Ilta vailla unen taikaa,
valvon kanssasi yhtä aikaa.
Mitä miettii mieli hento,
toiveen tietää vain kirkas tähdenlento.
valvon kanssasi yhtä aikaa.
Mitä miettii mieli hento,
toiveen tietää vain kirkas tähdenlento.
Hyvää yötä
iltoinen
166219
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 166
Vanhimmat
Kiitos.
Hyvää yötä. Ihana värssy. Nuku sinäkin hyvin!
Oikeassa olet rakkaani siellä, valvon minäkin täällä vielä. Jos tunteeni sulle kertoa voisin, olisi helpotus varmaan suurenmmoisin. Kuitenkin joudun mä etäällä pysyä, kun en uskalla tunteitasi kysyä.
Saat kysyä ja uskaltaa...
Uskallusta se tosiaan vaatii...
illan torvelot taas niin rakastaa tuntemattomia. voi harhaisia jekuttajia.
Onneks sä sentään uskallat ja tykkäät tota kaikkee näitten palstaihmisten kanssa ja saat viihdytettyä itsees , mitäs väliä sulle millään oikeella ois koskaan ollutkaan, näistä nyt nautit sydämesi pohjasta !
vielä jaksatte haaveilla
toivoa ja kuvitella
että just sen rakkaan saatte
ajatukset ja onnen jaatte
koskaan ei se samoin mee
ei järki muulle tilaa tee
jos pelkästään sen tänne tuotte
palstalle vaan haaveilette
luokaa suhde livessä
katseissa ja eleissä
sekä viesti inboxiin
siihen kai tiiet messengeriin
hei kiva olis tavata
jutella ja halata
Sitä mietin, miten ihana olet.
Miten löysin sinut täältä ja miten mun sydän on sun. Sitähän minä vain.
Sydän löysi sydämen. Sitä koskaan halua unohtaa en. Kuinka täältä voimme toisemme löytää uudelleen, palata tahtoisin menneisyyteen. Sinut näen jokapuolella, jokainen rakkauslaulu kertoo meidän tarinaa huolella
Minä ketään muuta ajattele en
kuin sinua, sinua vain.
Tahtoisin palata aikaan tuohon minäkin,
mennäänkö sinne, tule sinäkin.
Arvaathan sen, tuon pienen unikuvan,
annathan siihen näin luvan?
Kätken sen rintaani sydämen luo,
yksi kaunis sananen sille kuulla suo.
Mun tunteeni tiedät sä
Että kaljoilla käyn usein mä
mikähän kiliseekään näillä onnettomilla, sinä rakkaani, ah ja ah, löysin sut täältä, eikä haisuakaan kuka ap on, juokaa kaljaa ihmiset että harhanne katoovat.
Lämmin punainen on väri sydänten.
Päivänä ystävyyden,
on se väri sydänten.
Minä tunnen tunteen tummanpunaisen
lämpimän, leiskuvan rakkauden.
Olen kaivannut sinua,
niin kuin päivä kaipaa yötä
Halunnut olla kokonainen,
niiden yhteenliittymisen myötä.
,
.
et sä oo kaivannu ketään jota et tunne ja täällä on vaan semmottii. menkää hiiteen taas täältä runopalstalle, kamalaa nähä noin paljo hourulaisia. hyh hyh.
Mee sinäkin kuule sitä ystävyyttä jakamaan ihan oikealle ja oikeasti, täällä sillä ei oo viekaa yhtään.
Kortin sulle halusin lähetää, mut en voi sitä tehdäkkään. Kaipaus suuri ei sanoja löydy, rakkauden kieltäminen, kuka siitä hyötyy?
Lähettää korttia tuntemattomalle ihmiselle?
Niin minäkin halusin lähettää ihana.
Ei tunne kieltämisellä lähde mihinkään, enkä halua enää kieltää sitä. Haluan sun tietävän, en halunnut ikinä olla niin kuin olin, kun piti olla niin etäisen oloinen ja halusin vain olla läheinen. Jokainen hetki rakastin sinua.
Pakko myöntää että kurja paskiainenhan sä aina olit, nautit siitä kamaluudesta millainen olit ja kuinka paljon sait pahaa mieltä aikaan mutta jospa sitten tälle jolle kirjoitat oisit jotain muuta .
Vaikka epäilen. Roskapuheitahan sä oot aina jauhanut. Mutta koita ees olla ihminen ihmiselle ja inhimillinen, ainakin muita kohtaan.
