*huokaus* Mistäköhän alottaisi... Tunnen aviomieheni sen verran hyvin, että tiedän ettei hänellä ole toista. Siitä lähdetään. Olen viehättävä, ja sopusuhtainen, ja rakastan miestäni hyvin paljon. Silti, miehelläni on välillä pitkiäkin "kausia" (kuten hän itse sanoi) ettei vaan halua minua. :´( Ja se saa minut surulliseksi. Etten ole enää haluttava. Minulla on myös (varsinkin näinä aikoina) taipumusta masennukseen. Ostan aina silloin tällöin kauniita alusvaatteita, sytyttelen kynttilöitä, ja laitan itseni kauniiksi iltaa varten. Muutenkin pidän tietysti huolta itsestäni. Näinä "kausina" hän on myöskin hyvin pidättyväinen hellyydessä, vaikka muuten pusutellaan ja halaillaan vähän väliä. Viime kerrasta on kai jo kaksi viikkoa, en tahdo pysyä laskuissa.. Tämä koko viikko on mennyt ikään kuin sumussa, en jaksa nousta sohvalta, en ole syönyt juurikaan mitään, ja mikään ei innosta. En halua edes lähteä ihmisten ilmoille, kun olen niin masentunut. Olen yrittänyt, ja joskus onnistunutkin puhumaan asiasta, mutta silti ollaan taas tässä tilanteessa, vaikka hän jo kerran myönsi, että "kai minun pitäis pitää susta vähän useammin huolta". Ja muutaman viikon ajan elämä oli ihanaa. Tuntuu vaan niin kummalliselta. Minulla ei koskaan esim. väsymys saa haluja vähenemään, mutta miehellä näin tuntuu olevan. Todella usein joudun tekemään aloitteen, mutta enää en edes halua, koska tiedän että tulen pettymään. Ja torjutuksi tuleminen ei ole koskaan kivaa. Tuntuu, että minunkin haluni vähenevät kun en tunne itseäni halutuksi. Toivon että saan asialliseen kirjoitukseen asiallisia vastauksia. Etenkin miespuolisilta, mielellään samankaltaisia kokemuksia. Ja ei, en aio miestä laittaa vaihtoon, sillä on kaikin puolin muuten minulle täysin sopiva, ihana aviomies. Haluaisin vaan vinkkejä miten voisin auttaa tilannetta.
Mitä tehdä kun mies ei halua...?
-Surullinen vaimo 20v-
396031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
niin.mitähän tohonki sanois.ollaan samassa veneessä paitsi että meillä toi kauniimpi osapuoli on se haluttomampi.viime kerrasta on aikaa jo kolmisen pitkää viikkoa ja vain hän sai(8 kertaa) ennen kuin sanoi että ei jaksa enää ja jätti minut jälleen ilman.tieskö kuinka monennen kerran.oon saanu viimeks marraskuun alussa.ollaan juteltu asiasta ja nykyään se menee jo riitelyksi.en kuulemma aattele enää muuta kuin seksiä....samat on ollu syyt kuin sullakin.väsymys aikanen herätys ja ties mitä muita tekosyitä.... niin siihen teidän keissiin.yksi syy voi olla testosteronien alhainen taso.kyseinen hormoonihan säätelee aikas paljon miehen halukkuutta.yksi syy voi myös olla että hänestä tuntuu että seksinne on liian arkista ja ei tapahdu mittän uutta.vaikee sanoo kun en ole ikinä itse kokenut haluuttomuutta.mutta toivottavasti saat viettää muna rikasta kevättä
Niin tuota hormonitasoa minäkin ajattelisin tarkistaa, jos siinä ei ole häikkää niin sitten on jumala irti ja piru jalkapuussa. Tuo vaihtelu tietysti kyllä aluksi toimii mutta kun muistetaan että ihminen on niin sopeutuvainen niin siitä ei todennäköisesti pitkää apua ole. Jotain sinun olisi kyllä keksittävä koska nimimerkkisi perusteella olettaisin miehesikin olevan parinkympin seutuvilla, ja siten hänen kuuluisi olla juuri nyt aktiivisimmillaan. Eli tahti tulee tästä vielä hiipumaan. Muistan kun olin itse samaa ikäluokkaa touhuttiin viikonloppuisin 5-6 kertaa päivässä. Nyt riittäisi kerta pari.
