Ennakkoluuloisuus ja älykkyys ovat useimmiten
toisensa pois sulkevia ominaisuuksia.
Citroen on upea auto.
Minulla on kokemuksia lähes joka maalaisesta
autosta. (ei Hyundaista)
toisensa pois sulkevia ominaisuuksia.
Citroen on upea auto.
Minulla on kokemuksia lähes joka maalaisesta
autosta. (ei Hyundaista)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerran vahingossa ostin itselleni Visan, kun ei
muutakaan sopivanhintaista löytynyt. Tuo
persoonallinen pikkuauto teki sen, mihin mikään
aikaisemmista saksalaisista, itälialaisista ja
japanilaisista autoistani ei ollut pystynyt,
nimittäin lähtemättömän vaikutuksen.
Visa toimi hyvin monta vuotta ja siksi
seuraavakin Auto oli Citikka. Opiskelijalle
riitti AX 14. Sitten oli välissä toinen
ranskalaismerkki, sitten BX 16. Sitten
japsikottero ja taas Citroen, tällä kertaa Xantia
ja lopulta XM. Upeita autoja ja mahtavan hienoja
ajaa... Citroen ei ole ainoastaan auto, se on
perheenjäsen. Sitä eivät ymmärrä ne, joille auto
on vain kulkuneuvo...
...kertoo myös älykkyydestä. Minulla on kokemusta
kaikista automerkeistä ja malleista, joita Suomen
tiellä liikkuu. Citroen voi olla mukava ja
joidenkin mielestä ranskalaisen hienostunut auto.
Tämä voi pitää paikkaansa, jos kaikki toimii.
Yleensä ei kuitenkaan toimi. Siksi osalle
sitikkakuskeja on niin äärimmäisen vaikeaa
myöntää, että auto on tekninen laite. Esim.
kaasunestejousitus on varmasti mukava joissain
tilanteissa. Miksi sitten on niin vaikeaa myöntää,
jos tämä mukavuus ei enää toimikaan kuin pitäisi?
Miten älykkyys liittyy automerkin valintaan?
Ovatko ainoastaan tekniikkaa ymmärtävät ihmiset
älykkäitä? Sittenhän suurin osa sitikkakuskeista
ei kuuluu tähän joukkoon.
.. että joskus on meinannut mennä hermot BX:ni
kanssa.
Milloin on hydrauliikkaputki haljennut,
katsastuksessa paljastui murtunut rättinivel ja
seuraavalla kerralla kuluneet alatukivarren
laakerit ja muuta pientä.
Mutta! Olen ymmärtänyt, että Patonkini on tekninen
vekotin, sen on suunnitellut ja pääosin kasannut
ihminen. Siinä on siis vikoja. Siinä täytyy olla
vikoja.
Olen kuitenkin jaksanut korjata, kun aihetta on
tullut. Autohan on täynnä kuluvia osia!
Hydrauliikkasysteemi on toiminut moitteettomasti
silloin, kun se on toiminut. Tähän mennessä auto
ei kuitenkaan ole jättänyt tielle hydrauliikavian
takia. Auton hydrauliikkaputket ja pallot olivat
vaihtokunnossa n. 190 000 ajetun kilometrin
jälkeen. Ei mielestäni mikään huonompi saavutus.
En mä jaksa kovin vakavasti ottaa noita pikku
vikoja, koska kuten jo aiemmin sanoin, auto on
täynnä kuluvia osia. Osat joutuvat koetukselle
ajossa, joten en minä yhtään ihmettele, vaikka
16-vuotias autoni renkkaa silloin tällöin.
Ehkä olisin selvinnyt jollakin muulla merkillä
vähemmällä laittelulla (tätä ei nyt pidä ymmärtää
sillä, ettäkö jatkuvasti kykkisin
koneepellin/auton alla. Ehei.). Ehkä, mutta en mä
nyt enää autoani vaihda ainakaan vähään aikaan,
kun olen sen kanssa käynyt läpi perkeleet ja
saatanat ja oisaaltaan äärimmäisen ajonautinnon
tunteet.
Citroen on yksi niistä harvoista vanhemmista
autoista, joihin minulla on varaa ja joissa saan
hyvän ajoasennon. Olen kolunnut läpi monta merkkiä
ja merkin vaihdon ongelmaksi tuleekin nimen omaan
se, etten välttämättä saa hyvää ajoasentoa.