Eikö jonkinlainen raja sietäisi pitää siinä mitä puhuu tuntemattomille ja mitä tuntemilleen. Teillä joillain ei näytä ollenkaan toimivan minkäänlainen kontrolli minkään suhteen eikä järjen hiventä löydy yläpäästä. Aivan hirveää tekstiä tuiki tuntemattomalle henkilölle. Ettekö te ymmärrä mitä te aiheutatte tällä vai oletteko te todella pelkkiä paskanjauhajia joille mikään oikea ei ole arvokasta eikä tärkeää, te heitätte sananne ihan minne vaan yhtään käsittämättä mitä teette. Ja kaiken päälle olette olevinanne niin rakastavaa että vallan.
hahahhhaa kjah kjah kjah!! ! :::::::::::::P anna mun kaikki
kestööåöää :D
Semmosta sanaa oo olemassakaan.
Isoilla asioilla leikkimistä. Mutta passaahan se joillekin.
Vakavilla asioilla ei tule leikkiä. Totta on.
Ilta kätkee minkä nyt toivoa voisi,
tuuleen kuiskaa mitä unen enkeli toisi.
Silmistä silloin vaikka kyynel karkaa,
vihmovan sanan viimat pelottavat muistoilleen arkaa.
Rakkautesi on kuin kuiva rusina
On sinulla kädessäsi niitä tusina.
Rusinoista minä pidä en,
siksi paikalta nopeasti loittonen.
Perään täti kiukkuinen huutaa,
kohta menen juoksujalkaa.
lörtsyä väännät,
tiedä et muitsen nukkumisjuttui,
mielikin rautakankee
hennot, huihait
luulo on luuloo,
taivaankappaleet mennä viuhtoo
niiltä ei tietoo tuu,
lörtsyjä juttui,
huuhaata vääntää rupista juttuu,
lörtsyä höpöä vieraisiin pöytiin.
En koskaan voi ihastua virtuaaliolentoon. Pitää ihminen nähdä. Muuten sama kuin ilmaan rakastuisi.
Kun vaipuu sisään tarinan taikaan,
mitä kaikkea se silloin aikaan saakaan,
Vain muutama sana jotka suudelma kertaa,
tiedätkö mitään suurempaa sen vertaa?
Olet mielessäni jokainen hetki, ei pääty koskaan meidän retki. Kunpa vain tietäisit sä sen, olet rakkauteni ikuinen.
vannot ikuista rakkautta tuntemattomalle ihmiselle, et tiedä edes sukupuolta, hirveää touhua, miks te jotkut halveeraatte noin oikeaa rakkautta ja oikeaa rakkauden kohdetta. ootko säkin niin tyhmä ettet ymmärrä näitä asioita.??
Noinko vähän on ns. rakkaudella merkitystä, se on heitettävissä palstalla kenelle vain.
niin paljon ihania, ikuisia rakkauksia.
nauti heistä kaikista sydämesi pohjasta
kunnioittaen ja arvostaen.
jokainen ihminen ansaitsee sen.
nyt on edessä niin paljon uuden odotusta, etten yksinkertaisesti pysty keskittyyn näihin palstan viesteihin. :) Parasta vaan luovuttaa ja painua iltapalan jälkeen nukkumaan. Hyviä öitä. :)
tämä on niiin kaunista. <3
https://youtu.be/0KQ56qvqzw8
Kääntynyt on pupunkorva,
kuuntelee, pälyilee.
mee kuule tonne hangelle hengaileen korvines, tänne ei oo asiaa 7 veeläisillä jotka leikkii pupuleikkejä vielä.
Niin helvatinmoista shittiä alusta loppuun, sekoilevia harhaisia kuvittelijoita , idiootteja joka lähtöön.
Menkää sinne missä runoja kirjoitetaan, menkää sähläämästä täältä missä pupun korvat kuuntelee #
ja lökäpöksyt rakastaa ikuisesti milloin ketäkin. Ettekö te itse näe tätä kamaluutta tässä ketjussa.
Todellisuudentaju näyttää olevan aika kaukana.
Täällä palstalla on paljon pahuutta, se ilmenee haukkumisena ja manipulaationa. Tämän pahuuden tunnistaa siitä, että sitä tuntuu vaivaavan jokainen kirjoitus ja jokaisen itseään vaivaavan kirjoituksen hän sotkee manipuloivalla käskevällä sävyllään. Kirjoituksensa on itse asiassa pelkkää pahantahtoisuutta ja lyöttäytymistä viestien perään kertomaan pahantahtoisuudestaan. Sadistit ja narsistit nauttivat tuollaisesta. Se pahuus on jäätävää 🥶
Olen samaa mieltä.
Minua piristävät nämä runot täällä. Totta on, että niihin vastaavat useat kirjoittajat, eivätkä kaikki lie toistensa tuttuja. Mutta se on internetin luonne... luulisi, että tännekin mahtuisi ketjuja, joiden idea ei ole syyttely, mustamaalaus jne.
