Täällä on saanut lukea hurjasti kirjoituksia, joista monesta voi ymmärtää sen, että kirjoittajalla on selvät käsitykset siitä, millainen on elävä usko, kuka ei kulje Tiellä, mikä on syntiä ja missä on hengellinen yhteisö, jonka seuraaminen johtaa ikuiseen iloon.
Kuitenkin harvoin saa lukea omakohtaisia kokemuksia kulkea Tiellä, millainen se oma usko on, miten se näkyy arjessa, miten usko vahvistuu ja miten saa pysymään mielen- ja sielunrauhan sydämessään.
Varmasti monelle täällä viestejä lukevalle olisi jotain apuja siitä, jos täältä saisi lukea kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia siitä, miten sai henkilökohtaisen uskon, miten se näkyy ja tuntuu saajan arjessa, miten sitä aarretta voi jakaa lähimmäiselle.
Olen jo täällä kertonut omista kokemuksista siitä, miten sain armon uskoa. Olen kertonut siitä, miten elämä on muuttunut uskon saatuani. Olen alati kiitollinen Vapahtajalleni, että saan kulkea Hänen kanssaan Tiellä. Ihmettelen, miten paljon elämäni on muuttunut uskon saatuani. En voisi elää näin vapaasti ja iloisesti, jos vain vanhan Adamin kanssa, ilman omakohtaista uskoa, kulkisin tätä maallista matkaa.
Tiedän, että kaikki se hyvä, mikä on ja lähtee minusta, sen lähde on Jeesus Kristus. Itselleni en ota mitään sitä, mikä Hengen hedelmän kautta vaikuttaa minussa. Näin sanon kaikille, jotka ovat ihmetelleet muutostani sen jälkeen, kun sain uskon.
Saan keskittyä Sanan kuulossa siihen, mitä luetaan ja saarnataan. Saan apuja (PH) siihen, että kotona otan käteen Raamatun tai jonkin hengellisen kirjan, netistäkin etsin ja löydän uskoani vahvistavaa ja Kristusta kirkastavaa tekstiä.
Voisitko sinä kertoa omia, ihan henkilökohtaisia kokemuksia elää uskossa, tehdä usko eläväksi?
Jumalan rauhaa ja siunausta toivon sinulle jokaiselle päivälle täällä ajassa!
Sana eläväksi ja usko arkeen
25
<50
Vastaukset
- näinonfaktat
Olen usein kirjoittanut lestapalstoille omasta uskoontulemisestan ja kaikesta sen jälkeisestä.
koskaan sitöä ei ole kommentoitu muutoin kuin, häpeäsaastainen, häivy täältä, mene muualle kiitos. ja kymmenillä muilla vastaavilla.
olen tullut siihen näkemykseen että tämä joukko tässä maassa ei kaipaa mitään muuta kuin riidellä omiensa kesken, olkoot vastapuolena sitten vaikka its e jUmalan lähettiläs.
onko mikään toinen ryhmä hajonnut keskenään ainakin kolmeenkymmeneen ainoaan oikeaan haaraan, eikä ole oppinut siitäkään mitään, eikä edelleenkään halua oppia.
en siis enempää tuhlaa aikaani mihinkään todisteluun enkä kertomiseen jkoska se on samaa kuin isolle kivelle puhuisi.Murheellista on. Mutta Jumalan aivoituksia me emme tiedä. Nuo henget taistelevat, sekottavat ihmisten ajatukset ja "tiedon" oikeasta ja väärästä uskosta. Ei keskitytä omaan lahjaksi saatuun uskoon, keskitytään liiaksi omimaan oma käsitys siitä mitä sisältää oikea usko, millä tavalla sen pitää näkyä ja missä.
Mennään liiaksi tietämään se, kellä on nimi Elämän kirjassa, kuka on vanhurskautettu, mikä on oikea hengellinen seurakunta jne.
- OmakehuPaskanHajua
Kristus ei ole kiinnostunut kenenkään itse rakentamasta vanhurskaudesta tai ihmisten itsekiittelystä.
Jos pohja on väärä, ei rakennuksesta tule suoraa. Kilpalaulasta siitä, kuka parhaimmin on saanut kilpelsä omassa mielessään kiiltämään, ei kuulu kristityille.
