Aloitin opiskelun tänä keväänä AMK:ssa ja minusta pitäisi valmistua tulevaisuudessa sosionomi.
Jotenkin tyhmänä kuvittelin, että AMK olisi lukiosta ikäänkuin seuraava taso. Hieman vaativampi, mut käytännöllisempi ja kevyempi kuin yliopisto. Mutta mitä vielä, jo nyt on opiskelu alkanut turhauttamaan. Ruotsin tunneilla käydään läpi verbien taivutusta ja substanttiivien deklinaatioita. Koe oli yhden sivun mittainen, jonka lisäksi piti tehdä aine. Koko koe oli kuin suoraan yläasteen ensimmäiseltä oppitunnilta. Sanojen taivutusta ja mitä yksinkertasempia käännöslauseita. Tunneilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja ainoastaan parilta tunnilta sain vapautuksen. Arvosanaksi tulee hyväksytty/hylätty.
Muutenkin oleellisena osana opiskelua näyttää olevan erilaiset tiimi- ja ryhmätyöt. Koko ajan pitäisi toimia eri tiimeissä ja ryhmissä. Itsenäistä ajattelua ei juurikaan korosteta, mihin lukiossa olin niin tottunut. Tärkeintä on saada ryhmä toimimaan ja päästä yksimielisyyteen ryhmän kanssa. Koko tää kulunut aika on vaan ollut sellasta hengailua ja ihmisiin tutustumista.
Tuntuu myös et monet opettajat haluaa päästä helpolla. Esim. äidinkielessä meidän täytyy tehdä mielipidekirjotus, joka näytetään ainoastaan parille, ilman että opettaja edes lukee sitä.
Ruotsin tunnilla pisti ope meidät monesti keskustelemaan jostain asiasta melkein koko tunniksi, tehdessään itse jotain muuta. Jos olen pois joltain tunneilta, tulee joltain ryhmäläiseltä viesti, et missäs olet. Ja kun sitten ilmestyn kouluun, tuntuu et monet kyräilee ja katsoo pahasti, ihan kuin mulla olisi suurempikin ongelma. Tuntuu et minkäänlaista itsenäisyyttä ja vapautta opiskelussa ei ole.
Koko ajan pitäisi liikkua saman ryhmän mukana, ja auta armias kun satut olemaan pois. Jo jää tärkeää infoa pois, ja kysellään, onko kaikki hyvin.
Olenkin miettinyt hakeutumista yliopistoon. Onkohan siis näillä puolen vuoden opinnoilla mitään merkitystä yliopistoon hakeutuessa? Tuntuu vaan et, opinnot täällä menee alta oman tason.
Tämä olisi ihan hyvä vaihtoehto, jos olisi oma perhe, eikä aikaa opiskelulle hirveästi olisi, mutta koska asun yksin pienellä paikkakunnalla, missä ei muutenkaan voi harrastaa iltasin yhtään mitään, on koko opiskelu alkanut tympimään. Ärsyttää myös pahasti nää ryhmä- ja esitelmä- touhut. Joillain tunneilla vaan "leikitään" tai sit käydään tutor-ryhmäläisten ja opettajan johdolla kahvilla.
Jotenkin tyhmänä kuvittelin, että AMK olisi lukiosta ikäänkuin seuraava taso. Hieman vaativampi, mut käytännöllisempi ja kevyempi kuin yliopisto. Mutta mitä vielä, jo nyt on opiskelu alkanut turhauttamaan. Ruotsin tunneilla käydään läpi verbien taivutusta ja substanttiivien deklinaatioita. Koe oli yhden sivun mittainen, jonka lisäksi piti tehdä aine. Koko koe oli kuin suoraan yläasteen ensimmäiseltä oppitunnilta. Sanojen taivutusta ja mitä yksinkertasempia käännöslauseita. Tunneilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja ainoastaan parilta tunnilta sain vapautuksen. Arvosanaksi tulee hyväksytty/hylätty.