Että tällainen tarina Citroenista.
Rehellisyyttä peräisin myös muiden automerkkien
omistajilta. Kuulen usein väitteitä mm. Toyotien
kestävyydestä ja ettei yli 300 tkm ajettuun ole
mukamas tarvinnut laittaa _yhtään mitään_.
Paskapuhetta sanon minä. Eiköhän Toyotakin ole
kuluvia osia täynnä.
300000 km japanilaisella ei vaadi muita uusimisia
kuin jarrupalat ja iskarit jos ajeltu huonoilla
teillä. Jos taas kaupunkiajoa on paljon niin
kytkin voi olla lopussa.
Ja lamppujen polttimoitakin on muutama vaihdettu
Sinulla on voinut olla noin huoletonta
japsiautoilua, mutta vaikka japsit olisivatkin
tilastollisesti luotettavia niin ei noita
mainitsemiasi voine ulottaa koskemaan kaikkia
japanilaisautoja. Seassa on myös epäonnisempia
yksilöitä ja/tai merkkejä.
Joku mainitsi myös, että ihmisten tekemissä
autoissa on aina vikoja. Ilmeisesti siis
japanilaiset ovat vähemmän ihmisiä kuin
ranskalaiset? Tästä nyt ei kenenkään anti-
rasistin kannata vetää hernettä nenään, mutta en
voi olla siteeraamatta aikoinaan v. 86 SuperCar-
lehdessä ollut kommenttia (Renault 21 koeajo). Se
kuului suunnilleen näin: "Siinä missä
ranskalainen autonkokooja saapuu aamulla
liukuhihnalle 15 min. myöhässä, patonginmuruja
viiksistään pyyhkien ja edellisen illan iloja
muistellen, huomasivat japanilaiset puolestaan
vasta 100 vuotta siten, että naisilla on rinnat."
Kertoo aika osuvasti näiden maiden välisistä
kulttuurieroista.
Ja herkille lukijoille muistutettakoon: Tuolla en
todellakaan sitten viitannut noiden autojen
suomalaisten omistajien luonteenlaatuun. Tämä
ihan vaan ettei tule sanomista...
Mielestäni kyse on nimenomaan siitä, että
negatiivisimmin asiaan suhtautuvat ne, jotka eivät
välitä kulkuneuvostaan tuon taivaallista yleensä,
oli se sitten mistä maanosasta tahansa. Tottahan
on, että 80-luvun mazdalla voi ajella pitkältikin
vaikka huoltoa laiminlöisikin siinä kun
Citroënille luonteenomainen hydrauliratkaisu
tosiaan vaatii huomiota. Jos tätä spesialiteettia
osataan arvostaa, niin ne kilometrit ovatkin
sitten sitäkin mukavampia.
Ja toisin päin: Sitruunaan tyytyväiset ihmiset
myös pitävät autoaan hyvin.
Itselläni on tähän ikään mennessä ollut
kaikenlaisia autoja jenkeistä pikkusportteihin.
Kun olen nyt sinut oman, ensimmäisen sitruunani
kanssa, niin yli 40 000 tien päällä vietetyn
kilometrin jälkeen voin todeta, että
minulla on ensimmäinen auto jonka jälkeen voin
todeta sen täyttävän merkkiuskollisuuteen
tarvittavan "sen jonkin".
..oikeassa olet Citroenissa on "se jokin" joka
aiheuttaa merkkiuskollisuutta. Japanissa
merkkiuskollisuus on olematonta lähes joka kerta
autoa vaihdettaessa vaihtuu myös merkki. Näin
siis japanissa. En voi siis oikein ymmärtää
merkkiuskollista suomalaista toyota
fanaatikkoa...?
Niin viisaita vastauksia ja heräsikin heti
kysymys, että mitä se jokin sitten on?
Olen kyllä oikein mieltynyt sitruunaani pienistä
ongelmista huolimatta. En osaa selittää sitä,
miksi se miellyttää. Mutta se tunne on jokseenkin
maagista, sillä en ole edes harkinnut auton
vaihtoa, vaikka joskus on sapettanutkin.
Liekö auton mentaliteetti yhtä omalaatuinen kuin
omistajansakin vai mitenkä....
Jääneekö arvoitukseksi?
Jaa-a, sano se :)
Itselläni osan tästä muodostaa se
yksinkertainen tosiasia, että viihdyn
autollani tien päällä.
