmana. Ei seurustelu suhdetta ei kavereita ei autoa ei mitään. Kyllä elämä on julmaa. Mutta bussilla pääsee aina seuraavalle pysäkille.

    Äänestä

    Ja aloittaja on minkä ikäinen. Mies vai nainen?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Yksin_ollut kirjoitti:

    Jo kohta 20 vuotta. Ilman seurustelusuhdetta siis. Aina olen liian erilainen, en sovi muiden maailmaan. Pahalta tuntuu huomata, että elämä on mitä se on. Nuorena oli tulevaisuudenuskoa ja optimismia. Minulle jopa naurettiin ja minua pidettiin naiivina, kun olin aina niin optimistinen. Kun on saanut osansa tästä pahasta maailmasta, niin alkaa kyynistyä itsekin. Kohta alkaa vain toivoa, että kuolisi pois. Kaikki haaveet jäävät aina toteutumatta. Miksi tänne on ylipäätään edes syntynyt? Pelkkää kärsimystä tämä elämä tuntuu olevan. Vuosi vuodelta vain pahenee.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu