Vanhuksen koti ja sairaalahoito

Edellinen kirjoitus perustuu tapahtuneisiin tosiasioihin. Tapahtunut ei ole korjattavissa mutta että hoitajat ja lääkärit ottaisivat oppia ja opettelisivat vanhusten hoitoa, siksi kirjoitin koska äitiäni en enää voi auttaa.

Käykää omaiset vanhempienne luona olivatpa he sitten saamassa hoitoa sairaalassa,tai viettämässä elämänsä ehtoota jossakin palvelukodissa. Samalla voitte vähän kontrolloida,kuinka siellä menee ja tietysti vuoteen omana oleva ihminen on seuraa vailla huoneessaan.

Otan osaa suruusi. Todella ikävää että äitisi on pitänyt kokea tuo kaikki kertomasi ennen kuolemaansa ja että sinulla on sen aiheuttama " taakka" ja kysymykset kanettavanasi. Että voisit saada vastauksia ja tietoa mieltäsi painaviin asioihin olisi varmastikin hyvä jos voisit keskustella asiassa ensin äitiäsi hoitaneen tahon Potilasasiamiehen kanssa ja tietenkin sinulla on mahdollisuus ja oikeus varata aika Aluehallintoviraston sosiaali- ja terveysosaston tarkastajalle ja keskustella hänen kanssaan tässä asiassa, sekä pyytää heidän ohjeitaan ja apua asiassa etenemiseen. Sinulla on oikeus saada tietoa, asiantuntijatietoa, onko äitisi hoidossa menetelty oikein. Tämä auttaisi sinua, et tarvitsisi miettiä ja kantaa asiaa mielessäsi ilman tietoa ja vastauksia, - se käy sinulle raskaaksi. Ota rohkeasti yhteyttä ainakin ensiaskelina Potilasasiamieheen ja Alehallintoviraston työntekijään. Aluehallintovirastosta kyllä ohjaavat sinut oikein henkilön luo.

Kuolinsyyhän ei ollut puristussiteen käyttö, vaan toistuvat verenmyrkytykset. Saiko potilas riittävästi antobioottia verenmyrkytysten hoitoon? Oliko hänellä ehkä multiresistentti bakteeri? Johtuivatko verenmyrkytykset märästä gangreenista? Tehtiinkö hänelke amputaatio vai haavaumien siivous? Nämä ovat kysymyksiä, jotka kannattaa selvittää. En ole perehtynyt puristussiteen käyttöön, mutta voisin kuvitella, että sillä pyritään parantamaan verenkiertoa. Samoin kuin esim. suonikohjupotilaat saavat tukisukat.

Äidille tehtiin jonkin sortin siistiminen jalkaan. Siitä tuli haavat, jotka sitten tulehtuivat. Niihin käytettiin antibioottia, mutta vereen oli päässyt bakteeri, joka uusi myrkytykset. Tätä ei yrityksistä huolimatta saatu pois kokonaan. Varmaan jokainen yritti, arvostan hoitohenkilökunnan apua yrityksessä saada äitini kuntoon. Nyt kuitenkin olen päättänyt vain kertoa tämän, koska kuolemasta on jo kuukausi, äiti on haudattu, niin hoitohenkilökunta auttaa jotain muuta tulevaisuudessa. En nosta enempää meteliä.

Eipä mitään, äiti siunasi ja piti kovasti hoitaja-marjasta ja lääkäristään. Mutta kärsi kivuista eikä osannut yhdistää niitä ja turvotusta tiukkoihin siteisiin. Ohi on, siunataan muistoa.

Äitini nimi oli Aune turunen ja tämän ilmoitan, että esimiehet kyselisivät ja käsittelisivät tämän kertomuksen alaistensa kanssa.

LUKEKAA SAIRAALAN ESIMIEHET TÄMÄ KERTOMUS. SILLOIN TIEDÄTTE HYGIENIAPASSIN TÄRKEYDEN POTILAAN HOIDOSSA.