Mieheni on vasta 30v., enkä saa tarpeeksi seksiä häneltä...Onko tilanne siis vain huononemaan päin?
KIITOS VASTAUKSISTA!! Tosiaankin, mieheni on siis 21!! Ja se tässä minuakin kummastuttaa, että luulisi nuoren miehen olevan innokas mutta kun ei niin ei. Ihmetystäni lisää vielä se, että alusta alkaen me olemme ollut samaa mieltä siitä, että seksi kuuluu avioliittoon, ja olemme olleet naimisissa vasta vajaa 2 vuotta, joten tämä kaikki on suht uutta vielä meille molemmille! Sen vuoksi minä niin innokas olenkin... ;D Mieheni kyllä urheilee paljon, ja on sanonut itsekin että sen pitäisi lisätä tuota testosteronia, kuulemma... Huolestuttaa kyllä että jos tämä tästä vielä vähenee niin ei hyvältä/onnelliselta näytä meikäläisen tulevaisuus. :( En todellakaan väitä ettäkö seksi olisi mulle se kaikkein tärkein asia parisuhteessa, mutta jos ei asiasta päästä yhteisymmärrykseen, niin kyllä siitä voi ongelma syntyä. Kun meillä ainakin myös arjessa hellyys ja huomaavaisuus lisääntyy ihan selvästi suhteessa siihen, milloin on ollut hellyyttä myös vällyjen alla. Me ei olla asiasta riidelty, mutta pitää varmaan ottaa se ihan vakavasti keskustelun alle. Tuosta vaihtelusta vielä.. Sanon usein miehelleni, että kerro mitä sä haluat, umutta vastaus on aina sama: "sua"... Eli hän ei halua kokeilla mitään uutta! Että osaa olla vaikea tapaus. Jos minä teen aloitteen niin kyllä hän sitten suostuu mukisematta, mutta itse ei ole avioliittomme aikana ehdottanut mitään erilaista, kuin ehkä kerran, ja sekin taisi olla humalassa! Elämäämme tämän kaiken lisäksi vaikuttaa aika paljon miehen kolmivuorotyö... :( Olen tosiaan luullut että me naiset oltais niitä pihtareita mutta näköjään poikkeuksia löytyy... Eilen päätin ottaa sen asenteen, että jos en saa, niin hellin sitten miestä muuten. Hänellä oli rankka päivä, ja niinpä annoin häneele illalla kunnon päähieronnan, tuntui olevan oikein mielissään. Saa nähdä miten pärjäämme jatkossa.
Tahti hiipuu vielä, koko ajan. Seuraava vitsi valaisee hyvin miehen keskimääräisen innostuksen vastakkaiseen sukupuoleen.
Neljä miestä, 20, 30, 40 ja 50-vuotiaat, haaksirikkoutuivat pimeänä yönä pienelle autiolle saarelle. Aamulla päivän valjetessa he huomasivat että meri kuhisi haikaloja mutta 30 metrin päässä oli toinen saari jossa oli rannalla neljä alastonta kaunotarta. 20-vuotias sanoi: uidaan äkkiä tuonne. 30-vuotias sanoi: ei kun rakennetaan lautta. 40-vuotias sanoi: ei kun odotetaan niin kyllä naiset tulevat tänne. 50-vuotias sanoi: miksi, kyllähän me ne täältäkin nähdään?
Toki isoja erojan on yksilöiden välillä mutta noin suuressa mittakaavassa pitää kutinsa.
Alkuperäisen kysyjän mainitsema rankka urheilu kyllä minun käsittääkseni kuluttaa testosteronivarantoja, ainakin tilapäisesti. Kannattaisi ainakin ottaa selvää olisiko perää.
Hyvä kunto ja rankka urheilu ne vasta pitävät viriilinä. Seksielämä on rankempaa ja parempaa kuin parikymppisenä ja nyt sitä vasta oikein osaa nauttia asioista.
Harmi vaan ettei puoliso ole yhtä aktiivinen - nuorempi vielä :(
ei kai tuollainen parikymppinen nörtti joka ei urheile, jaksa mitään muuta kuin vetää käteensä tai vetästä pikaiset takaapäin.
Ei testosterooni käytössä kulu, käsittäisin että se vain lisääntyy.