Kristityt kiittävät ja rukoilevat Kristusta, JOKA ON HERRA! Ilman Kristusta meillä ei ole mitään. Niinpä kaikki kunnia kiitosta ja ylistys kuuluu Kristukselle, SIITÄKIN, jos hän sanansa ja henkensä kautta on meitä johdattanut rakkauteen ja sen kautta hyviin tekoihin.Mistä sinä tuoksutat paskan hajua? Taisin kirjoittaa, että kaikki hyvä, mitä mahdollisesti teen, ei tule minusta. En minä voi itseäni kerskata, enkä halua.
Haluan pyytää ja rukoilla, että minä tulisin pienemmäksi ja pienemmäksi, jotta oppisin paremmin näkemään ja tuntemaan Jeesuksen rakkauden, ja ymmärtäisin paremmin sen suuren lahjan, jonka olen Häneltä saanut, uskon kautta.
- MikäMäntilläMättää
Jos ihminen on niin heikooilla, että pitää netissä alkaa häntäänsä nostelemaan, niin siitä ei kiitoksia jaella, tämä on totuus.
- Haelääkettä
Mielaripotilaille on lääkettä saatavana
- hoitoaylhäältä
En ymmärrä tuollaisia kommentteja. Jos täällä kirjoitetaan siitä, mitä usko saa aikaan ihmisessä, miten kaikki kiitos ja kunnia kuuluu Hänelle, niin siitä saa tuollaisia kommentteja.
Mäntti ja lääkettä tarvitseva on siis hän, joka kertoo uskostaan ja sen vaikutuksista hänen elämässään? - ToivottomuudestaToivoon
Tällä palstalla on vaara, että tulee heittäneeksi kallisarvoisia helmiä röhkijöille, kun kertoo omista vaelluksestaan kristittynä. Silti on hyvä, jos joku uskaltaa niin tehdä. Onhan mahdollista, että palstaa lukee joku etsivä sielu ja saa sitä kautta vihiä mistä elämän voi löytää.
Itse olen tullut uskoon aikana jolloin vanhalaestadiolaiskristillissä yhdistyksessä (=esikoislestadiolaisuus) oli kovat riidat eli 60-luvun loppupuolella, jolloin iisaksonilaisuuden hedelmiä syötiin (itse asiassa siellä vieläkin). Itse sen riitelyn tajusin vasta joitakin vuosia myöhemmin, kun Halme ja Nurminen julkisesti kertoivat olleensa erehtyneitä ja halusivat pyytää seurakunnalta anteeksi. Puhelinkuuntelun kautta sen anteeksipyynnön kuulivat ihmiset eri puolilla Suomea. Kuuntelu oli vasta muutaman vuoden ollut mahdollista.
Pointtini edellisen kertomiseen on se, että vaikka uskovat ihmiset riitelivät tosi paljon, niin silti itse tunsin kristittyjen rakkauden ja oman tarpeen saada ja uskoa syntini anteeksi eli Jumalan Henki vaikutti silloinkin riitelevien, syntisten ihmisten kautta syntiseen sydämeen. Prosessini ei tietenkään tapahtunut yhden päivän aikana vaan useiden kuukausien.
Olen kasvanut aikuiseksi lestadiolaisuuden ulkopuolella suht hyvässä, ei-uskovassa perheessä, mutta kaipasin, aluksi ymmärtämättä itsekään mitä kaipasin, mutta kun heräys syveni niin ymmärsin mitä kaipasin. Se oli Jumalan työtä.
Jumala tekee työtään tänäkin päivänä vain ja ainoastaan syntisten ihmisten kautta ja syntisten keskuudessa. Siksi on hyvä, että täälläkin viljellään Jumalan Sanaa myös omien koettelemusten kautta. Silloin Sana voi tulla lihaksi myös tällaisen palstan kautta.
Kristityille ei tietenkään ole kunniaksi, että riidellään, mutta Kristuksen sanoman ydin onkin siinä, että riitelevät osapuolet voivat tehdä sovinnon ja usein tekevätkin. Se on kuitenkin maailman ihmisiltä peitetty, sillä riitely on äänekästä ja kuuluvaa ja jota uteliaina seurataan ja joka muistetaan.
Sovinnon salaisuus on myös siinä, että se on rauhallista ja hiljaista - anteeksiantamuksen tuomaan lepoa Kristuksessa. Sydämestä sydämeen - sydämien tasolla. Siinä me haluamme kilvoitella.
