Olen onnellisesti naimisissa mutta silti mieltäni on kaihertanut ihastus vuosien ajan. Olin ennen mieheni tapaamista ihastunut/rakastunut työasioissa mieheen, jota en koskaan saanut. Tapailimme toisiamme hetken aikaa, mutta koska henkilö oli jo avoliitossa, ei suhdetta syntynyt. Näen ihastusta vieläkin työn puitteissa muutaman kerran vuodessa ja koen jännitteen välillämme.
Näen vieläkin unia tästä miehestä ja vaikeina hetkinä ajattelen että "hänen kanssaan olisin ollut onnellisempi". Hyvin naivia, koska tiedän että olen ihastunut haavekuvaan, en todelliseen henkilöön. Eniten minua harmittaa, että en päässyt kunnolla tutustumaan tähän ihmiseen, jotta olisin voinut todeta hänen olevan "ihan normaali" ja päästä yli asiasta. En koe asiasta syyillisyttä, koska tämä vain elämää. Silti ihmettelen, miksi ajatus vieläkin pyörii mielessä vaikka tästä on jo vuosia aikaa.
Näen vieläkin unia tästä miehestä ja vaikeina hetkinä ajattelen että "hänen kanssaan olisin ollut onnellisempi". Hyvin naivia, koska tiedän että olen ihastunut haavekuvaan, en todelliseen henkilöön. Eniten minua harmittaa, että en päässyt kunnolla tutustumaan tähän ihmiseen, jotta olisin voinut todeta hänen olevan "ihan normaali" ja päästä yli asiasta. En koe asiasta syyillisyttä, koska tämä vain elämää. Silti ihmettelen, miksi ajatus vieläkin pyörii mielessä vaikka tästä on jo vuosia aikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi vähättelet tuntemuksiasi maininnalla haavekuva? Haavekuva olisi enempi ihmisestä, jota et ole edes tavannut. E yritä avata mun selitystä paremmin kaikenmaailman suhteita on eri perustaisia on järkisuhteita, on kumppaniliittoja, on tunnepohjasempia suhteita. Ite en pysty sanomaan mitäön suhdetta toista paremmaksi tai huonommaksi. Se riippuu täysin ihmisistä. Jos kummallekin osapuolelle riittää järkiperusteet liittoon, jos joillekin riittää vaikkapa seksitön ja halutun liitto, joillekin taloydellunen turva ja toisille ne tunteet on tärkeä juttu, kaikki yhtähyviä syitä kunhan ne on sitä kummallekin.