Opetuslapset kiistelivät hyvin inhimillisestä asiasta, keskinäisestä arvojärjestyksestään. Luukkaan evankeliumin kuvaus opetuslasten kiistasta (Luuk. 22:24) sijoittuu pääsiäisaterialle, jonka Jeesus vietti yhdessä opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemiseensa johtaneita tapahtumia. Tällaisessa tilanteessa olisi luullut opetuslasten olleen aivan toisenlaisissa mietteissä.
Millainen arvonimi suurimmalle?
Olen miettinyt, millaista arvonimeä opetuslapset mahtoivat ajatella heistä suurimmalle. Olihan heillä kuitenkin vain yksi Herra ja Mestari, Jeesus. Kai he myönsivät, että Jeesus on heitä suurempi. Ehkä johtaja, vanhin tai jokin muu sen tyyppinen olisi kuulostanut heidän mielestään tarpeeksi hienolta arvostetuimman opetuslapsen nimityksenä.
Jeesus tuo keskusteluun yllättävän käänteen: suurin onkin se, joka palvelee. Tuskin palvelijaa edes pidettiin minään tittelinä. Meidän aikanamme ja meidän yhteiskunnassamme palvelijan ammattinimike taitaa olla kadonnut lähes tyystin.
Jeesus näyttää esimerkkiä
Tärkeintä ei olekaan se, millä arvonimellä nimitetään, vaan se miten ihminen toimii lähimmäisiään kohtaan. Samoin kuin Jeesuksen mainitsema hallitsijasta käytetty nimitys hyväntekijä saattoi olla vailla katetta, saattaa myös palvelijaksi nimittäminen olla katteetonta, ellei ole palvelevaa mieltä.
Jeesus sanoi: ”Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee” (Luuk. 22:27). Johanneksen evankeliumissa (Joh. 13) kerrotaan Jeesuksen havainto-opetuksesta opetuslapsilleen. Kesken pääsiäisaterian Jeesus otti vettä pesuvatiin ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.
Jeesus, joka on Herra ja Mestari, teki tämän antaakseen esikuvan palvelevasta rakkaudesta Jumalan lahjana ihmisille. Kun näkee toisen ihmisen Jumalan lahjana, tuntuu hänen palvelemisensa etuoikeudelta.
Palvelijana ja palveltavana
Jeesus ei siis sano: ”Palvelija on suurin”, vaan ”Se, joka palvelee, on suurin.” Miksi näin? Siksi, että palveleminen on suurinta, mitä voi tehdä toiselle ihmiselle. Palveleminen on paljon enemmän kuin toisen ihmisen palvelijana oleminen.
Jumalan palvelijana voi kaikin tavoin auttaa toisia ihmisiä, lähimmäisiä. On hyvin monenlaisia keinoja tehdä hyvää lähimmäisille. Jokainen on vuorollaan avun tarpeessa ja auttajana, jopa samassa tilanteessa voi olla kummassakin roolissa.
Jeesus on suurin juuri sillä tavoin, että hän palvelee syntiin langennutta ihmiskuntaa. Osallisuus Jeesukseen merkitsee hänen ja hänen omiensa kanssa kulkemista ja Jeesuksen esikuvan mukaista asettumista pienimmän ja vähäisimmän asemaan.
Erityislaatuinen valtakunta
Jumalan valtakunnan olemus on aivan toisenlainen kuin maallisten valtakuntien. Jeesus on kuningas, jonka koko elämä oli palvelemista ja huipentui siihen, että hän antoi henkensä ihmisten syntien sovittamiseksi. Tässäkin evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu koettelemuksistaan (Luuk. 22:28), joissa opetuslapset olivat pysyneet Jeesuksen kanssa.
Jeesus kyllä tiesi, että pian tulee hänen elämässään vaihe, johon opetuslapset eivät voi tulla mukaan. Kuitenkin Jeesus katsoi jo suurimpien kärsimystensä jälkeiseen aikaan. Hän lupasi, että hänen opetuslapsensa saavat istua hänen pöydässään Jumalan valtakunnassa ja valtaistuimilla istuen hallita ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa. Tässäkään lupauksessaan Jeesus ei asettanut ketään opetuslapsistaan toisia suuremmaksi.
Parasta mitä voi toiselle tehdä
Kun ihminen pysyy Jeesuksen seuraajana Jumalan valtakunnassa, hänen ei tarvitse miettiä kuka on suurin.
Jeesus on meidän Herramme, ja me olemme veljinä ja sisarina kaikki samanarvoisia keskenämme.
Kaikkein tärkein palvelemisen muoto on siinä, kun uskovainen saa julistaa syntejään katuvalle ihmiselle armosta Jeesuksen sovintotyön tähden kaikki synnit anteeksi. Tätä anteeksiantamusta tarvitsee ihan jokainen jatkuvasti vielä taivastielle päästyään.
Millainen arvonimi suurimmalle?