...mitä haluat! Minulla on takana sinun ikäsi verran yhteistä elämää mieheni kanssa. Viime kerta seksiä joulun seutuun. Asiasta puhuttu monta kertaa ja puhumisen jälkeen menee kaksi viikkoa hyvin. Sitten taas unohtuu minun toiveeni. Enhän haluaisi muuta kuin vähän huomiota ja hellyyttä sekä tietysti välillä seksiä. No, mitään näistä ei heru, jos itse en ole se aktiivinen osapuoli ja nyt olen kyllästynyt vetämään miestä perässäni. Ja kyllä, laitan hänet vaihtoon!
En halua olla pessimistinen, mutta katsothan ajoissa, miten tilanne kehittyy ja mitä haluat? Vinkkejä ratkaisuksi en osaa antaa, enhän ole osannut itsellenikään. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti löydät vastauksen.
PS: Näitä palstoja lukiessa tulee väistämättä mieleen eräs asia. Miten voi olla näin paljon ihmisiä, joiden toiveet ja tarpeet eivät satu kohdilleen?
Sitä se kait pohjimmiltaan on.
Joku on opettanut että seksiä "annetaan".
Jos annetaan.
Ja opettanut myös että jos ei tee mieli, sitä ei oo pakko harrastaa.
Kukaan ei vaan ole muistanut opettaa että parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä joilla erilaiset halut ja parisuhteessa eletään kompromisseillä. Parisuhe muutenkin on kahden kauppa - pidät toisen onnellisena ja hän pitää sinut onnellisena.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Näissä pitää muistaa miettiä myös se että parisuhteessa on myös oikeus olla onneton ja oikeus on lähteä kävelemään tai laittaa puoliso vaihtoon.
Moikka.
Mulla on sama ongelma, ollaan nuoria, mun mies on 27 ja ite olen 25. Ollaan oltu yhdessä vasta 1 1/2v. Mun avosiippa on todella passiivinen sänkykamarissa ja nyt mua huolestuttaa kun viime kerrasta on jo yli kuukausi! Usein menee viikko tai kaksi kertojen välillä, mutta nyt on jo kuukausi mennyt. Mä sain mieheni kiinni nettipornon selailusta, ja se loukkasi aikalailla. Mä en hänelle kelpaa mutta kuitenkin häntä kiinnostaa ne isorintaiset silikonibimbot jota netti tursuaa. Miksi? Osaako joku mies ehkä kertoa miksi porno kiehtoo mutta oma avopuoliso ei? Olen pieni ja hoikka, söpöksikin haukuttu. Musta tuntuu pahalta, vian täytyy olla minussa. En vain tiedä millaiseksi mun pitäisi muuttua. Mä ehkä ymmärtäisin jotenkin tilanteen jos oltais oltu yhdessä jo iät ja ajat, mutta vasta puolitoista vuotta. Musta tuntuu niin pahalta. *niiisk*
Niin, pahaltahan se tuntuu kun ei ole haluttu. Varsinkin kun esim. mulla on monien asioiden summana jo valmiiksi huono itsetunto, ja mies kyllä tietää sen. Olen kokeillut sitäkin että kun mies haluaa niin MINÄ pihtaan. Mutta eipä siitäkään kovin hyvä olo tule, kun todellisuudessa haluaisi kuitenkin... Ja silloinkin mies vaan kääntää kylkeä ja alkaa nukkumaan samantien!! En tiedä miten tästä noidan kehästä pääsis pois. Jos ottais ennen saunaa vähän rohkasevaa ja purkais sitten sydäntä oikein kunnolla! Puhumalla se kai tämäkin täytyy yrittää selvittää. Mulla on vaan itselläkin halut tipotiessään tällä hetkellä. Juuri sen takia että tuntuu että mies pitää minua vastenmielisenä, ettei minua voi haluta... ;( Masentaa...