Muutenkin oleellisena osana opiskelua näyttää olevan erilaiset tiimi- ja ryhmätyöt. Koko ajan pitäisi toimia eri tiimeissä ja ryhmissä. Itsenäistä ajattelua ei juurikaan korosteta, mihin lukiossa olin niin tottunut. Tärkeintä on saada ryhmä toimimaan ja päästä yksimielisyyteen ryhmän kanssa. Koko tää kulunut aika on vaan ollut sellasta hengailua ja ihmisiin tutustumista.
Tuntuu myös et monet opettajat haluaa päästä helpolla. Esim. äidinkielessä meidän täytyy tehdä mielipidekirjotus, joka näytetään ainoastaan parille, ilman että opettaja edes lukee sitä.
Ruotsin tunnilla pisti ope meidät monesti keskustelemaan jostain asiasta melkein koko tunniksi, tehdessään itse jotain muuta. Jos olen pois joltain tunneilta, tulee joltain ryhmäläiseltä viesti, et missäs olet. Ja kun sitten ilmestyn kouluun, tuntuu et monet kyräilee ja katsoo pahasti, ihan kuin mulla olisi suurempikin ongelma. Tuntuu et minkäänlaista itsenäisyyttä ja vapautta opiskelussa ei ole.
Koko ajan pitäisi liikkua saman ryhmän mukana, ja auta armias kun satut olemaan pois. Jo jää tärkeää infoa pois, ja kysellään, onko kaikki hyvin.
Olenkin miettinyt hakeutumista yliopistoon. Onkohan siis näillä puolen vuoden opinnoilla mitään merkitystä yliopistoon hakeutuessa? Tuntuu vaan et, opinnot täällä menee alta oman tason.
Tämä olisi ihan hyvä vaihtoehto, jos olisi oma perhe, eikä aikaa opiskelulle hirveästi olisi, mutta koska asun yksin pienellä paikkakunnalla, missä ei muutenkaan voi harrastaa iltasin yhtään mitään, on koko opiskelu alkanut tympimään. Ärsyttää myös pahasti nää ryhmä- ja esitelmä- touhut. Joillain tunneilla vaan "leikitään" tai sit käydään tutor-ryhmäläisten ja opettajan johdolla kahvilla.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kiinnostaa tietää, että mitä alaa opiskelet ja missä päin? Itse olen abi ja pitäisi alkaa miettimään jatkoulutusta. Tuntuu, että AMK olisi enemmän mun juttuni, mutta näitä viestejä lukiessani alkaakin yliopisto houkuttelemaan... En halua olla 3,5 vuotta missään leikkikoulussa varsinkin jos äidinkielen ja muiden kielten opiskelu on yläastetasoa!
Mitä ajattelit opiskella yliopistossa?
Sosiaalialaa siis opiskelen ja Pieksämäellä. En tiedä millasta on muilla aloilla tai muissa kaupungeissa, mutta täällä ainakin näin. Ensimmäiseen puoleen vuoteen siis ei tule ollenkaan numeroita, ja työharjottelua on yht. n. vuoden verran. Itse "opiskelua" on siis vain 2,5 vuotta. Olo on todellakin sellainen, kuin yläasteelle olisi jälleen palannut! Kuvittelin myös, et porukka olisi aikuisempaa, mut samanlainen teini-lauma-meininki jatkuu, ainoastaan hieman eri muodossa. Jos haluat oikeesti jotain haastetta, niin mene yliopistoon!!
Ja sosiaali-alaa siis ajattelin pyrkiä opiskelemaan.
Rehellisesti sanottuna ongelmana on varmasti oppilaitoksesi. Tiedän monta henkilöä, jotka ovat opiskelleet sosionomeiksi isommissa kaupungeissa. He eivät ole todellakaan raportoineet leikkikoulumaisuudesta, päinvastoin. Ovat valmistuttuaan päässeet erittäin haasteellisiin töihin.
Kylläpä vetäisi suun hymyyn. Itse rämmin AMK:n läpi, eri alaa kuin sinulla mutta kuulosti siitä huolimatta huolestuttavan tutulta. AMK-aika oli järkytyksekseni kuin paluu peruskouluun; poissaolojen vahtimista, toisten numeroiden kyttäämistä, väkisin väännettyjä ryhmätöitä, aivan pilipalia.