Ajoasennon saan juuri mieleisekseni joten
800 kilometrin yhtäjaksoinen
(-tankkaustuokio, totta kai...)
taival ei tehnyt edes tiukkaa.
Toinen tosiasia on se, että siirtyessäni
eri auton rattiin syystä tai toisesta tuntuu
usein kuin kumit olisivat puhki tms.
Yleensä tulee fiilis, että olisipa oma alla...
Lisäripauksena mainittakoon, että parempi
puolisko, joka ei juurikaan pidä autolla
ajamisesta saattaa jopa haluta ajaa
sitruunallamme.
Hän ajoi pohjoiseen tuossa taannoin -94 Saab
900:lla ja sanoi, että hänestä oli tuntunut
jotenkin "kohlolta"(?) tuo taival. Hänen
mielestään Sitruuna on feminiinimpi ja
pehmeämpi ajettava. Voiko sitä paremmin sanoa!
Selittäisikö se feminiinisyys sen, kun Sitruuna
joskus oikuttelee? :)
mutta meillä ollaan elelty ihan keskinäisessä
harmoniassa eikä oikutteluista ole tarvinnut
kärsiä kumpikaan osapuoli :)
Oma BX odotaa vielä hetken
tallissa, "puuteroituna" ja huollettuna.
Isonkissan kanssa menee pidempään. Kyllä BX:ssä
on kiihkeän ranskattaren sielu, kaikkineen pikku
oikkuineen kaunis kulkupeil on ilo tiellä. Tämä
on ilmeisesti juttu, jota ei ymmärrä kuin toinen
BX-kuski.
Joku voi kohta väittää, että eihän ranskalaiset
osaa tehdä kuin patonkia ja viiniä. No, viini
paranee vanhetessaan ja patonki on hyvää... :)
Kaikissa autoissa kun ei ole sitä jotakin,
sitikassa on.
Ajelin eilen rautajousisella 3 v. vanhalla
autolla. Kulttuurishokki oli valtava, sillä
yleensä ajelen BX:llä.
Omaan bexiin ottaisin tuosta rautajousiautosta
vain ohjaustehostimen, moottorin pirteyden,
äänieristyksen ja aerodynamiikan. Jos nuo em.
ominaisuudet olisivat bexissäni, autoni olisi
täydellinen.
Täytyy sanoa, että Citroen tekee autoja, joilla
on ilo ajella. :)
osta 19 GTI
ostaisi 19 GTi:tä tai 19 GTi 16V, kun kohdalle
osuisi vaan sopiva yksilö.
Tietty rahatilannekin pitäisi olla hieman parempi
kuin tällä hetkellä.
vastaus: Ovat
No varmasti on! Sitikassa kun vaihdat pallot 200
000 valein, nin on taas uudet iskarit ja jouset.
Eika maksa ku tarvike iskareiden hinnan.
Just samaa mielta.
No eipa juurikaan
Viela kun paasisit Xantian makuun niin elamys
olisi taydellinen...
No sehan olisi sitten melkein kun Xantia...
Minä kuulun niihin pölvästeihin, jotka eivät pidä
autoa vain esineenä vaan jopa inhimillisinä. Olen
ajanut eri automerkkien autoilla ja muutama
näistä on tuntunut hyvin maskuliinisilta. Olen
taputellut kojelautaa hyvän käynnistyksen jälkeen
ja sanonut "hyvä poika" tai "niin sitä pitää
vanhapoika". Vuonna -98 tuli autonvaihdon paikka
ja iskin heti silmäni Xantiaan. Heti kun sain
vihreän Xantiani tien päälle, niin tuntui heti
feminiinisyys. Aloin kutsua autoani "tytöksi"
vaikka olen itsekin feminiini. Mutta hyvin
naisellisesti autoni kyllä käyttäytyykin, kuten
vastauksessani eräälle joka mietti autonsa
omatoimista perän nousua ja laskua.
Joten näin se varmaan on ...mieheni on muuten
samaa mieltä.
Ostin n.vuosi sitten Berlingo HDI:n. Sitä ennen
minulla on ollut useita eri merkkisiä autoja.
Berlingoon olen ollut erittäin tyytyväinen.
Kerran olen käytänyt 2o tkm huollossa,mitään
takuu korjauksia ei ole tarvinnut tehdä.
Mikäli jatko sujuu samanlailla tuskimpa on
viimeinen sitikka.