Kauniita runoja, ilo lukea. Joskus aiemmin luin niitä myös runopalstalla, mutta sitten sinne ilmaantui jonkinlainen pahanilmanlintu ja kaikki siellä alkoi kuivua kasaan. Nykyään ei enää kauniita runoja sielläkään, poistuivat kaikki. Liekö sama henkilö tullut tännekin, sillä tämäkin palsta oli mielestäni aiemmin toisenlainen. Nykyisin vain todella omituisia kirjoituksia.
Onhan heitä, ihmisiä, jotka eivät ymmärrä hyvän päälle. Tuovat vain oman tuhovimmansa mukanaan. Käsittämätön asia.
Tämä ihan runo yleinen...
Kevään tuntua jälleen rakas,
palaa lämpönä aurinko luoksemme takas.
Odotan jo tuoksua sulaa ja tuoksua mullan,
haaveissa halaa odotus, syli kullan.
Sen luonto suo kaiken kauden nähden,
hitusen pienen sekä suuren taivaalla nimetyn tähden.
Siihen väliin mahtuu monet tunteen tuiskut,
kaukaisten haaveiden huulten huiskut.
Yksinäisyys hiipii jokaiseen sanaan,
katselen ulos, kuinka lumista vielä onkaan.
Kaukana on kevät.
Yritän kiertää onttoa oloa,
tyhjiä tunteita, kaivertunutta koloa.
Linnut saapuivat silti.
Kostea ilma lyö iholle merkin,
katse silti lämmin ja mieli herkin.
Jättävät jäljen nämä päivien matkat,
aamusta iltaan kun vain jatkat?
Päivästä toiseen,
viikosta, kuukaudesta,
vuodesta toiseen.
Oppinut elämään
mieleni kaksoiselämää.
On & on, still on,
mielikuvaa elävää.
Hyväksymään samalla,
etten saanut koskaan todella tietää.
jollekin hemmetin iltoiselle kuuluu vai kuulutko niihin harhaisiin jotka kuvittelee kaikki tuntevansa.
näyttää olevan vähän semmosta tyhmempää porukkaa, mitä näitä kattelee, tietysti se niin luulee, ei se muuten tota ois kirjottanu ja yhtä tyhmä on tää iltaloinen . menisivät omalle palstalleen.
https://youtu.be/YGfZ33xL8pg perässä jankkaajille
https://youtu.be/95-SrT6VmOQ hänelle.
Että olet sen verran järkeä omaava ihminen että olisit ymmärtänyt tietoa saatavan kyllä mikäli on halukas puhumaan asiaan kuuluvan ihmisen kanssa .
https://youtu.be/PnzdhQyb1gU hänelle.
Jos kuvitteelliset muruset on levällään ympäri palstoja, siinä voi se oikea muru olla kohta entinen muru.
Viisaasti sanottu.
Niin karanneet muumit tosiaan. Kun ne karkaa kuvitteellisesti, niin pitäisikö niitä ottaa kiinni?
On kai vain yksi muru josta kannattaa pitää kiinni, jos kannattaa.
Sehän riippuu siitä mitä sydämesi tuntee vai tunteeko mitään.
Riittävätkö palstojen muruset täyttämään elämäsi
Vaiko se yksi ainoa muru.
Painaako vaakakupissa yksi muru enemmän kuin palstojen kaikki muruset yhteensä.
Vain sinä tiedät. Sydämessäsi.
En oikein ymmärrä pointtia nyt, oletko jotenkin mustasukkainen? Hurjan söpöä jos olet ☺️
Oli sisältöä ja asiaa kauniissa muodossa. Parempi kuin yksikään vängällä väännetty runo.
Ei ole kyse mustasukkaisuudesta.
Ei se mitään vaikket ymmärtänytkään.
Emmehän me koskaan ole toisiamme ymmärtäneetkään.
Mistä sitten, kerro? Oletko sinä mun rakas? En minä mitään murusia täältä halua kuin yhden vain. Olen pahoillani, kun ei ymmärretty, mutta kuitenkin koko ajan ajattelin ja edelleen täälläkin ajattelen.
Nyt ymmärrän, puhut suhteesta ja suhteesta palstakirjoitteluun.
Niin pitäisi osata elää oikein tätä elämää. En osaa. Pitäisi, mutta jää niin paljon vajaaksi, etten pysty. Olisi hyvä toimia sitten, kyllä tiedän, mutta asiat ovat melko mutkikkaita joskus.
Arvostelet siis minua, arvostele vain, ei sekään mitään haittaa.
sinähän nyt kumma ukko olet, ensin hymistelet että hän on sinusta mustis, sitten et ymmärrä liian syvällisiä sanoja ja sitten lopuksi haukut arvostelijaksi ja heittäydyt marttyyriksi, pelehdittyäsi ketjussa hyvän tovin murusinesi. ootte te jotkut miehet aika kummallisia.
ihan vee tyylin mieheltä >>> ei haittaa mitään. aina jonkinmoinen ilkeys kiertyy väkisin mukaan.
Minä en arvostele.
Minä sanon vain sen mitä sydän tuntee.
Mitä sydän tuntee kun katselen ympärilleni.
Ja näen sen mitä näen.
Minä en ole nähnyt häntä vuosiin, joten melko viatonta. Enkä usko hänen edes muistelevan.
Vaikutat hyvin järki-ihmiseltä ja sen puolesta on varmasti vaikea seurata sivusta tilannetta, jossa toinen ei tunnu ajattelevan lainkaan niin järkevästi ja suoraviivaisesti. Toivon sinulle parasta, vaikkei se täällä mitään merkitsekään.
Olen nainen.
Oi ilta miten kauniiksi taivaan teit,
haaveeni sinne kauaksi veit.
Täysi kuu ja silmissä tuttu kuvajainen,
pimeyden keskellä satumainen.
Näetkö sen kuun jota aurinko auttaa,
pienet valonsäteet jotka kasvoille sauttaa.
Niin hajallaan, silti aina kauneuden kohtaa,
se on pudas elämänvalo mikä silmiin hohtaa.
Oletko kotoisin Pudasjärveltä?
Pelkää en pimeää, vaan sitä mitä sen takana on.
Pimeäkin on jotain, mutta loppuuko kaikki siihen?
Onko sen toisella puolella tyhjyys.
En uskalla kulkea enään eteenpäin tässä pimeydessä.
Pelkään, että jos kuljen pimeän reunaan tyhjyyteen ja kadotan sinut lopullisesti siinä tyhjyydessä.
Jatkan siis olemista pimeydessäni. Tiukasti kiinni siinä, etten näkisi tyhjyyttä.
Siellä missä varjot valoon vaihtuvat,
pimeys ja pelon tuska päivään vaihtuvat.
Kuuluvat laulut kauniimpina kuin ennen,
tuoksuvat kukkaset illan tullen-mennen.
Kauniisti kirjoitat iltaan uuteen,
vaihtuvat tunnit yön turvallisuuteen.
Soi musiikki lempeä runojen taustalla,
olla kuin yhteisessä unessa, vaikka on valveilla.
Luottamuksen tielle jään,
vaikken vielä tiedäkään
kenen kanssa, kenen luo,
mitä tulevaisuus tuo.
Kaikki täyttyy aikanaan.
Valmiiksi ei tullakaan.
Tyhjän käden ojennan
käsiin suuremman. (Kaskinen)
Kaikki ennallaan.
Jatka matkaasi. Rakkautta elämääsi.
🌾
Aika kuluu päivää kaunista, uutta kutsuen,
valo pimeää väistää,
on taas ilta lailla taakse jääneen eilisen.
Sanat rakentuneet ovat muotoon herkkien lauseiden,
tunteita suuria täynnä,
aikeet ilmentyneet toiveissa sydänten.
Yksi uupuu...
Tämä oli koko ketjuin koskettavin ja puhuttelevin runo.
Tuohon kiteytyy kaikki.
Millään korulauseilla ei ole merkitystä jos yksi uupuu.
Näin se on. Ne tyhjiin raukeavat.
Odotan kesää
kuin neitsyt ensimmäistä kertaa
Joka vuosi odotan,
vaikka tiedän kesän tulevan
samoin kuin ennenkin.
Lämpönä, lempenä lintujen.
Notkeana kasvuna,
tuoksuna kielon,
tuoksuna havun,
Tuoksuna toiveiden
täyttymyksestä rakkauden.
On mennyttä ja tulevaa, myös hetki tässä,
se lienee hyvin tärkeää elämässä.
Huomasitko sen, kauniin hetken juuri mennehen,
vai vaan haaveen huomisen tai murheen eilisen.
Viisautta tunnistaa merkitys hetken,
ilman pakkoa etenemisen,
pysähtyä ja olla,
nauttia kauneudesta ja rauhasta sen.
Kaikki riippuu kulmasta,
tunnelma otoksesta.
Edellä tehdyistä päätöksistä,
leikkauksista kultaisista.
Parempi on toinen toista,
olet oikeassa.
https://youtu.be/rI2z_vKOhv8
^^
Joskus vieläkin ohimennen huomaan ajattelevani meitä. Yhdessä🐆🐶
Se on hetkinen täällä kun käyn ja lueskelen ja muistan sinut.
Nuku hyvin. Oot messissä.
✨
ei kaksi vierasta toisilleen ole me.
Ei minulta tämä...
Mitä on, voiko kaikkea ymmärtää,
nähdä edes mitä jäljelle jää.
Mikä sen uudelleen luokse toisi,
sydämen kauneuden soisi.
Niin kuin suurta arvoitusta,
odottaa verho, paksu musta.
Lavastaakseen kerronnan uudelleen.