Usko pois, jos puolen vuoden jälkeen ahdistaa niin et kestä loppuaikaa. Ei se siitä paremmaksi muutu, ainoa vaihtoehto AMK:n puolella on alistua ja mennä laput silmillä ryhmän mukana. Oma-aloitteisuudesta ja omista ajatuksista ei ole mitään hyötyä, kaikki tekevät joka tapauksessa samat opinnot eikä ylimääräinen työ näy missään.
Yliopistossa et hyödy AMK-opinnoistasi, mutta yhden vuoden viivästys ei pidemmän päälle tunnu missään.
Go go go...
"AMK-aika oli järkytyksekseni kuin paluu peruskouluun; poissaolojen vahtimista, toisten numeroiden kyttäämistä, väkisin väännettyjä ryhmätöitä, aivan pilipalia. "
Juuri tolta mustakin tuntuu. Kaiken lisäks mä en enää tiedä et mitä asioita vai puhua ja kenelle, ku tuntuu et kaikki asiat leviää. Ja sen jälkeen ku menin opelle kertomaan, et en ole mikään ryhmä-ihminen, alko eri opettajatkin vahtaamaan kaikkia parikeskusteluja ja ryhmäjuttuja missä millonkin oon mukana. Ja mä kun en ole opiskellut vielä edes puolta vuotta, vaan vähän reilun kuukauden!
Koko mun ryhmä oikeesti luulee, et mulla on kasa ongelmia, jos ei kiinnosta pariin päivään istua luennoilla tekemättä mitään.
Mun kämppikselläkin, joka opiskelee samassa laitoksessa kolmatta vuotta, on ollut ainoastaan 4 kirjatenttiä parin vuoden sisällä! Mäkin aluksi ajattelin, et amk on se mulle parempi vaihtoehto, mut mitä vielä.. tuntuu et aika vaan menee tuolla hukkaan!
Eräs amk-opiskelijahan puolusti tällä sivulla amk:ta hyvin. Sanoi että pääsee yliopistonkin läpi lukematta.
Yksi välivuosi ei ole paha. Monet muutkin samana vuonna kanssasi yo.ksi kirjoittaneet aloittavat yo-opintonsa vasta ensi vuonna. Suosittelen silti että alat heti tosissasi lukemaan yo:n pääsykokeisiin. Et tasapainottele ainakaan puoliksi amk:ssa/ puoliksi pääsykoekirjoja lukiessa. Yo:hon pääsy ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
Jotenkin vähän "epäeettistä" tuo amk:iden tapa mainostaa itseään. Abiturienteillä kun ei yleensä ole juuri minkäänlaista käsitystä kolmannenasteen opiskelusta.
Tuo tietenkin on seurausta hyvin kyseenalaisesta rahoituspolitiikasta, jossa amk:t saavat rahansa opiskeliojoiden määrästä.
Typerää.
Älkää nyt perkele yleistäkö ääliöt. Onko se muiden syy jos olet valinnut jonkun paskan AMK:n? Ei se sitä tarkoita että kaikki AMK:t ovat jotain vitun leikkikouluja.
Itse kirjoitin ruotsista E:n ja tunnit olen kyllä kokenut ihan hyödyllisiksi. Tentit ovat haastavia, eikä yhdessäkään kurssissa hyväksytty/hylätty arvostelua.
Haiskahtaa kyllä joltain vitun luuseri trollilta.
En mä tarkoittanutkaan, että kaikki ammattikorkeat olisivat samanlaisia. Puhuin ainoastaan oman kokemuksen perusteella siitä oppilaitoksesta ja alasta jossa minä opiskelen.
Ja tuo hyväksytty/hylätty arvostelu on meidän koulussa totta! Tämä ei siis todellakaan ole mikään trolli! Kyllä kai itseäsikin harmittaisi, jos samassa paikassa opiskelisit.
Meillä on juuri sellaista niin kuin tekstissäni kuvailin, ja luulen että sinuakin kyseiset ruotsin tunnit ja koe olisi turhauttanut,tuolla E:n ruotsillasi. Ja eihän sitä etukäteen koulua valitessa voi mitenkään tietää, millasta siellä todellisuudessa tulee olemaan, vai ?
Tervehdys!