Kyllä meitä puutteessa eläviä naisia on näköjään Suomi pullollaan. Me ollaan jo iäkkäämpiä ja naimisissa oltu 10 v. Mutta silti; ukkeli on ollut aktiivinen viimeksi marraskuussa! Miettikääs sitä! 3kk tässä on kärvistelty. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta aina sieltä tulee kootut selitykset. Aloite kuulemma kuuluu minulle. Olen sen muutaman kerran tehnyt ja tullut torjutuksi. Tee siinä sitten aloitteita. Eilen kyllä sanoin jo ääneen, että moni olisi jo hakenut vierasta. Torjutuksi tuleminen toituvasti on niin loukkaavaa, että kyllä siinä omatkin halut häviää. En enää käsitä, mitä tässä pitäisi tehdä. En ylpeydeltäni pysty enää vihjaisemaankaan siihen suuntaan ja miehellehän se näyttää sopivan. Eli nunnana vaan lopun ikää.
poistan puutteet salaisesti.yhteyksiä.sporttinen taitava mies
Meillä samankaltainen tilanne ainakin siinä mielessä, että mulla myös on aika huono itsetunto, vaikka se ei ehkä päällepäin näykkään. Se on ollu mulla aina ongelma, sellanen tietynlainen epävarmuus itestä. No nää viimeaikaset tapahtumat on vetäny sitä oman arvon tuntua alaspäin aika ryminällä. Kauhee tunne, kun huomaa että toinen ihailee ihan toisenlaista ihmistyyppiä mitä ite edustaa. Eikä itellä oo mitään mahista olla tai muuttua sellaseks silikonibimboks. (eikä tietysti pidäkkään, sen tajuan kuitenkin..) Mutta ei se hyvältä tunnu. Tulee sellanen olo että ite ei oo yhtään mitään..! Ja se sattuu. Mun mies on selittäny tätä haluttomuuttaan sillä, että se kokee itsensä niin huonoks noissa petipuuhissa ja kun on tullu epäonnistumisia sen yrittämisessä. Ja sen takia ei halua edes yrittää kun pelkää että epäonnistuu. Ja mun kuittailu siitä kun ei oo mitään tapahtunu kuukauteen vaan pahentaa asiaa. Toisaalta ymmärrän kyllä. Mutta miks sitten se porno kiinnostaa??? Ja että jos vieraitten naisten kuvista saa sen tyydytyksensä, eikä omasta kumppanistaan mikä pitäis olla turvallisin ihminen maailmassa...Se se on mikä mua loukkaa kaikista eniten. Eilen ja tänää on ollu pakko lähtee lenkkeilemään ettei joudu kasvotusten siipan kanssa, kun se lähtee töihin. Mä saan täällä kotona möllöttäessäni sellasia raivonpuuskia, ja kaikki puolialastomat naiset, joita vilisee joka lehdensivuilla ja telkkarissa, saa mut inhoomaan niitä sydämeni pohjasta. Ja toisaalta oon taas kateellinen niille. En oikein tiedä onko viisasta erota tällaisen asian takia, kun muuten avokkini on parhaasta päästä. *huoh*
Seksuaalisuus on niin monen kappaleen summa... itse en saa tarpeeksi huomiota tai hellyyttä tytöltäni itse yritän antaa , mutta kohta ei ole annettavaa kun ei mitään saakaan. en todellakaan tunne itseäni halutuksi päinvastoin. Ja sänkyhommatkin ovat aika vähissä, johtuen siitä kun minä haluan hän vain tuhahtaa ja kääntää selkänsä. Itselläni alkanut pieni ongelma jopa tuon potenssin kanssa lääkärin mukaan psykologinen juttu tämän oravanpyörän takia. tuntuu siltä että rakkaus ei vain aina riitä...:(
Avomieheni on hieman yli parikymppinen ja meilläkin seksiä harrastetaan kerran parissa viikossa. Yleensä sitten, kun olen ottanut asian puheeksi ja aikani itkeskellyt. Sillonkin tulee sellainen olo,että seksiä saa vain säälistä. En tiedä mitä tehdä. Johtuu kuulema väsymyksestä. En usko siihen olleankaan. Hän ei vaan halua mua. Olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä. Ymmärtää ja kuunnella, mutta aina saan vaan huudot päälleni. Ollaan seurusteltu alle vuosi. Ei tän näin pitänyt mennä. Kuulema mun pitäisi tehdä aloite, mutta ei paljon huvita, kun aina tulee torjutuksi. Sen jälkeen tuntee itsensä vaan rumaksi ja lihavaksi, vaikka tiedänkin, etten sellainen ole.
näyttää siltä että on nykyaikana roolit sekaisin... miehet pihtaa ja naiset vonkaa. omassa parisuhteessani vielä kaiken lisäksi avustan rahallisesti miestäni... ymmärrän tietenkin ettei mitään rooleja oikeasti ole olemassakaan, mutta hassulta silti tuntuu. Minun avokkini puolustaa myös haluttomuuttaan väsymyksellä. olen vain jo pitkän aikaa miettinyt miksei hän tee väsymykselleen mitään. hän valvoo myöhään ja reissaa viikonloput uhraten untaan... nukkuu sitten päivisin viikonloppua kiinni. jaa'a... saa nähdä kuinka kauan kestän tätä.