Hyviä ja levollisia unia✨🌠
Hyvää yötä, Jeesus myötä.
Kiitos tästä päivästä.
🧡
Auringonsäteet, tuulenvire kasvoilla,
ajatukset hänessä ja minussa.
Miksi tunteita on niin vaikeaa ohjailla,
ei väärää eikä oikeaa, jokin kadoksissa.
Taas huomio tuulenvireeseen kasvoilla,
ajatukset yhä vaan hänessä.
Olen mielummin levoton.
Levottomuudessa on liikettä.
Liikkeessä on muutosta ja
muutoksessa mahdollisuus.
Sitä paitsi levollisuus on joskus
aivan helvetin tylsää.
Kyllä levottomuutta on mullakin,
mutta en pidä siitä.
Levoton sielu.
Levottomuus tarkoittaa meille eri asioita.
Miten asettelisin sanani, etten loukkaisi sinua, kun mieli tekisi sanoa muutamia kirjoituksistasi havaitsemiani asioita. Se on vaikeaa. Meinaan todella vaikeaa minulle. Tekisi mieleni vähän ilkeillä, mutta koska tarkoitan lopulta hyvää ja vaikutat ihmiseltä, joka voisi ottaa sanoistani joko siipeesi tai et vain käsittäisi, mistä ylipäätään kirjoitan, niin hillitsen itseni ja en sano mitään muuta kuin riippuliitoa pitäisi harrastaa vain ulkona ja toisen selässä roikkuminen on pidemmän päälle raskasta kantaa.
On turhaa sanoa mitään, jos ei sitten sano mitään eli anna tulla vaan.
Voin sitten vuorostani kertoa sinulle, millaiselta ihmiseltä vaikutat noiden muutaman viestisi perusteella. Taidat toivoa, ettei ole levollista vaan helvetin levotonta.
Et osaa ilkeillä, olen pahoillani tai hyvilläni, miten sen nyt ottaa, good for you.
Osaan kyllä valitettavasti. Tämä runoketju on täynnä kauniita viestejä ja tämä aiheen ohi menevä keskustelumme kuuluisi käydä muualla. Pidetään kaunis kauniina eikä turmella sitä aiheeseen kuulumattomalla paskalla.
Elämään kuuluu myös ikävät asiat... kaunis ja vähemmän kaunis rinta rinnan.
Löysää pipoa hieman, ota mallia Iltoisesta. Kirjoittaa rakkaalleen jos haluaa itsekseen.
Mun puolesta tämä keskustelu on käyty.
siinä sitä taas kaks toisilleen tuntematonta kuspäätä tappelee niin peevelisti ja toiselta kysysin että missäs muualla kaks outoo vois käydä näin typeriä keskusteluja kuin täällä vai laitatteko neilikat rintapieliin .
Täällä on turha kehottaa ottaan mallia kenestäkään, kyllä tämä iltoinenkin saa täällä lorsata maailman tappiin eikä tällä tavalla ikinä rakastaan tavoita eikä saa. Viimenen lause parasta antia, käämi palo .
. . . !!
Trollien jutut tietysti erikseen. Kova on provokaatioyritys.
Siksi näin kun tunteen salaiseksi saa,
tahto mielen ei kohtaloaan jaa.
Kulkee vaan keralla kaipauksen kainon,
kantaen harteillaan taakkaa pettymyksen painon.
Ei enempää, ei vähempää kuin ❤️
Paino on harteilla raskas kantaa,
täytyy minun sen tähden periksi antaa.
Toivon matkallesi voimaa olla sellainen kuin olet ❤️
harhaiset idiootit, eikö sullakaan oo ketään tuttua jolle toivotella voimaa ja olla sellaienn kuin on, edellisestä kun et tiä yhtään millanen se on. miten te voitte olla noin stanan taliaivoja täällä ja nää - te runonrustaajat näytätte olevan kaikkein eniten kusta päässänne kantavia. naurettavia loruja.
Se näyttää nyt vahvasti siltä että te liirumlaarumia vääntävät saatte joka kerta sotatilan aikaiseksi, ei oo kauaa kun sama mellakka oli edellisessä liirumiketjussa ja nyt tässä taas sama taisto meneillään.
Sillon jo mainittiin että ois paree mennä sinne oikeelle runopalstalle koska täällä tästä ei tuu mitään.
Eikö jo aloittajakin lie huomannut että täällä ei kukaan tunnista, ei tavoita, muuta syytähän täällä oloon ei oo, nyt jo nafti kuuukausi rillumareita väännetty ja tässä on tulos. Ottaaka jo onkeenne.
Sinä, negatiivisten viestien pitkin poikin kirjoittelija, viet mellakan ja sotatilan mukanasi minne menetkin. Pakko todeta näin sivusta.
