UPM purkaa vaellusesteenä toimivan Sapsokosken padon

Eikö tähän koskeen pitänyt rakentaa isokin voimalaitos, mutta taisi Päikän suunnitelmat jäädä aikoinaan puolitiehen, ei tainnut insinööritaidot riittää.

Hyvä, pato on purettu ja koski pauhaa vapaana virtana.

Nyt sitte kalan istutukseen.

Suurten järvien kalat pääsevät nousemaan Sapsokoskeen ja yläpuolisiin vesistöihin. Muitakin vesivoimalaitospatoja Kannattaa alkaa purkamaan myös pois.

Tukinuittoa varten peratut kosket pitää ennallistaa kaivinkoneella kuohuviksi koskiksi takaisin, kivet rannoilta takaisin koskiin. Kuohuva vesi on happirikkaampaa ja reilusti kiviä koskeen takaisin pidättämään vettä, mieluummin kiviä liikaa kuin liian vähän, jotta koski pidättää suurempia vesimääriä virratessaan, myös kuivina ajanjaksoinakin.

Koskienkunnostus on palkitsevaa työtä luonnolle.

Kuorekin pääsee nousemaan muiden kalojen ohella.

Pyyntikokoista järvitaimentakin pitäisi istuttaa...kalamies onnellisempi saaliinsa kanssa.

Kajaanin Kajaanijoen ja Kuhmon Ontojoen voimalaitospadot purkaa myös pois. Valtavat kosket pauhaamaan vapaasti vesimassoillaan. Koskienniskoille voi rakentaa pohjapato valtavista luonnonkivilohkareista turvaamaan yläpuolisten järvien vedenpinnankorkeutta ylemmäs. Kajaani kaipaisi uuden sillan Kajaanijokeen ja Linnansilta purkaa kokonaan pois. Linnanraunioiden kohta lopettaa kokonaan autoliikenteeltä.

Pienvesivoimalatkin ja myllypadot purkaa kaikki pois myös. Jalokalatkin kaipaavat myös pienvesistöjä kulkuväylikseen ja lisääntymiseen.

Kumpi vetää enemmän matkailijoita, kalastajia, luontoihmisiä ja ympäristötutkijoita, vesivoimalaitospato vai vapaana kuohuva koski? Vesivoimalaitospato ei kiinnosta ketään!

Kuhaistutukset järviin ovat innostaneet vetouistelijoita moottoriveneineen uistelemaan, useamman kilon kuha on todella kaunis uistelusaalis. Valitettavasti pienet kuhat tarttuvat alamittaisia herkästi kalaverkkoihin, suuremmat kuhat uivat syvissä vesissä kuten suurhauet. 8-10 metriä on minimi vedensyvyys, josta syvemmältä alkaa tavata suuria kuhia, haukia, muikkua ja muita jalokaloja. Matalissa vesissä ei tahdo suuret kalat uida, varsinkaan jalokalat eivät ollenkaan järvissä. 6-7 metriä vedenpinnasta voi olla syvänteen päällä, jossa kalaparvet uivat, joita suuret kalat saalistavat. Muikku ja kuore ovat hyvää ravintoa peto- ja jalokaloille, esim. Järvitaimen, kuha ja hauki saalistavat muikku-kuoreparvissa.

Suurhauki majailee usein järvenpohjassa syvänteiden reunoilla 8-13 metrin syvyydessä, usein suurkuha ja suurhauki saalistaa sitten 6-7 metrin syvyydessä syvännevesien välivedessä pinnasta mitattuna, vaikka vettä olisikin 15-30 metriä. Muikkuparvetkin pyörivät samoin välivesissä syvänteiden kohdalla.

Järvien syvänteiden vesi on kylmempää kuin matalikkojen vesi, suuret kalat ja jalokalat tykkäävät kylmistä vesistä. Hyvin kivetty koski pidättää paljon vettä koskiosuuksissa ja vesikerrokseen paksuus voi olla paksu suurilla kivillä kivetyissä koskissa, joten kesällä ei koskivesi ei lämpene liikaa. Olematon perattu tai padottu koski ei ole tehnyt hyvää luonnolle, olematon virta lirisee vain.