Ei kypsä parisuhteeseen, itkettää naista.
Kaikkea perkelettä ihmiset kestää
Olen ensimmäistä kertaa tällä palstalla ja hämmästyin miten tämä aihe on näin pinnalla nuorilla naisilla! Olen 40 ja ikätoverieni kanssa miesten haluttomuus ei ole outo keskustelunaihe, mutta jos alle 30 vuotiaat, jopa 20 v. miehet on jo väsyneitä seksiin, kun jotenkin näistä ymmärsin, etteivät he ihan aina ole olleet? Oma tarina kulkee ihan yhtä surullisesti, ehkä surullisemminkin.. Avioliiton alusta asti (n. 25v) seksi oli aika harvakertaista, n. 1-2 kuukauden välein. Kun tulin raskaaksi, mieheni ei halunnut ollenkaan koskea minuun, ei myöskään n. puoleen vuoteen synnytysten jälkeen. Yritin puhua, itkin ja nyyhkin iltaisin sängyssä. Ei asia selvinnyt minulle, miksi niin oli. ¨Vuodet kuluivat, kerrat vain vähenivät, nyt sitten 45 vuotiaina ei ole seksiä ollut enää moniin vuosiin. Eikä keskustelun yritykset ole tuottaneet tulosta, miksi näin on.Vuosia hain vain itsestäni syytä,että en kelpaa. Sanoisinkin sinulle sisko hyvä, älä syytä itseäsi,vaikka päälläsi seisoisit ja vaikka millaiset stringit päällesi pukisit, ei niillä ole merkitystä. Jos mies on väsynyt ( haluton, kyvötön, välinpitämätön) niin sitä hän sitten on. Nämä haluttomat miehet ( ja tottakai vastaavasti myös haluttomat naiset) ovat itsekkäitä paskoja, he eivät välitä toisen tarpeista, normaalista parisuhteen yhden tehtävän hoitamisesta tuon taivaallista, heillä on vain oma haluton ja välinpitämätön itse tärkein. Jos on joku vika, niin monia asioita voidaan hoitaa ja minimi on se, että puhuu siitä kumppanin kanssa, eikä jätä tätä siihen puhumattomuuden tuskaan syyttämään itseään. Olen kovin raadollinen, mutta uskallan epäillä , että jos nyt on näin , niin siitä se ei muutu ja nelikymppisenä olet sitten jo unohtanut, että millaista seksiä teillä joskus oli.....ellet tee niinkuin minä. Jokainen miettii uskollisuutensa, jos rakastaa puolisoaan niin, että se on se tärkein ja seksistä viis, niin sitten hyvä niin, on uskollinen ja kituuttaa ilman seksiä, mutta varmaan muuten tyytyväisenä?? Minulla on haluja, enkä ole mikään kuiva korppu, ja niinpä minulla on ollut muita suhteita vuosien aikana. Joskus joku yhden illan juttukin, mutta myös pitkään kestäneitä suhteita, jossa on toki muutakin kuin seksiä. Mutta jos se muu jätetään sivuun ja puhutaan seksistä, niin olen saanut kokea sellaista seksiä, mitä en tiennyt olevankaan. Olen saanut kokea oleva haluttu ja olen saanut miehen tyytyväiseksi. Olen saanut kokea, mitä on laueta monta kertaa, mitä on pitkä esileikki, kestävä potenssi, ei mitään parin minuutin tuikahduksia. Tämä on ollut minun ratkaisuni.
Samaa toivon kuin sinäkin, että miehet vastaisivat tähän kysymykseen, etenkin ne haluttomat miehet, mikä miehen halut vei?
Nelli
Jonka jo tuossa ylempänä kerroin.....voi olla että monilla miehillä se syy on just sama. Lue mun tarinani http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=703&posting=22000000007026643
Ja kertokaa että voisko siinä olla jotain tommosta niillä haluttomilla miehillä? Liika välittäminen, rakkaus, joka kuulostaa kyllä ironiselta että sitten seksi ei kiinnosta.