Kaipaavat sielut saavat elää toivossa, sillä he tulevat vielä löytämään Kristuksen, sillä kolkuttavalle avataan.- eiköpä_näin_ole
Ensimmäinen varsinainen paikkakunnalta toiselle toteutettu puhelinkuuntelu tapahtui Tampereelta Lahteen kesällä 1969 Lapin vanhipien ollessa lähetysmatkalla Suomessa. Jellivaaran joulukokousten puhelinkuuntelut rukoushuoneilla alkoivat säännöllisinä 1973. Kuunteluja oli myös lapinlähetysseuroista 1974 ja 1978.
Ilmeisesti joissakin noista Halme ja Nurminen erehdyksestään kertoivatja halusivat pyytää seurakunnalta anteeksi. Pyysivätkö? Ei mainittu kirjoituksessasi. Mitähän se heidän erehtyväisyytensä koski? Kiinnostaisi nyt.
Olin aika nuori tuolloin ja muistan vain vaistonneeni erimielisyyksiä omankin paikkakunnan saarnaajiienkin keskuudessa. Erästä, käsittääkseni liian evankeelista, vastaan oli jonkinlaista "sanomista" niinsanotuilla "paremmilla kristityillä" Lähetysmieheksi hän ei ainakaan päässyt, mutta en tiedä olisiko halunnutkaan. ja olisiko ollut kykyä? Yhtä hyvin minun mielestäni kuitenkin saarnasi kuin muutkin.
Riidat pysyivät silloin 60 -70 -80 -luvuilla pienempien piirien tietoina, ei ollut internettiä ei kaikilla perheillä edes lankapuhelinta. Ei tullut eriseuroja. Mutta kytikö pinnan alla jo silloin kipinä, joka tai mikä nyt vasta Esikoisina roihahti liekkeihin?
Mielestäni olin melko tavallinen esikoislestadiolainen kristitty nuori. Uskoin mitä saarnattiin Kristuksen sovitustyöstä, uskoin siis, että jos kuolema tulisi, minulla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen uskoni perusteella. Ei joukon mukana, vaan että seurakunnassa kerrottu syntien anteeksiantaminen koski myös minua, kun vain siihen uskon.
Olin ehkä hyväuskoisempi kuin moni ikätoverini. En silti tiedä ajattelivatko muut enemmän tai vähemmän uskonasioita kuin minä. Paljon niistä ei nuorten keskuudessa puheltu, ei henkilökohtaisella eikä yleisellä tasolla, ainakaan minun kanssani tai niin että olisin kuullut.
Paljon meistä meni niin sanotusti tuhlaajalapsiksi "maailmaan". Jotkut menestyivät hyvin, toiset ei, maallisesti siis.. Palaajia on Isän Kotiin aika vähän ollut. Mistähän johtuu? Sielunvihollinen on niin vahva, ei pystynyt Jumala heitä takaisin vetämään.
Kun en ryöttäsynteihin sortunut, tai en tiedä onko television hankkiminen omaan asuntoon sellaiseksi luettava, minulle ei tullut koskaan voimakasta synnintuntoa. En tuntenut, että olisin mahdoton ansaitsemaan armon uskoa kaikki syntini anteeksi. Elin kuitenkin varmaan syntielämässä, vaikka kävinkin seuroissa ja tein seuroissa parannusta lähinnä epäilyksistäni oman uskoni vahvuudesta lähinnä kristillisyyteen ja ehkä myös näyttääkseni muille, että olen "uskomassa".
Nyt en ole Esikoislestadiolainen mutta en myöskään Esikoinen, en ole Esikoisten seuroissa edes käynyt. Uskoni on erittäin hauras. Tielläkenvaeltaa kirjoitukset ovat mielenkiintoisia, ainakin minulle jollakin tavalla rakentaviakin, kiitos.
Onko ylimielistä tai tuomitsevaa tai syyttävää, kun ihmetten nyt ilman seurakuntaan, että onko Esikoislestadiolaiset YKSIN se vain yksi oikea eläväksi tekevä seurakunta, jonka Jeesus lukittujen ovien takana perusti? Niin viikonlopun seuroissa moneen kertaan saarnattiin.
Vaikea on sitä minun uskoa, entä sinun? - UskoSinäkin
eiköpä_näin_ole kirjoitti:
Ensimmäinen varsinainen paikkakunnalta toiselle toteutettu puhelinkuuntelu tapahtui Tampereelta Lahteen kesällä 1969 Lapin vanhipien ollessa lähetysmatkalla Suomessa. Jellivaaran joulukokousten puhelinkuuntelut rukoushuoneilla alkoivat säännöllisinä 1973. Kuunteluja oli myös lapinlähetysseuroista 1974 ja 1978.
