kouluajat kun kierreltiin sydämet kaulassa keräilemässä nimiä halaamalla. Ja enhän minä ujopiimä uskaltanut ketään mennä halimaan, eikä minua "outolintua" uskaltanut juuri kukaan lähestyä, jotenka kulijin siellä sitten suunnilleen 2-3 nimeä sydämessä kun melkeen kaikilla muilla oli sydämet täynnä nimiä, uskomatonta että tuollaisellakin asialla piti kilpailla, olihan se uskaliaille ihmiselle varmasti mukavaa puuhaa mutta sosiaalisesti kömpelöiile kiusallista :(
Ystävänpäivästä tulee aina mieleen
omanlaisensatyttö
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla ei myöskään ollut nimiä niissä, enkä tykännyt siitä leikistä yhtään. Tulevan vaimoni nimi on sydämessäni, jos hän on olemassa. Ja se riittää minulle.
vaan revin sen sydämmen ja en osallistunu sellaseen halventavaan leikkiin. Kilpailua kuka on suosituin.
Mä en uskaltanu, vaan kannoin väkisellä mukana etten saa moitteita.
Mä muistan miettineeni että kukaan ei halua kirjoittaa mun sydämeen mitään. Mutta yllätyin aina positiivisesti kun kaikki kirjoittikin jotain tosi kivaa. Mulla on vieläkin sydän tallessa muistolaatikossa.
Onhan se noin mukava muisto <3 Minulla on on tallessa riparilta saatu paperilappunen missä kirjoiteltiin toisista asioita, koska siinä on yllätten postiivisiakin juttuja minusta vaikka sata kertaa yllätten onkin mainittu sana UJO :DD
Ja toivonkin että nykyään olisi erilainsa meininkin jossa jokainen persoona kokisi olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on <3
Ps: Toinen tyyli mistä en pitänyt oli kun liikuntatunneilla joka kerta jako joukkueisiin tapahtui että luokan suosituommat saivat valita ja aina smat henkilöt jäivät viimeiseksi, mikäs sen nöyryyttävämpää, onneksi tätä tapaa ei nykyisin enää varmaankaan käytetä.
Muistan tuon valinta pelleilyn, tosin koska olin hyvä ja parhaimmasta päästä sain sekä valita ensin että tulla valituksi yleensä ensimmäisten joukossa. Atleettimaisuuden etuja.
Piruuttani tein kerran niin kun ope asetti valitsijaksi, että valitsin ekaksi huonoimmat, joita yleensä väheksyttiin, aistin opettajassa nyreyttä koska olihan se eräänlainen kilpailutilanne ja arvoasteikolla leikkimistä, kuin halventaisi sitä, ajattelin että pidetään hauskaa vakavamielisyyden sijaan ja kevyesti liikutaan pelaillen. Pointsit tippui.
Miltä tuntuu olla hyvä jossain? Jossain muussa kuin sydänten keräämisessä? Ellei sitten ole niitä myöhemmällä iällä kerännyt.
Sattuneesta syystä tuli mieleen Skins nuorten sarja, kun jo silloin mietin, miksi katsoin sitä, muistin sen haikean läpitunkevan intensivisyyden jolla sitä nuoruutta välillä elettiin niitä persoonia, sillä sitähän he olivat persoonia, omia omalaatuisia kummajaisia ihmetellen toisiaan, jotkut varmempia elämän polustaan kuin toiset.
vanha HIFK:n pelaaja ja valmentaja, joka luotsasi sen joukkueen SM-kultaan 1980 ja 1983.
Opetus oli erinomaista, se kierrätti kaikkia valitsemassa, ja aina löysi porukasta hyviä puolia, missä kukakin oli hyvä. Erinomainen liikunnanopettaja.
hiihtelemässä ja opetti lintulajeja samalla äänten perusteella keväisin.
Ystävänpäivä on minulle yksi rahareikä lisää helmikuussa. Meillä juhlitaan lapseni synttäreitä aina ystävänpäiväviikolla. Kaikille synttäreille osallistujille täytyy ostaa pieni ystävänpäivälahja. Tosi kallista, kun vieraita ja omaa sakkia on yli 10 henkeä.