Olen miettinyt, millaista arvonimeä opetuslapset mahtoivat ajatella heistä suurimmalle. Olihan heillä kuitenkin vain yksi Herra ja Mestari, Jeesus. Kai he myönsivät, että Jeesus on heitä suurempi. Ehkä johtaja, vanhin tai jokin muu sen tyyppinen olisi kuulostanut heidän mielestään tarpeeksi hienolta arvostetuimman opetuslapsen nimityksenä.
Jeesus tuo keskusteluun yllättävän käänteen: suurin onkin se, joka palvelee. Tuskin palvelijaa edes pidettiin minään tittelinä. Meidän aikanamme ja meidän yhteiskunnassamme palvelijan ammattinimike taitaa olla kadonnut lähes tyystin.
Jeesus näyttää esimerkkiä
Tärkeintä ei olekaan se, millä arvonimellä nimitetään, vaan se miten ihminen toimii lähimmäisiään kohtaan. Samoin kuin Jeesuksen mainitsema hallitsijasta käytetty nimitys hyväntekijä saattoi olla vailla katetta, saattaa myös palvelijaksi nimittäminen olla katteetonta, ellei ole palvelevaa mieltä.
Jeesus sanoi: ”Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee” (Luuk. 22:27). Johanneksen evankeliumissa (Joh. 13) kerrotaan Jeesuksen havainto-opetuksesta opetuslapsilleen. Kesken pääsiäisaterian Jeesus otti vettä pesuvatiin ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.
Jeesus, joka on Herra ja Mestari, teki tämän antaakseen esikuvan palvelevasta rakkaudesta Jumalan lahjana ihmisille. Kun näkee toisen ihmisen Jumalan lahjana, tuntuu hänen palvelemisensa etuoikeudelta.
Palvelijana ja palveltavana
Jeesus ei siis sano: ”Palvelija on suurin”, vaan ”Se, joka palvelee, on suurin.” Miksi näin? Siksi, että palveleminen on suurinta, mitä voi tehdä toiselle ihmiselle. Palveleminen on paljon enemmän kuin toisen ihmisen palvelijana oleminen.
Jumalan palvelijana voi kaikin tavoin auttaa toisia ihmisiä, lähimmäisiä. On hyvin monenlaisia keinoja tehdä hyvää lähimmäisille. Jokainen on vuorollaan avun tarpeessa ja auttajana, jopa samassa tilanteessa voi olla kummassakin roolissa.
Jeesus on suurin juuri sillä tavoin, että hän palvelee syntiin langennutta ihmiskuntaa. Osallisuus Jeesukseen merkitsee hänen ja hänen omiensa kanssa kulkemista ja Jeesuksen esikuvan mukaista asettumista pienimmän ja vähäisimmän asemaan.
Erityislaatuinen valtakunta
Jumalan valtakunnan olemus on aivan toisenlainen kuin maallisten valtakuntien. Jeesus on kuningas, jonka koko elämä oli palvelemista ja huipentui siihen, että hän antoi henkensä ihmisten syntien sovittamiseksi. Tässäkin evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu koettelemuksistaan (Luuk. 22:28), joissa opetuslapset olivat pysyneet Jeesuksen kanssa.
Jeesus kyllä tiesi, että pian tulee hänen elämässään vaihe, johon opetuslapset eivät voi tulla mukaan. Kuitenkin Jeesus katsoi jo suurimpien kärsimystensä jälkeiseen aikaan. Hän lupasi, että hänen opetuslapsensa saavat istua hänen pöydässään Jumalan valtakunnassa ja valtaistuimilla istuen hallita ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa. Tässäkään lupauksessaan Jeesus ei asettanut ketään opetuslapsistaan toisia suuremmaksi.
Parasta mitä voi toiselle tehdä
Kun ihminen pysyy Jeesuksen seuraajana Jumalan valtakunnassa, hänen ei tarvitse miettiä kuka on suurin.
Jeesus on meidän Herramme, ja me olemme veljinä ja sisarina kaikki samanarvoisia keskenämme.
Kaikkein tärkein palvelemisen muoto on siinä, kun uskovainen saa julistaa syntejään katuvalle ihmiselle armosta Jeesuksen sovintotyön tähden kaikki synnit anteeksi. Tätä anteeksiantamusta tarvitsee ihan jokainen jatkuvasti vielä taivastielle päästyään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taisivan ottaa juhlan kunniaksi pullon tai kaksi kossua ,tai oikeastaan viini ruukullisen tai kaksi , -miten se jeesus sinne temppeliaukiolle joutu humalassa pilluileen torikauppiaille ?
Julistus ei ole pointti, vaan USKO JOKA OTTAA VASTAAN SANOMAN SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISESTA, JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Oppi jonka mukaan vain tietyn yhdistyksen henkilöt voisivat julistaa syntejä anteeksi, on harhaopeista pahimpia. Tuo harha on pahoin tuhonnut lestadiolaisen liikkeen ja silponut liikkeen toisiaan karttaviksi ja tuomitseviksi, itsekeskeisiksi, itseriittoisiksi ja omahyväisiksi ryhmiksi.