Ilmeisesti joissakin noista Halme ja Nurminen erehdyksestään kertoivatja halusivat pyytää seurakunnalta anteeksi. Pyysivätkö? Ei mainittu kirjoituksessasi. Mitähän se heidän erehtyväisyytensä koski? Kiinnostaisi nyt.
Olin aika nuori tuolloin ja muistan vain vaistonneeni erimielisyyksiä omankin paikkakunnan saarnaajiienkin keskuudessa. Erästä, käsittääkseni liian evankeelista, vastaan oli jonkinlaista "sanomista" niinsanotuilla "paremmilla kristityillä" Lähetysmieheksi hän ei ainakaan päässyt, mutta en tiedä olisiko halunnutkaan. ja olisiko ollut kykyä? Yhtä hyvin minun mielestäni kuitenkin saarnasi kuin muutkin.
Riidat pysyivät silloin 60 -70 -80 -luvuilla pienempien piirien tietoina, ei ollut internettiä ei kaikilla perheillä edes lankapuhelinta. Ei tullut eriseuroja. Mutta kytikö pinnan alla jo silloin kipinä, joka tai mikä nyt vasta Esikoisina roihahti liekkeihin?
Mielestäni olin melko tavallinen esikoislestadiolainen kristitty nuori. Uskoin mitä saarnattiin Kristuksen sovitustyöstä, uskoin siis, että jos kuolema tulisi, minulla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen uskoni perusteella. Ei joukon mukana, vaan että seurakunnassa kerrottu syntien anteeksiantaminen koski myös minua, kun vain siihen uskon.
Olin ehkä hyväuskoisempi kuin moni ikätoverini. En silti tiedä ajattelivatko muut enemmän tai vähemmän uskonasioita kuin minä. Paljon niistä ei nuorten keskuudessa puheltu, ei henkilökohtaisella eikä yleisellä tasolla, ainakaan minun kanssani tai niin että olisin kuullut.
Paljon meistä meni niin sanotusti tuhlaajalapsiksi "maailmaan". Jotkut menestyivät hyvin, toiset ei, maallisesti siis.. Palaajia on Isän Kotiin aika vähän ollut. Mistähän johtuu? Sielunvihollinen on niin vahva, ei pystynyt Jumala heitä takaisin vetämään.
Kun en ryöttäsynteihin sortunut, tai en tiedä onko television hankkiminen omaan asuntoon sellaiseksi luettava, minulle ei tullut koskaan voimakasta synnintuntoa. En tuntenut, että olisin mahdoton ansaitsemaan armon uskoa kaikki syntini anteeksi. Elin kuitenkin varmaan syntielämässä, vaikka kävinkin seuroissa ja tein seuroissa parannusta lähinnä epäilyksistäni oman uskoni vahvuudesta lähinnä kristillisyyteen ja ehkä myös näyttääkseni muille, että olen "uskomassa".
Nyt en ole Esikoislestadiolainen mutta en myöskään Esikoinen, en ole Esikoisten seuroissa edes käynyt. Uskoni on erittäin hauras. Tielläkenvaeltaa kirjoitukset ovat mielenkiintoisia, ainakin minulle jollakin tavalla rakentaviakin, kiitos.
Onko ylimielistä tai tuomitsevaa tai syyttävää, kun ihmetten nyt ilman seurakuntaan, että onko Esikoislestadiolaiset YKSIN se vain yksi oikea eläväksi tekevä seurakunta, jonka Jeesus lukittujen ovien takana perusti? Niin viikonlopun seuroissa moneen kertaan saarnattiin.
Vaikea on sitä minun uskoa, entä sinun?On vain yksi seurakunta edelleen, se on helppo uskoa!
UskoSinäkin kirjoitti:
On vain yksi seurakunta edelleen, se on helppo uskoa!
Mikä se on, yksi ja ainoa seurakunta? Nimi ei tullut esiin kirjoituksessasi.
- UskoSinäkin
tielläkenvaeltaa kirjoitti:
Mikä se on, yksi ja ainoa seurakunta? Nimi ei tullut esiin kirjoituksessasi.
Sinulla on kommenteissasi varma tieto, missä se yksi elävä seurakunta on, miksi et kerro osoitetta...Jeesus sanoo ” Etsikää, niin te löydätte”!