"Haluaisin vain pitää häntä muuten hyvänä. Hän on kaunis ja just mun mieleen kaikin tavoin eli esim. ulkoisista seikoista se ei oo kiinni. Oon nyt miettinyt että ehkä se on kun rupeaa toista rakastaa niin mulla ainakin on tullut tällänen että haluu vain olla toisen lähellä, suukotella ja muuten pitää hyvänä, mutta toi itse seksi ei ole mulle enää niin tärkeää. "
Saimme puhuttua mieheni kanssa eilen illalla asioista oikein kunnolla ja rauhassa. Olematta millään tavalla itserakas, pointiini on: luulen että mieheni tuntee minua kohtaan samoin kuin tuossa lainauksessa sanotaan. Hän sanoi itsekin, että tykkää usein vaan pitää minua kainalossa, ja silitellä ja suukotella, että hänelle se riittää, ja tuntuu todella hyvältä. =) Olen todella iloinen siitä, että mieheni selvästi arvostaa ja kunnioitaa minua, eikä pidä minään seksiobjektina. Oloni helpottui kun hän kertoi sen rehellisesti. Toivottavasti sinäkin siis (Entinen P.....) olet kertonut tunteistasi naisellesi...?
Toivon että asiat ovat meillä menossa parempaan suuntaan, mies ainakin lupasi asian tasoittuvan nyt kun hänen työnsäkin hiukan helpottuu, ei ole siis enää niin väsynyt (toiv.). Hän myös lupasi ottaa minun haluni tulevaisuudessa enemmän huomioon.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, minulla on oikeasti hyvä mies, enkä todellakaan aio häntä vaihtaa. Hän on minun elämäni rakkaus, tukeni ja turvani, olemme kasvaneet yhteen ja yhdessä aiomme pysyäkin. Ja kun näin on, pystyy asioista puhumaan. Olen todella onnekas.
Mitä muutakaan juttuihinne voisi sanoa? No, ehkäpä oma "kerta päivässä, kaksi parhaassa"- tahti vielä hiipuu, mutta neljännesvuosisadan liiton jälkeen ei merkkejä moisesta ole näkyvissä. Voi teitä....
Turhaan sinä meitä säälit. Sääli itseäsi kun on tuollainen asenne. Täällä ollaan puhuttu omasta pahasta olosta kun kumppani ei käyttäydykään enää kuin ennen ja tuntuu pahalta kun ajattelee ettei toinen enää halua. Ole onnellinen jos sinulla on tuollainen tilanne että saat kokea intiimiä läheisyyttä ja rakkautta noinkin useasti. Miltäköhän sinusta tuntuisi jos kumppanisi yllättäen pistäisikin stopin eteen eikä antaisi kunnollista selitystä asiaan? Saattaisit itsekin hakea tiesi näille palstoille... Selitystä täältä haetaan, ehkä hieman apuakin. Ei tuollaisia kommentteja joita ei juuri olla mietitty etukäteen.
Vai on minun asenteissani vikaa, kun väki kärvistelee puutteessa? Se nyt vaan on niin, että säännöllinen seksi kuuluu parisuhteeseen ja kaikkinainen pihtaaminen on epänormaalia, väittäkää muut mitä tahansa. Selittely ei asiaa paranna, vai saako joku siitä lohtua puutteeseensa.
Meillä syy on se että mieheni kokee olevansa uhattu kun on kerrankin törmännyt naiseen joka haluaa yhtä usein kuin hän. Hän on tottunut siihen että naiset pihtaa ja on aika hämillään kun minä olen lähes aina valmis ja teen myös itse aloitteita. Nyt meillä on siis joku kriisi-vaihe meneillään eikä seksiä juurikaan ole :-( Nyt ollaan siinä pisteessä, että enää en minä uskalla tehdä aloitteita, kun en kestä torjutuksi tulemista.
Vaikka syyn tietää, niin silti tämä ottaa itsetunnon päälle. Ei ole kovinkaan naisellinen ja seksikäs olo kun ei oma mies halua... Surullisinta on, että kun miehen halut palautuu niin todennäköisesti minun halut on silloin jo kuolleet :-(
Niin siis tekeekö puute meistä säälittäviä? Minä en ainakaan aio vaihtaa kumppania jos sitä vihjailet... Sehän se tässä asian vaikeaksi tekeekin. Voisit perustella tuon väitteesi että täällä on säälittävää sakkia. Minulta ainakin meni ohi tuo sinun pointtisi. Kiitos.
