Mielestäni on hyvä jos voi/pystyy harrastaan semmosia juttuja mitkä onnistuu vain täysin selvänä,ei siis krapuloissakaan.Ja jos niistä vielä tykkäisikin että ne pystys edes VÄHÄN kilpaileen kännäilyn kanssa.
Harrastuksista
nasu
4325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä varmaan auttaa ainakin alkuvaiheessa.
Minäkään en pystynyt kutomaan, kun aina tuli väärin, väärin... Nyt on tullut jo villapaita ja muutama sukkapari. Sekin on ilonaihe.
Mutta harrastukset tuppaa olemaan aina viikolla ja kännääminen viikonloppuna, olis hyvä jos olisi joku harrastus viikonlopuksi.
Minun kokemukseni mukaan juomisen syy ei ollut harrastusten puuttuminen, vaan harrastusten puuttumisen syy oli juominen. Minäkin yritin joskus harrastuksilla lopettaa juomisen. Yritin esimerkiksi opiskella, jotten joisi. Tulos oli se, että menin kansalaisopiston tunneille humalassa. Musiikkia olen myös harrastanut aina. Silloin kun join, olin joskus harrastajaorkesterimme keikoilla mukana humalassa tai sitten odottelin autossa, kun muut soittajat sanoivat, että tuossa kunnossa et lavalle tule. Usein en edes lähtenyt keikalle mukaan, vaan isuin silloinkin kantabaarissani.
Vasta kun tajusin, että minun pitää jättää harrastukseni toistaiseksi ja keskityttävä juomattomuuteen, elämäni muuttui. Kävin AA:n kokouksissa joka päivä ensimmäiset parisen vuotta. Olin tuon ajan poissa mm. orkesterimme toiminnasta. Nykyisin, toistakymmentä vuotta myöhemmin, minulla on paljon harrastuksia, olen mm. orkesterimme aktiivisimpia jäseniä. Olen myös opiskellut ja suorittanut jopa tutkinnon yli nelikymppisenä ukkona. Käyn nykyisin AA:ssa harvakseltaan. Pitäisi käydä useammin. Tiedän, että jos alkaisin juomaan, kaikki muut harrastukset jäisivät pois.
Kyllähän minunkin kaikenlaista tuli kokeiltua. Sen lisäksi että tein töitä (väliin kahdelle eri työnantajalle yhtä aikaa) ja opiskelin töiden ohessa, täytin joka syksy kalenterini myös harrastuksilla. Aamuisin kuntosalille ja iltaisin minne milloinkin. No, aamuisin en läheskään aina ollut lähtökunnossa ja iltaisin oli suurin huoli että ehtisin Alkoon vielä harrastustunnin jälkeen. Viimeistään lokakuussa lopahti innostus ja keskityin mieluummin juomiseen. Yksi neljän kuukauden jakso minulla oli eräänä kevättalvena, kun pystyin pitämään kiinni harrastuksistani ja juomaan kohtuudella (=vain viikonloppuisin ja silloinkin vain yhden pullollisen viiniä). Sitten lähdin yhden kerran kapakkaan ja ylitin kohtuukäyttöni ja sen jälkeen menikin taas yhtä paljon kuin ennenkin.
En usko, että riippuvuuden korvaaminen harrastuksilla on pitemmän päälle toimiva vaihtoehto. Kyllä lähtökohtana pitää olla se, että _ensin_ irtautuu riippuvuudesta ja sitten on mahdollista harrastaa ja tehdä mitä hyvänsä. Näin ainakin omalla kohdallani.
Aivot eivät ymmärrä sanaa "ei", joten ylipäänsä ajattelutapa, jossa kielletään itseltä jotain ("tänään en juo", "tänään en juo","tänään en juo", "tänään en juo", "tänään en juo", ...) vain pahentaa asiaa koska silloin ainakin juominen on jatkuvasti mielessä. Tämähän on yksi ratkaisukeskeisen ajattelutavan keskeisiä periaatteita. Eli "en juo" -ajatuksen tilalle on kehitettävä kokonaan uusi ajattelumalli. Minullekin siinä on toiminut parhaiten AA-ohjelma. AA-kokouksissa käyn harvakseltaan minäkin, koska nykyisin on niin paljon kaikkea muuta tekemistä; mikä tahansa on mahdollista kun ei tarvitse miettiä Alkon sulkeutumisaikoja tai sitä onko aamulla krapula vai ei.