UskoSinäkin kirjoitti:
Sinulla on kommenteissasi varma tieto, missä se yksi elävä seurakunta on, miksi et kerro osoitetta...Jeesus sanoo ” Etsikää, niin te löydätte”!
Jeesus Kristus perusti vain yhden seurakunnan, joka jäseniä ovat Häneen uskovat Jumalan LAPSET.
Ei tietenkään riitä vain usko Häneen, vaan tulee elää niin kuin Hän opettaa Sanassaan. Siinä Sanassa ei ole sanottu, että omat työt auttavat sielun pelastukseen.
Kaikki hyvä työ on Hänestä, ihmisen ei tule, eikä saa, ottaa niistä kunniaa itselleen.
On hienoa lukea tuollaisia kirjoituksia, joissa ei ole yhtään tuomion tai syytöksen ylimielistä sanaa. Voi kun uskon sydämeensä saanut Jumalan lapsi voisi olla jatkuvasti rakentamassa, ei repimässä.
Ehkä olisi hyvä, että me kaikki Jeesukseen uskovat saisimme sellaisia koettelemuksia, että niiden seurauksena olisi katse yhä vahvemmin Vapahtajaamme, eikä toisten Jumalan lasten ylenkatseeseen.- RukoileParannuksenArmoa
Mut kun ei kenenkään itsekehusta rakennu kukaan hengellisesti.
Emme myöskään rakennu "mattinykäsistä", jotka hyppäävät suksilla pitkälle.
Näitähän maailma palvoo. Joku lyö muovikiekkoa yksi ajaa lujaa.
Ettekö te sokeat oikeasti näe mitä te julistatte. Mullasta olette tulleet ja mullaksi muututte.
Eihän ihmisten korottaminen kehuminen ja ylisteleminen ole mitään muuta kuin epäjumalanpalvelusta.
Ei nämä ole uskovien kohteita ihmisteot ollenkaan. Uskovien toivo on taivaallisiin! Ja ainut ylistyksen ja kiitoksen kohde on Jeesus Kristus. - voikoollamahdollista
Siis minun ainakin on erittäin vaikea käsittää, eli en käsitä alkuunkaan kuinka kukaan kuus vuotta täyttänyt voi laittaa julki edelläluettavan lauseen, " on edelleen vain yksi seurakunta", ilman mitään määrityksiä mitä lentävä lause yleensäkään voisi tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa arkipäivään sovellettuna koko mailman mitassa !
Ja asia saa yhä suuremman piip mittasuhteet kun joku jostain pikkuisesta poppoosta, sieltä punkkerin tuuletusluukusta moisen lauseen heittää, ja ilman muuta omii itselleen sen ainoan yhden seurakunnan, vieläpä ilman jakeluosoitetta, eikö tässä voisi jo suositella hakeutumista johonkin kuvaukseen ja haastatteluun !!
siis joku raja hölmöydellekkin pitäisi asettaa ihan perustuslain puitteissa. - KristuksenRuumis
Kahta Kristuksen seurakuntaa ei todellakaan ole. Se perustettiin n. 2000 vuotta sitten. Tie siihen seurakuntaan kulkee Jeesuksen Kristuksen kautta.
Mark. 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Monilta on valitettavasti hämärtynyt, jopa kadonnut tämä evankeliumi. Mikä on tämä ilosanoma!?
Kristityistä on muodustunut monenlaisia itsekeskeisiä omahyväisiä ryhmiä ja ryhmiin vakiintuneita tapoja korostetaan ainoana oikeana pelastavana oppina.
Sääntökunniksi näitä voi hyvällä syyllä nimittää. Kun sitten tavataan henkilö joka ei kuulu sääntökuntaan, tehdään johtopäätös ettei tämä henkilö ei plastu. Näitähän on vaikka kuinka paljon, toisissa "opiksi" nimitetty ryhmäitsekkyys tuodaan esiin peitellymmin, toisissa jopa aivan avoimesti. Koska et kuulu meidän ryhmäämme, et pelastu.
Esimerkiksi nimimerkki "voikoollamahdollista" suhtautuu erittäin halveksivasti ja pilkallisesti muihin kristittyihin, pilkkaa Jeesuksen asettamaa kastetta ja Herran pyhää Ehtoollista, väittäen ettei Kristuksen asettamassa ehtoollisessa nautitta Kristuksen ruumista ja verta. Tämä Kristuksen kieltäminen Ehtoollisessa on kadottavaa epäuskoa, kuten Raamattu todistaa.