Miten sekaisin ihmiset on, yksi väsää illasta iltaan neljän rivin lorua rakkaalleen jolla ei ole haisuakaan asiasta, yksi kertoo tuntemattomalle ihmiselle ettei koskaan halunnut olla niinkuin oli eikä tunteet lähde kieltämällä ja koko ajan on rakastanut häntä ( tuntematonta ) , yksi viittaa kintaalla
koko touhulle ja yhdellä on pupun korva taittunut ja murutkin lentelee kuin roska tuulessa.
Ja te kaikkiko olette aikuisia ihmisiä, aikuisia jotka eivät osaa puhua oikealle ihmiselle, kertoa mitä
kerrottavaa on. Mieluummin vaihdetaan se oikea ihminen korvikeihmiseen. Miten tähän tilanteeseen päädytään. Ainoa saavutus tässäkin ketjussa on anonyymien kaksinkamppailu illalla joka jatkui aamulla. Onhan sekin jotakin.
Murheinen mieli usein vaikertaen valvoo,
omaa pientä rauhatonta totuuttansa palvoo.
Mikä se on joka sinne tietäen sisälle hiipi,
kosketti syvälle tuo näkymätön ……. ...pi?
Ennustan, että joskus vielä saat jollekin kertoa, mitä pisteet kätkevät 💗 Siihen asti jokainen lukija keksii itse 😊
Käytätkö sä päiväs siihen ja elämäs että keksit nettisivulla jonkun massapostaajan pilkkujen merkitystä !!!! Siis oikeesti, eikö oikeeta elämää oo ollenkaan ja vielä sydän perään et jos vaikka ois itelle, herranen aika teitä pösilöitä.
Maa on alkanut vihdoin sulaa,
askeleet tavoittavat kuivaa maata.
Ilma on kevättä lupaillut,
vaikkei vielä lämpöä taata.
Paksun untuvan alla tuntuu kuumalta,
ei tarvitse enää niin kovin suojautua.
Voi valolle vähitellen Matias-myyräkin avautua,
antautua, riisua, vapautua!
Puput vääntyneine korvineen ja myyrät antautuneina ja riisuuntuneina, hohhoijaa.
Mitäs niistä ihmisistä sanotaankaan, jotka eivät ymmärrä metaforaa? Peikkokin on kuvitteellinen hahmo, palstalla se muuttuu trolliksi 🤠
Mitäs riina-riidanhaastajalle kuuluu? Tulit sitten purkamaan pahaa mieltäsi tänne, viemään ilon kirjoittelijoilta ilkeilyllä. Toivottavasti sun päiväs piristyy tosta. Muiden ehkä ei, mut sitä sä taidat halutakin, pilata ilon ja viedä toivon jotta ei kenelläkään ois kivaa. Lähetän sulle täältä tsemppiä, kyllä se rakkaus vielä vastaan tulee.
Tuulesta temmattua ja kenties jotain muuta,
mietiskellen jälleen ohitse kadonnutta kuuta.
Silti, mitä oli ennen laulujen tahtia,
päivän muistoksi suurta tarinan mahtia?
Pitäisi päästä lähelle aivan,
kuiskaisin korvaan yhden asian,
Nuku kulta tosi hyvin
Niin sen hänelle sanoisin
niin mitä se tieto tässä tekee.
Anteeksi... mitä mikään tieto palstalla tekee?
Yö vailla unen taikaa...
Sulla onkin yö mennyt rattoisasti aloittajaa ikävöiden. Aika kummallisia ne sun eiliset puheet tiettyjen asioiden vaikeudesta . . .
eikö parempaa vois keksiä. repäiskää itsenne irti harhoista ja alkakaa puhua oikeille ihmisille, silloin unettomuus helpottaa ja alatte elää oikeassa maailmassa nettihapatuksen sijaan.
En tiedä aloittajaa sen enempää kuin sinuakaan. . . mistä minä tietäisin. Mistä tiedät, että kirjoitin eilen? Kerro sitten, mitä olit mieltä siitä eilisestä viestistä, kun kerran otit puheeksi?
Ja viime yö ei mennyt rattoisasti. Heräsin yöllä, olin ikävissään sekä yksinäinen. Kai tajuat, ettei työssäkään välttämättä ole näin nukuttuna oikein rattoisaa eli ei tuo nyt vahingoniloinen asia ole, jos nyt ei sun syykään.
Lässyttää. Älä kehtaa valehdella. Aina.
Et sinä yöllä sattumalta sanojasi tuohon kohtaan rykäissyt. Täällä on turha työasioita räkyttää, oma asia jos valvoo, pahinta ainakin silloin tulla tänne mussuttamaan. Ja mistäs meistä kukaan tietää oletko edes töissä.
Trollit jaksaa palstalla provosoida🤡
Päivä on mennyt yllättävän hyvin. Nyt lounaalle ja eipä mulla täällä ole tarve trollien kanssa mitään jakaa.
