Kirjoitin täällä pitkään aikaa muutama vuosi sitten. Pääsin lopulta irti fyysisesti ja henkisesti narsistimiehestä. Siihen tarvittiin "viimeinen pettäminen" ja rinnakkaissuhde joka oli tosi näkyvää. Henkinen vapautumunen tuli lopulta puoli vuotta sen jälkeen kun olin vaihtanut kauaksi, toiselle paikkakunnalle asumaan. Helpotus oli suuri. Mutta.
Tapasin 1,5 v sitten miehen jonka kanssa ollaan seurusteltu siitä lähtien. Todella ihana, lämmin ja ystävällinen ihminen. Huomaan kuitenkin että olen ottanut mukaani narsistimiehestä tiettyjä piirteitä jotka nyt häiritsevät suhdettamme ja ovat nyt jo tehneet oloni niin ahdistaksi että olen miettinyt suhteen lopettamusta. Muuten menee kaikki hyvin mutta minulla on suuria itsetuntoongelmia ja sitä kautta olen erittäin mustasukkainen miehen naispuolisesta ystäväsi. Muuten mustasukkaisuutta ei ole vaikka mies näkee esim työssään paljon naisia. En tiedä johtuuko käytökseni edellisestä suhteesta mutta näen itsessäni nyt piirteitä joita silloin oli miehessäni. Ajatukseni ovat olleet niin pahoja että olen sairastunut masennukseen (siinä vaiheessa jo kun pääsin henkisesti irto narsistista). Nyt olen todella uupunut koska tuo ystävyyssuhde ottaa niin koville. Ovat exiä ja pitkä historia takana. Minut kyllä esiteltiin heti mutta en voi mitään tunteilleni. Tuskaa lisää se että nainen käy välillä yöpymässä miesystäväni kotona ja mies muutenkin tekee hänelle palveluksia tms. Naisella on oma perhe. En ole hetkeäkään epäillyt suhdetta meidän aikana mutta tilanne on minulle henkisesti silti tosi paha. En edes tiedä mitä täältä haen.. Ehkä kokemuksia narsistisen suhteen jälkeisestä ajasta ja uusista suhteista, miten niissä on mennyt.
Tapasin 1,5 v sitten miehen jonka kanssa ollaan seurusteltu siitä lähtien. Todella ihana, lämmin ja ystävällinen ihminen. Huomaan kuitenkin että olen ottanut mukaani narsistimiehestä tiettyjä piirteitä jotka nyt häiritsevät suhdettamme ja ovat nyt jo tehneet oloni niin ahdistaksi että olen miettinyt suhteen lopettamusta. Muuten menee kaikki hyvin mutta minulla on suuria itsetuntoongelmia ja sitä kautta olen erittäin mustasukkainen miehen naispuolisesta ystäväsi. Muuten mustasukkaisuutta ei ole vaikka mies näkee esim työssään paljon naisia. En tiedä johtuuko käytökseni edellisestä suhteesta mutta näen itsessäni nyt piirteitä joita silloin oli miehessäni. Ajatukseni ovat olleet niin pahoja että olen sairastunut masennukseen (siinä vaiheessa jo kun pääsin henkisesti irto narsistista). Nyt olen todella uupunut koska tuo ystävyyssuhde ottaa niin koville. Ovat exiä ja pitkä historia takana. Minut kyllä esiteltiin heti mutta en voi mitään tunteilleni. Tuskaa lisää se että nainen käy välillä yöpymässä miesystäväni kotona ja mies muutenkin tekee hänelle palveluksia tms. Naisella on oma perhe. En ole hetkeäkään epäillyt suhdetta meidän aikana mutta tilanne on minulle henkisesti silti tosi paha. En edes tiedä mitä täältä haen.. Ehkä kokemuksia narsistisen suhteen jälkeisestä ajasta ja uusista suhteista, miten niissä on mennyt.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heips!
🧡Hyvää ystävänpäivää sinullekin!
Kiva kun tulit käymään palstalla kirjoituksen kanssa. Taannoin jossain kirjoitinkin että olisi kiva joskus kuulla miten nämä ihmiset ovat selviytyneet jotka tänne kirjoittaneet suhteittensa karikoista.
Minulla nyt menoa mutta palaan myöhemmin kommentoimaan.
Hyvää päivänjatkoa.
Kiitos❤️ ja samoin! En ole käynyt täällä todella pitkään aikaan. Joten en ole tuota pyyntöäsi nähnyt. Lisään edelliseen että käyn siis psykoterapiassa menneiden asioiden takia. Olen sen vasta hiljattain aloittanut ja tuota asiaani siellä on pintapuolisesti puhuttu. Masennus on tällä hetkellä syvä enkä kykene töihin todennäköisesti pitkään aikaan. Itsetuhoisia ajatuksia on ja todella tuntuu että käyn helvettiä läpi. Ja mikä ironista.. Masennus on pahentunut tässä uudessa suhteessa vaikka kaiken pitäisi olla nyt hyvin. Luovuttaa en haluaisi koska mies on todellakin se mitä kaipasin.. Ihan tavallinen mutta minulle erityinen ja rakas. Hän on suhtautunut pelkästään hyvin minuun, masennukseen ja mustasukkaisuuteen. Tietenkään ei ystävyydestä luovu, enkä pyydäkkään, mutta ei kiusaa minua asialla turhaa. Etäsuhteessa elellään ja nähdään viikonloppuisin.