Ei siis kannata rummuttaa muille sellaisesta asiasta jossa on itse korviaan myöten uponneena. :)- oliskosyntiä
Eipä viitsi noin halpamaiseen höpöttämiseen ja väärän todistuksen antamiseen juuri mitään sanoa.
Ymmärrätkö lainkaan mitä on väärän todistuksen antaminen vain siksi kaiken lisksi, ettei itse ymmärrä asiasta muuta kuin sen mitä on isiltä kuullut !?
Jeesuksen "syöminen" pitäisi johtaa aivan toisenlaiseen ilmituloon!
- yliKuusiVuotias
Jumalan seurakunta on yksi
Jeesus kehoitti, että hänen omansa olisivat yhtä ja pitäisivät rakkauden keskenään.
Myös apostolit korostivat seurakunnille keskinäistä yhteyttä: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään
Hengen luoma yhteys.
On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste." (Ef. 4:3-5.)
Jumalan seurakunnan rajat eivät ole maantieteelliset, etniset tai kielelliset,
vaan rajat kulkevat sydämestä sydämeen. Jumalan seurakunnan jäsenyys tunnetaan
Hengen yhteytenä, yhtenäisenä uskona ja keskinäisenä rakkautena.
Seurakunnan ykseys voi joutua myös koetukselle.
Jo Uuden testamentin aikana poikkeaminen opillisten näkemysten seurauksena oli
rakkauden rikkoutuminen ja hajaannus (Gal. 1:6-9, 4:16-19; Joh. 4:1-6). - ToivottomuudestaToivoon
Jeesuksen rukous, että me olisimme yhtä ja että me rakastaisimme toisiamme on edelleen ajankohtainen, mutta sielunvihollinen tekee työtään lakkaamatta ja rakentaa raja-aitoja ympärillemme. Pienessäkin porukassa syntyy kuppikuntia saati sitten suuressa, jossa rakkauden siteet ovat jo kauempana ja höllemmässä.
Mikä meitä kiehtoo tuomitsemaan muiden uskoa? Miksi me emme voi uskoa omissa seurakunnissamme tuomitsematta muita helvettiin? Onko se minulta pois, kun joku tulee pelastetuksi Jeesuksen sovintotyön voimasta jossain muualla?
Raamatun todistuksen mukaan taivaaseen mahtuu - ilmestykirjakin sen todistaa. Johannes näki suuren joukon ihmisiä kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä, jota kukaan ei kyennyt laskemaan. Siellä he kuitenkin olivat kaikki jo yhdessä ja siinä mielessä laskettavissa, mutta niitä oli AIVAN LIIAN PALJON laskettavaksi.
Täällä kuitenkin yritetään tehdä laskutoimituksia vaikka kaikki uskovat ovat fyysisesti kuka missäkin - eihän Jumalan Henki ole ihmissilmin näkyvä ominaisuus - sen voi nähdä ja tuntea vain usko Kristukseen. Jumala on ainoa joka tuomitsee ja jonka tuomio on pätevä.
Tuli mieleeni erään edesmenneen saarnaajan muistelu, kun hänen ympäriltään alkoivat kristityt vähenemään niin, että oli vain muutama joita voi hyvällä syyllä sanoa että kelpaavat. Tuli seurat kylälle ja sai kuunnella Jumalan Sanaa. Niin siinä kävi että, kun seurat edistyivät myös kristityt lisääntyivät. Oma sydän asettui Jumalan Sanan kuulossa oikealle paikalleen. Synnin tunto ja armon tunto yhdessä näyttivät, että ympärillä on paljon rakkaita matkaystäviä. Onko sinulla?- näinonasianlaitama
Minulla on noin viissataa miljoonaa matkaystävää mutta ei yhtään lestalaista !
ja syy on se että minä en SYÖ Jeesusta vaan SYÖN Hänen oppiaan ja Sanaansa joka tunti päivä viiko ja niin ed.