Syvissä vesissä suuret kalat uivat, myös jalokalatkin, kutupuuhiin kaipaavat vapaana virtaavia jokia ja niiden koskiakin. Pienet hauet ja jalokalat viihtyvät myös virtaavissa vesissä, järvitaimen, Harjus, purotaimen ja siikakin.

Illasta 17.00. ---aamuun 7.00. On hyvää uisteluaikaa kesällä. Kirkas auringonpaiste voi saada kalojen ottihalut hiipumaan. Pieni pilvisyys ja ukkoskuuro voi saada myös ottihalut valloilleen. Keskiyöllä voi siestaa pitää kalastajakin usein, järvitaimen ja hauki voi ottaa keskiyölläkin.

Hauki Syö kesälläkin noin kahden viikon välein, hampaatkin kasvavat usein teräviksi syöntiajanjaksoille. Yleensä saman järven hauilla yhtä aikaa syönti kaikilla, haukien kokojen mukaan pieniä poikkeuksia vaan tai sitten, jos hauki on muuten nälkäinen tai helpon saaliin toivossa omillaan.

Järven syvyyskäyräkarttoja lukemalla voi päätellä, että missä järven kalat ovat, usein 8-13 metriä syvemmissä vesissä, jyrkkien ja vaihtelevien syvänteiden reunamilla, usein niemenkärjet, saaret ja karikot tuovat syviin vesiin vaihtelevuutta. Laajat yhtenäiset vesialueet, esim. Neliökilometri tai useampi neliökilometri yhtenäistä järvenselkää on kaloille myös mieluinen elinympäristö.

Kireitä siimoja uistelijoille ja koukkukalastajille syöttikaloilla! Pilkkikelitkin alkaneet.

Muikku voi oleilla syvälläkin.

Rasvaevä jalokaloilla, istutetuilta nykyään leikataan poiskin.

Iso ero on, jos koskessa on 30 senttimetriä tai metri vettä. Isoilla kivillä saadaan paksumpi vesikerros koskiosuuksille, pienempiä kiviä joukkoon ja moreeni-hiekka-sora-kerroksilla kaloille ja muille eliöille mieluisia ympäristöjä. Kuohuva virta pitää koskea puhtaampana levistä ja kasveista.

Vettä ja ahvenia koskiin lisää!

Hyvä, että vesiesteitä on purettu.

Mikä oli syynä,että purkivat.

Nousukalaesteenä oli pato koskessa. Paikalliset toimijat alkoivat vaatia padonpurkamista, tarpeeton pato tulikin puretuksi. Nyt koski virtaa vapaana ja vaelluskaloilla on esteetön kulku yläpuolisiin vesistöihin. Hyvä homma!

Jääkairat teroitukseen!

Järvitaimen kaipaa ennallistettuja elinympäristöjä, moni muu kalalaji lisäksi.

Talvikoukkuja pyytämään syvänteenreunoille ja selkävesille, kalassa pysyy.

Iskukoukkuja, vonkale haukia!

Pilkkikilpailukalenterit esiin.

Virtapaikkoja saa jäällä varoa vielä, oli lauhempi jakso välillä. Melko paksut ja teräsjäiset jäät muutoin ovat.

Sapsonkoskenvesistö avoin virkistyskalastukselle, kalatkin pääsevät koskeen vapaasti ja yläpuolisiin vesistöihin. Kireitä siimoja!

Humuspitoiset vedet ovat tummia. Melko tumman ruskeasta lampivedestä ahvenet ovat lujassa pilkkiä.

Vedet virtaa vielä avoimina. Jonkin kerran käyneet osittaisen jäävaipan alla, vaan aina virtaus voittaa kun ilmat lauhtuu.
Nähdääköhän eka talvi, kun edes seisovien vesien jäillä ei uskalla kelkkailla.