Harvoin näkee noin tyhmää tekstiä, kuin tuolla aikuisella miehellä. Eihän se ressukka edes ymmärrä, mistä täällä puhutaan. Älkää moisesta välittäkö, hänellä on aivojen paikalla munat.
On nimittäin todella vaikea ymmärtää, mistä täällä puhutaan, niin käsittämättömiä juttuja täällä on. Tuskin uskon niitä todeksi! Voiko joku parisuhteessa elävä todellakin pitää viikkojen, jopa kuukausien taukoja? Ei ihan terveeltä kuullosta, taitavat vehkeeni sittenkin olla juuri oikeilla paikoillaan :)
No miten ihmeessä, sitten eksyit tälle palstalle?!?!!???????!!!!
Tämä asia on kuules semmoinen, että me jotka täällä ruinataan, ei todellakaan olla sitä tietä itse valittu, vaan suhteen toinen osapuoli (useimmiten mies!). Ja kuule, voin kertoa, että se sattuuuuuuuuuuuuu.....
Kunhan katsoin asiakseni oikoa eräitä täällä vallitsevia käsityksiä, kuten että halut hiipuvat ennen neljää kymppiä tai että kerta kuukaudessa on "normaalia".
Sitähän me täällä ollaan just puhuttu että kun se ei ole normaalia...
Menin naimisiin parikymppisenä, mieheni oli minua reilusti vanhempi ja kokenut, eronnut. Seksiä oli alussa ihan kehuttavasti, monta kertaa viikossa. Sitten syntyi lapsi ja jäin kotiäidiksi, olin 26. Seksi alkoi hiipua kerran kahteen viikkoon, ei auttanut temput eikä mielikuvitus, harvoin oltiin hetken huumassa, kestikin varmaan vaan muutaman minuutin. Sama meno on jatkunut koko ajan - harvemmin ja harvemmin. Toista lasta ei tehty, sain mieheni kiinni uskottomuudesta, ja millaisesta! Prostituoidun kanssa! luulin, että kyse oli haluttomuudesta, mutta ei se sitä ollutkaan vaan jotain muuta, mitä mieheni ei pystynt selittämään. Yhdessä jatkettiin ja ollaan edelleen. seksi on entisestään hiipunut syrjähypyn takia, tällä kertaa minä olen se haluton, en enää välitä. Olen vielä nuori, 36. Lapsi on koululainen ja pärjää hyvin,harkitsen eroa, vaikka syrjähypystä on jo 4 vuotta. Tuntuu että voimat on ehtyneet, en ole koskaan päässyt tästä loukkauksesta ylitse. Voimia teille muille.
Tommosta ukkelia en katsois päivääkään. Sairas..
Luulenpa, että avomiehelläni voisi olla sama vaiva. Hänkään ei halua kuin halia ja helliä ja sitten hokee, miten paljon rakastaa. Mutta mitä tälle voi tehdä? Tosiasia on, että mulle ei riitä tämmönen. Luuletko, että jonakin päivänä voisit "parantua" tästä vaivastasi ja miten? Onko muita, jotka tietäisivät vastauksia. Se on nimittäin ihan sama olenko alasti vai muovipussi päällä, niin se ei häntä hetkauta. Ja rajua seksiä on turha koittaa, kun sitä meillä on aina. Ei olla koskaan kunnolla rakasteltu vaikka olen kuinka yrittänyt sitäkin.
Molemminpuolinen halu ja seksi kuuluu parisuhteeseen.
Ei se että toinen elää puutteessa ja vonkaa ja toinen antaa jos antaa.
Tai pyytää 2kk välein.
ei se puutteessa oleminen ole säälittävää vaan se, että toinen on niin itsekäs ettei halua suoda sitä rakastelun onnea haluavalle osapuolelle.
Sitähän parisuhde on. Jos halutaan ettei toinen petä niin tottakai täytetään toisen tarpeita ja haluja.
Niinhän se on muissakin vähempiarvoisissa asioissa, imurointi, tiskikoneen täyttämine, pyykinpesu.