Sinun pitäisi vain jättää kaikki, joksikin aikaa, mennä hoidattamaan itsesi.
Elämä olisi elämisen arvoista sitten taas, paljon parempaakin.
Erilaista, eikö tuo valvominen jo kyllästytä.
Kuin seppä taitavainen, suuri takoja taivaan,
valmiiksi laittoi, ennen ei astunut unilaivaan.
Tiesi tavat, yössä tunsi tunnon tuskan,
tähdet laittoi, vielä loihti aamun ruskan.
Kaipaisin yhteyttä,
jos vain keksisin yhtään syytä,
miksi olettaisin että sinäkin,
ajattelisit samoin kun minäkin.
ei voi olettaa että uppo-outo lorurustaaja ajattelisi yhtään mitään toisen oudon suhteen. näillä aivoituksillako teidän elämänne soljuu eteenpäin ja loppua kohden, harhaillen eksyksissä näin rankasti.
Överiksi.
Yhteyttä minäkin kaipaan . Se vain vaikeata tai jopa mahdotonta . Koin hyvin lyhyessä ajassa tunneskaalan ääripäät. Ja kun Sinut kohtaan , tulvii niin paljon voimakkaita tunteita pintaan , että ei kertakaikkiaan tiedä kuinka suhtautua.
" Vaikutun" Sinusta edelleen aika vahvasti . Seurassakin vain Sinut huomaan .
Kaikella kertomallasi on tekemistä hänen kanssaan kenelle vastasit, ette te toisianne väkijoukosta tunne ettekä tiedä, kerro sinäkin asiasi sille jonka kerran seurassa näet ja tapaat sensijaan että tänne heittelet hasuuja juttuja, et sinä tuota ihmistä tule kohtaamaan eikä hän sinuun saa mitään tunteita tulvimaan koska näes hän on sinulle tuntematon ihminen.
Niin katosi taas aurinko ja kuukin,
kaukana pimennossa on moni muukin.
Mikään ei kuitenkaan paikoilleen jää,
jossain on kaipauksen määränpää.
https://www.youtube.com/watch?v=MoBU3H5Q77k
Hei hei, mene vain, hyvää matkaa.
Mitenkäs se tuntematon ihminen oikea voisi olla ?? Ootte te jotkut käsittämättömiä tyhjäpäitä.
Niin no, kukapa kaipaa lapasta, jolla ei ole selviä tunnisteita eikä mitään halua puolustaa naisia täälläkään. Haluan miehekkään miehen. Ulkonäkö ei kerro mitään,luonne ratkaisee ja se on tässä tullut nähtyä. Ihan sama, mitä paskaa täällä satuilee, kun se on vain täällä.
Nimimerkki "etollutkoskaanoikea", näillä kivoilla, kauniilla runoilla on aina ollut paljon omijoita, siis useita eri henkilöitä.
Aloittaja tietää, kenelle hän kirjoittaa. Vastaajat tietävät, kenelle he mielestään vastaavat.
Mitä sinä oikein selität? 🤔 Jos joku kommentoi, että aloittaja ei koskaan ole ollut hänelle se oikea. Eli siis tajuaa, ettei hän ainakaan ole se tai sellainen. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, kenelle aloittaja tai joku muu kirjoittaa.
Hiljaisuus vei sut mukanaan,
jätti hetken,
antoi tämän lisätä tarinaan.
Jos olet hän sydämessäni oleva,
toive,
kuule tämä tarina.
Ihmisreppanoita.
Ilta yksinäinen, ystävänä toivo hiljainen,
sanomatta, kuulematta aina niin samanlainen.
Tunne vain joka itseltä jotain sisällä rinnassa kysyy,
ääneti kun pala vain kurkussa pysyy.
Toivo. Se kannattaa. Aika tulee vielä rakastaa.
Nainenhan ap on.
Ap on mies.
Ilta on tullut jälleen,
surun toivon hävinneen.
Tilalle tulleen lämpimän olon,
sydämeen paikan rakkauden kolon.
älä mieti eilistä
älä huomista
elä tänään
elä nyt
älä unissasi
tämä hetki on
Oli eilenkin heti, tänään se taas toistuu,
toivon, tuskin vielä huomennakaan poistuu.
Pyytämättä tulee, pakosta jonnekin pakenee,
yhteistä säveltä hakenee.
Mistä johtuu tuskasi tuo,
eikö katsettaan sinulle suo.
Ihailetko hiljaa päivittäin,
saamatta koskaan olla lähekkäin.
Silmä näkee sen mitä mieli pyytää,
korva kuulee minkä sylki syytää.
Tiedätkö, mikä on uuden päivän tuoja,
rauhan ja hyvän mielen suoja?