Löydätkö nyt siitä vanhasta suhteesta ehkä ne kaikki kauheudet kun on uusi kunnollinen vertailupinta? Aika Ironista tosiaan, hyvän sanan löysit...
Aikanaan minä kävin yksin läpi ehkä jotain vastaavia tunteita yksin. Sellainen kaikki on todella syvältä. Mutta oikeasti, en voi sanoa muuta kuin että älä vaan itsellesi mitään pahaa tee moisen hirviön takia, mikä ei ollut ilmeisesti edes ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minusta jokainen narsistin uhri on oikeutettu skippaamaan sen kammottavan peikkosuhteen unohduksen mereen. Itse koin että parempi käsitellä asiaa jonkun verran ja sitten skipata koko hulttio muistoineen päivineen sinne uhohdukseen. Näin on käynyt.
~Häntä ei ollut edes olemassa...
Toivon että pystyisit samaistumaan kanssani tuohon ajatukseen. Että voisit unohtaa ihmisen irvikuvan ja jonka fasadia ei ollut edes olemassa... Lähde tulevaisuuteen sen uuden kanssa, jonka jo näet olevan sitä mitä kaipaat oikeasti ja joka on mitä ilmeisimmin sen arvoinen.
Minä ymmärrän hyvin että sinua kiusaa ystäväsi luona joskus yöpyvä nainen. Ehkä et kuitenkaan anna sen pilata suhdettanne kun siellä ei ilmeisesti mitään tapahdu. Anna aikaa jutullenne ja palatkaa joskus siihen yöpymiseen sopivassa tilanteessa. Ehkä hänellä on joku syy siihen yöpymiseen? Kauvan jatkunut käytäntö?
Joskus käytäntöjäkin on hyvä muuttaa jos mahdollista kun elämäntilanne muuttuu? Mutta asiat ovat vähän sellaisia että kaikki riippuu niin monesta tekijästä...
Kyllä saa tuntea tunteita. Saa olla mustasukkainen ja sen voi sanoakin. Normaalia.
Narsku on voinut saada sinut puhumattomaksi joten puhu ja ole avoin.
Normaali ihminen tuntee kaikkea, myös huonoja asioita ja niistä voi puhua toisen kanssa.
Samalla löydät varmuutta itsellesi siitä toisesta, että miten se suhtautuu asioihin ja voit vaihtoehtoisesti pitää itse vastakkaisen sukupuolen ystävää ja katsoa miten suhteesi toinen osapuoli sitä kestää.
Narsisti tai natsisti :) on sellainen kokemus, että ihminen saattaa vaurioitua siitä loppu elämäkseen. Niin sairasta se on.
Opettele taas uudestaan löytämään luottamusta ja muista, olet uskomattoman kokemuksen rikkaampi, joten voit helposti nähdä semmoisia asioita, mitä muuten et näkisi.
Ovat exiä ja pitkä historia takana. Minut kyllä esiteltiin heti mutta en voi mitään tunteilleni. Tuskaa lisää se että nainen käy välillä yöpymässä miesystäväni kotona ja mies muutenkin tekee hänelle palveluksia tms. Naisella on oma perhe.
JÄTÄ SE !
Luultavasti nykyinen miehesi on oppinut että kavereista kannattaa pitää kiinni. Yökyläily kuulostaa jo vähän hölmöltä, mutta jos se on tapa. Ei ehkä ihan aikuinen tapa. Kavereita voi tapailla muullakin tavalla. Hyvät suhteet eksään kuulostaa paremmalta, kuin isot riidat, jolloin isoja tunteita sekä kaunoja on ilmeisesti vielä jäljellä. Suhtautuminen kuulostaa tuttavalliselta.
Entisellä miehelläsi oli itsetunto nollassa, johon hän tarvitsi muita naisia kokoajan. Sinussa tuskin oli koskaan mitään vialla, mutta häiriöisen ihmisen kanssa sitä alkaa uskoa asioita jotka eivät ole totta. Todennäköisesti kelpaat monelle miehelle juuri tuollaisena.
Itse olen elänyt narsistisessa perheessä, ja nykyisin sellaisten jutut käännän hömppä pömpäksi.
Matka ei tietenkään ole ollut mitenkään helppo.
Kuuntele itseäsi, se on hyvin viisas. Peloista kannattaa puhua puolison sekä vaikka psykologin kanssa.
Sinäkin saat etsiä ja pitää millaisia kavereita haluat. Elämä on vielä täynnä mahdollisuuksia. :)
Tai sitten kyseinen exä vierailee lastensa luona? Jonkun muun tutun luona? Eikä ole varaa hotelliin... Tarina ei taida kertoa syytä.
Joo.
Mene ap itse yökylään exän luo.
Mitä täällä ruikutat.
Ei ihme, että jätkät lähtee "tupakkaa ostamaan" ja jää sille tielleen.
Ei ole yhteisiä lapsia mutta on vaan tapa joka on jatkunut..