Kävinpä eilen taas vuosikontrollissa diabeteksen vuoksi diabeteshoitajan luona ja tapaamisen lopuksi hän tutki jalkojani. Hän sanoi että ehdottomasti on alettava kulkemaan jalkahoidoissa muutaman kerran vuodessa. Kyselin sitten heti perään että mitä yrityksiä suosittelet ja mitkä yritykset tekevät hoitoja lähetteellä ja kelakorvauksella tms. Hän antoi heti ymmärtää että et saa mistään mitään korvauksia vaan maksat itse viimeistä senttiä myöten. Tiedän että jalkahoito on parasta ennaltaehkäisevää hoitoa koska haavaumat ja hiertymät ovat todella vaarallisia diabeetikoille ja nimenomaan jaloissa. Tunnen pari kaveria joilla on diabetes pitemmällä kuin minulla ja molemmilla on pitkiä sairaalajaksoja takana nimenomaan jalkojen vuoksi. Yksi vanha työkaveri asuu pyhäjärvellä ja soitin hänelle eilen asian tiimoilta ja hän kertoi että tällä hetkellä kaupunki antaa yksi tai kaksi ilmaista jalkahoitoa ja aiemmin neljä. Oulunkaaren kuntayhtymä ei ainoatakaan. Taitaa nyt oulunkaari säästää väärästä paikasta.
Sipilän sote tuntuu jo purevan...
Jaffetti
10119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla Helsingissä terveyskeskuksen jalkahoitoja alettiin taannoin harventamaan ja ehti mennä jo kahden vuoden hoitojaksoille. Sitten tuli lisää tuntopuutoksia (luokitus nousi nollasta ykköseen) niin hoitotiheys muutettiin kerran vuoteen.
Jalat pitää olla aika pahassa kunnossa jos pitää käydä useamman kerran vuodessa jalkahoidossa (ehkä jo haavaumiakin). Ilmeisesti kotikunnassasi ei ole riittävästi resursseja julkisen puolen jalkahoitoon kun käskevät mennä yksityiselle, näin ne kunnat säästää.
Resurssia kyllä riittää kun jalkahoitajiakin on neljä ja ainakin yksi varmuudella joutuu tekemään muutakin työtä kun asiakkaita ei ole. No ei tietenkään ole kun vanhemmalla porukalla ei ole varaa maksaa 50-60 euroo käynnistä.
Eli kunnallista hoitoa ei ole ja ohjataan vain yksityispuolelle (hinnasta päätellen)? Kunnissa on ilmeisesti eri käytäntöjä, saan oman jalkahoitoni ilmaiseksi kunnalliselta jalkahoitajalta tai -terapeutilta (terveyskeskuksessa todettu hoitotarve). Taannoin omaiseltani veloitettiin sarjakäyntimaksu toisessa kunnassa.
Semmonen juttu tuli vielä mieleen että voiko jalkahoitoja laittaa verotukseen kun ei kunta ja kela rahoita. Semmonen huvittava piirre tuolla diabeteshoitajan vinkeistä vielä kun hän kehui yhtä kosmetologia. Nimenomaanhan kosmetoligithan hoitavat jalkojen kauneutta ja jalkojenhoitajat terveyttä...
Ennen kunnalliseen hoitoon pääsemistä kävin kauneushoitolan jalkahoidossa. Pahojakin vahinkoja tuli jalkoihin ja paraneminen kesti pitkään. Myöhemmin olen käynyt myös ammattikoulun kosmetologioppilaiden jalkahoidossa. Siellä opettaja on huolehtinut että diabeetikko saa oikeaa hoitoa.
Kosmetologikin voi osata hoitaa diabeetikon jalkoja jos on sitä opiskellut erikseen. Kaauneushoitolassa ei ehkä ole tarvittavia laitteita, esimerkiksi ultraäänikojetta verisuonien virtauksen kuunteluun mutta pätevä jalkahoitaja osaa tuon tarkistaa "näppituntumallakin".
Jeps, huonommaksi on hoito mennyt vuosi vuodelta.
Diabeteksen kustannuksista kun valtaosa syntyy sairaalapäivistä (700 euroa per päivä), ennenaikaisesta eläköitymisestä ja palveluasumisesta (3000 euroa per kk) niin hoitoon kannattaisi satsata.
"Jeps, huonommaksi on hoito mennyt vuosi vuodelta."
Ja sinähän olet erittäin hyvä esimerkki siitä kaikkine luuloinesi.
Jalkojen hoito ei ole mitään "rakettitiedettä". Jalkansa osaa itsekin hoitaa, jos vaan on halua.
Tuollainen kevyt hoito on tärkeää ja diabetesjalkahoitajakin opastaa ja kehottaa siihen. Täysin ilmaista tuo ei ole, mutta hyvätkään rasvat ja muut hoitovälineet eivät maksa maltaita. Mutta hoito pitää osata ettei tee vahinkoja (telkkarin "hiomakone" mainokset on kaiken pahan alku). Tärkeintä on tutkia itse mahdollisesti syntyviä tuntopuutoksia, ettei synny yllättäviä ja vaikeasti hoidettavia haavaumia. Itselläni jalkojen paikalliset kovettumat ja känsät hävisi kun aloin saamaan terveyskeskuksen kautta muutaman vuoden välein henkilökohtaisesti muotoillut jalkatukipohjalliset.
Siankyljellä voit rasvata varpaasi ja syödäkin ne sen jälkeen. Annika kertoi tuon minulle. Nythän minä olenkin finlandssvenskar partaveitsi, ei jalat vaivaa. Eikä kyllä mikään muukaan.