Viisaus ei asu täällä,
se jossakin kadoksissa,
on haikeus, on murhe,
on kipu täällä.
Hän oli siinä olematta kuitenkaan,
jätti jäljen kovaan pintaan.
Voit arvatenkin kertoa,
mikä on päiviesi ilo,
rauha ja lepo keskellä rintaa.
Asuu silmissä, tuntuu pienin hennoin elein,
kuin musiikin tahdissa äänin helein.
Tietää mitä kaipaus sisällään kantaa,
sen kohtaa kun hellyyden antaa.
En koskaan tarkoittanut
tuottaa surua,
tunteiden yksinäistä purkua.
Kuvitelmia ja haaveilua itseni lailla,
sitä olisit saanut olla vailla.
Hakemista, epäilyä, hapuilua,
surullista tunteilua.
Mitä voin muuta sanoa,
palstalla podetaan loputonta
rakkauden janoa.
Kukaan ei tunne ketään,
Miettiä ei tarvitse,
miten edetään.
Sanat, kun polkevat paikallaan,
tilanteet pysyvät ennallaan.
Aamuyön tunteina,
mietin yksin sinua ja
toivon tiellesi kaikkea hyvää,
Onnellisia hymyjä, rakkautta syvää
Kohtaamisia kauniita,
täyttymystä.
Itselleni toivon rauhaa,
täydellistä unohdusta.
Ei ole ainuttakaan syytä
vanhoja miettiä.
Riittää, kun muistuttaa itselleen
Hän ei halunnut minua,
mitään minusta.
Mitään minusta.
Ei mitään.
Puhuminenkin kanssani inhottaa häntä.
Minä en unohda
mutta eläminen onnistuu asian ja tiedon kanssa.
On vaikea hahmottaa
missä kohtaa muutos tapahtui.
Ehkä muutoksen rajuus on
pyyhkinyt osan asioista pois.
Kuitenkin minäkin
toivon myös hänelle
pelkkää hyvää elämässä eteenpäin.
Ken tuntee sanat jotka oikeaksi tietää,
kaiken saman myös itsessänsä sietää.
Väistyy peilin takana murjottava haamu,
yön jälkeen nousee aina kirkas aamu.
Minä, minulla, minusta,
olen niin tyhjä.
Puserrettu kuin märkä rätti.
Minut pitäisi täyttää ja kyllästää rakkaudella.
Puhaltaa kuin ilmapallo
täyteen hellyyttä joka henkäyksellä,
keuhkojen pohjasta, tosissaan.
Kaataa kuin kannuun vettä,
valuttaa yli äyräiden vuolaasti
Rakastaa ylimitoitetusti.
Rakastaa yli voimien.
Minä olen vajaa
välittämisestä.
Siitä, että merkitsen jotain.
Olisi erittäin hyvä hullaantua, tulla hulluksi!
Seota, rakastaa sekona.
Sekoilla.
Sillä tavalla rakastaa, että sydän täyttyisi.
Mutta ei tarvitse, hoida vain hoitosi.
Sydän, sydämeni lakkaa lyömästä joskus. Se ei esitä koskaan mitään toiveita, hoitaa hommat sovitusti, niin sen voi unohtaa, kunnes se lopettaa. Eräänä päivänä.
Uusi päivä,
uusi alku.
Tämä hetki,
tyhjä taulu.
Kerään siipeni kuin perhonen,
hetken huoahdin.
Nyt lennän laulussa lintujen.
On aika kevättuulien uusien,
Aika joka illan yön syliin näin kantaa,
toivon ja uskon aamun valoon antaa.
Kun herää unesta joka väsymyksen jätti,
huomaat kuinka nousee päivä nätti.
eikö jo ala riittään lässytykset.
Runo pienen laadin,
vastausta vaadin.
Hellisitkö minua,
niinkuin aurinko sinua?
Hihihi...
aurinko lämmittää minua,
sinä et koskaan,
olit jääkylmä
jakaen vain kylmyyttä.
Hellyydessäkin aina ensin antaa itse ja vasta sitten toisinpäin ja eikös tuon runon pitäisi mennä niin että - hellisitkö minua niinkuin minä sinua eikä mikään aurinko.
Hellyydessä ei myöskään vaadita mitään vaikka se nyt varmaan kuuluikin runoriimiin.
Sinuun jään,
sinä kesän tuntu,
havun tuoksu,
aurinkohuntu.
Että mitähän vi...tua? Joku trolli sotkee urakalla toisten ajatuksia.
Tää on nääs yleinen palsta jossa luvan saa kaikki laittaa ajatuksensa tänne, nekin jotka voi voi sentään sotkee neidin ajatukset. Meeppä ajatteleen sitten ihan muualle jos täällä takeltelee.
Ikäraja voisi toimia täällä, joskus miettinyt... näsäviisaus huipussaan