Enkä kastele vauvojani enkä liitä heitä mihinkään josta eivät ymmärrä mitään, liittykööt sitten kun ymmärtävät!
noiden takia minua ei ole vielä karkotettu maastani, mutta ei ol ekovinkaan kauaa aikaa kun niin tehtiiin monille suomen uskoville. ja paljon pahempaakin! näinonasianlaitama kirjoitti:
Minulla on noin viissataa miljoonaa matkaystävää mutta ei yhtään lestalaista !
ja syy on se että minä en SYÖ Jeesusta vaan SYÖN Hänen oppiaan ja Sanaansa joka tunti päivä viiko ja niin ed.
Enkä kastele vauvojani enkä liitä heitä mihinkään josta eivät ymmärrä mitään, liittykööt sitten kun ymmärtävät!
noiden takia minua ei ole vielä karkotettu maastani, mutta ei ol ekovinkaan kauaa aikaa kun niin tehtiiin monille suomen uskoville. ja paljon pahempaakin!Minulla on , n.622 miljoonaa ystävää jotka pelastuvat
alusta asti laskettuna, siis pelastujaa Aadamista tänne.
-
Ja minä kastatan lapseni.
-
- ÄläUskoHuijareita
***) Helvettiin menee jokainen, joka ei Jeesusta suostu symään, eikä hänen vertaan juomaan, tämä on kiistaton tosiasia. Senhän me jo tiesimme, että helvettiin suurin osa ihmisistä päätyy. Kavereista ei ole puutetta sillä tiellä.
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ....
***) ...ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tässä ei ole siis mitään epäselvää!!!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Joh. 6:54 Joka
syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Ei ole siis mitään epäselvää helvettiin menijoistä!
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka
1. syö minun lihani ja
2. juo minun vereni,
3. se pysyy minussa, ja minä hänessä.
xxxxxxxxxxxx
Helvettiin menee siis IHAN jokainen, joka kieltäytyy Jeesuksen lihan syömisestä ja veren juomisesta. Eikä epäuskoinen tietenkää ole missään Jeesuksen verta nähnytkään, eikä Jeesuksen ruumista jota hän voisi syödä. Epäusko pitää huolen siitä että helvettiin menevät.
Siksi näistä koko ajan täälläkin varoitetaan, ettei kukaan lähtisi näiden Amerikoista tulleiden joiltan osin kristinuskoa matkivien huijariuskontojen uhreiksi
xxxxxxxx
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.- haloonytsentäänjo
Jospa pitäisit vähän taukoa ennenkuin termostaatti aukeaa kokonaan eikä enää sulkeudu!
missiosi käy selvästi ylikierroksilla ja liekö sydän niin vahvaa tekoa että kestää äitienpäivään asti moista kopiokoneen pärinää.
Samalla voisit mennä jonkin ymmärtävän tykö ja ottaa hiukan selvää tuosta Jeesuksen syömisestä, ei tuolalinen höyryäminen ole normaalieloon kuuluvaa ja kaikkein vähiten tervehenkiseen kristillisyyteen.
onko tuollainen jotenkin normikäytästö jossain lestaporukassa, joku voi tietää mistä on kysymys!
Ei olis pahitteeksi jonkinasteinen raamattukoulu jossa edes joitain perusasioita tehtäsiin selväksi, lestojen jatkuva hajoaminen moneenkymmennen osaan ketoo vain siitä että asioita ei ole ymmärretty, ei haluta ymmärtää edelleenkään, se on harmin paikka.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 901811
Oulussa puukotettu lasta
Onko perussuomalaiset huolissaan julkisten tilojen turvallisuudesta. Miten sisäministeri Rantanen suhtautuu lapsiin kohd4091456Mitä tekisit jos
täällä ois viesti sulle, otsikossa sun etunimi ? Ja viestissä sanotaan "minä rakastan sua" ja allekirjoituksena kaiva901250Nyt pärähtää - Uusi lavatanssiohjelma starttaa tv:ssä!
Oletko toivonut lavatanssiohjelmaa televisioon? Puoli seiskan kesäilta tuo lavatanssit suomalaisiin koteihin. Juontajin131039- 179943
Kokki Akseli Herlevin ex-rakas Emmi Suuronen kisasi Diilissä - Nyt Selviytyjissä: "Vaikka olen..."
Emmi Suuronen ja Akseli Herlevi ovat ex-pariskunta. Nyt Emmi nähdään taas tosi-tv-ohjelmassa. Takana on jo Diili ja mis10936- 65931
Miten ihmeessä
on kaksi niin samanlaista. Älä ymmärrä väärin, en yritä mitenkään itseäni ylentää mutta eiköhän me jollakin radioaallol48903Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä
😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En239874- 74817