Harva mies niitä huvikseen tekee - enemmänkin sen takia että saisi toisen onnelliseksi ja auttaa.
Ukkos vaihtoon ja äkkiä.
Munattomalla miehellä ei ole käyttöä.
Exäni kanssa tapahtui myöskin seksin hiipuminen. Syyt olivat kyllä enemmän hänen haluttomuudessa kuin minun. Mutta miten sen koin niin annan muutaman muiston tulla pintaan.
Meillä ongelmana oli alkuun se että seksi piti anasaita. Piti siivota, tiskata, pestä auto, käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä ja muuta vastaavaa. Niille vaatimuksille ei enää tullut loppua. Sitten hän alkoi valittaa että "olisi kiva saada kunnon orgasmikin useammin" Joka johti siihen että minulle tuli paineita seksi-suoritukseen. Minun piti tehdä hänelle orgasmi rakastelussa, ei niin että hänen olisi pitänyt olla mukana hommassa vaan se jäi mun hommaksi.
Seksin harvetessa kerran kuukauteen tai harvennaksi niin seksi huónoni kokoajan koska mulla oli "kassit" täynnä ja laukesin ennen kuin olin edes päässyt vauhtiin kunnolla. Mikä taas aiheutti valtavan pettymyksen tunteen ja seuraavan kerran aloittaminen oli edellistäkin vaikemapaa kun tiesi että toinen haluaa orgasmin ja itse laukeaa melkein "reisille" Pikku hiljaa
seksi vain hiipui ja tuli aikoja jolloin ei rakasteltu puoleen vuoteen. Pikku hiljaa se vaikutti myöskin siihen että toisen koskettaminen tuli vaikeammaksi ja vaikeammaksi kunnes emme enää käyneet yhdessä saunassakaan.
Minä koin sen niin että exäni olessa kokemattomampi seksissä kuin minä niin hän ei tuntenut itseään tasavahvaksi sängyssä niin se aiheutti hänelle paineita nauttia seksisssä.
Hän taas aiheutti minulle paineita kun piti pyrkiä tuottamaan orgasmi joka kerta vaikka rakastelimme kuinka harvoin.
Meillä on ollut hieman vastaavia ongelmia, paitsi etten ole todellakaan laittanut miestäni "ansaitsemaan" seksiä. Olen yrittänyt tyydyttää mieheni käsin tai suulla, jos en itse jostain syystä ole seksiin pystynyt tai halunnut. Ongelmaksi koen sen, että mieheni sai paineita siitä, kun yritin antaa hänelle ohjeita omaan hyväilyyni. Seksiä tuli harastettua harvemmin, ja sitten kun sitä oli, mies laukesi turhan helposti. EHdotin hänelle kyllä, että tilannetta helpottaisi, jos hän masturboisi välillä, niin ei olisi sitten niin paljon paineita siihen yhdyntään. Jostain syystä tämä vaihtoehto ei kuitenkaan tule kyseeseen. (?) Minua taas alkoi tympimään, että mieheni tyydyttäminen oli kokonaan vastuullani, enkä saanut edes antaa neuvoja siihen, mistä itse pidän ja mistä en. En oikeasti voi käsittää, miksi mies ei voi itse helpottaa oloaan, jos toinen vaihtoehto on yrittää olla laukeamatta liian aikaisin.
Mulla kans sama ongelma. Tyttöystävällä ei vaan oo samanlaista halua ku mulla ja siitä riidat.
Ja riitojen jälkeen tää asia taas kaivaa entistä enemän.
Ehkä se ajankanssa menee ohi, kun rakastaa niin sitä kestää melkeen mitätahansa.
Pahaltahan se tuntuu ja sattuu sydämmestä.
Silti olen sitämieltä että vika on siinä toisessa puolisossa, vähän pitää ajatella toisenkin tunteita. Me halukkaat ajatellaan ja yritetään olla haluamatta, tehdään halujen eteen asioita, niellään kiukkumme ja puutteemme ja jaksetaan. Niille haluttomille se ei ole mikään ongelma ja se on itsekästä. Loukkaantuvatkin vielä kun kehdataan haluta useasti - opetellaan edelleen - ja yritetään jaksaa. Ehkä se joskus muuttuu ja jos ei muutu niin puoliso muuttuu. Aikamoista kidutusta se välillä on, henkistä väkivaltaa suoraansanoen.