Itse olen myös kohtalaisen pettynyt. Valmistuin tradenomiksi (laskentatoimi) 2003 ja samana vuonna aloitin ktm:n opinnot yliopistossa. Traden tutkinnosta sain hyvitettyä n. 40 ov:a.
Tällä hetkellä opiskelu on todellista pakkopullaa, sillä minulle uutta asiaa tulee todella vähän. Harjoitustyöt ovat surullisen helppoja ja rahoituksen opinnot lähinnä naurattavat.
Minua myös ihmetyttää opiskelijoiden heikot taidot todellisista työtehtävistä suoriutumisessa. Valitettava tosiasia nimittäin on, että teoriaa on usein työpaikalla melko vaikea hyödyntää. Itse olen työskennellyt useana kesänä pk-yrityksen laskentapäällikön assistenttina. Tässä tehtävässä, kuten myös pomoni työssä, soveltaminen ja nopea reagointi ovat välttämätömiä taitoja.
Tämä on toki vain minun mielipiteeni, mutta yliopisto-opintojen en tunne tuovan itselleni suurtakaan henkisen pääoman kasvua.
No eipä yliopiston virkamiesruotsin opinnot mitään kaksisia olleet. Lähinnä hauskaa jutustelua ja muutama kirjoitusharjoitus ja oman alan esittelyä ruotsiksi. Lähinnä säälittävää. Moni pääsi läpi kurssista osaamatta yhtään mitään ruotsista ammattialallaan. Ainakaan enempää kuin mitä peruskoulussa tai lukiossa on opittu.
Sama koskee tieteellistä kirjoittamista ja suullista esiintymistä äidinkielessä. Ei niillä mitään pedagogista tarkoitusta ole. Koska määräykset ovat mitä ovat, niin näitä höpöopintoja käydään läpi kunhan keritään. Ne jopa joskus ovat valmistumisen hidaste, koska ilman toisen kotimaisen kielen opintoja ei valmistu. Mitä tulee AMK:n koulumaiseen opiskeluun, niin tulevaisuudessa myös yliopistossa joudutaan siirtymään ohjatumpaan opiskeluun kun opiskeluajalle annetaan määräaika. Ainakin perusopinnot suoritetaan vastaisuudessa kaikki saman vuoden aloittajat samaan aikaan. Mitä tämä sitten tekee opiskelun tasolle jää nähtäväksi.
Sinunlaisellesi ei taida sopia sen paremmin AMK, kuin yliopisto. Jos nimittäin kuvittelet esim. kauppakorkeakoulun tuovan jotain suurta ja mullistuksellista - olet pahasti väärässä.
En tiedä oletko oikeasti mitä annat ymmärtää, mutta hyvin provosoivalta ammattikorkeakoulujen irvailulta tekstisi kieltämättä vaikuttaa. Tämä ikuinen sota ei osoita loppumisen merkkejä.
Itse siis opiskelen hankenissa ja muutama hyvä ystäväni heliassa ja laureassa. Mitä nyt olemme sähköpostitelleet ja lomilla oluen ääressä jutelleet, eivät meidän opintomme eroa kovinkaan paljoa. Kuten jo sanoin, on todella naivia olettaa että jos AMK on läpihuutojuttu, niin yliopisto tarjoaisi jotain todella kiperiä älyllisiä haasteita.
Jos olet yhtä hyvä kuin annat olettaa, on suorastaan ihme ettet ole keksinyt miten lentää tulitikkurasialla Amerikkaan ja rikastunut sillä. Kaikkea hyvää jatkossakin.
Missä viestissä mä muka olisin maininnut jotain kauppakorkeakoulusta?! Mä vaan kerroin, millasta on MEILLÄ. Mulle on ihan sama, onko ihminen valmistunut amk:sta, yliopistosta vai ammattiopistosta kunhan hän itse on tyytyväinen. Ja minä en ole. En halua jatkuvasti rämpiä alemmalla tasolla kuin mihin oikeasti yltäisin.
Mikään erinomainen ihminen siitä huolimatta en ole. Olen jutellut joidenkin muiden eri amk:ssa olevien henkilöiden kanssa, joilla todellakin on vähän väliä tenttejä ja ties mitä töitä. Mutta meilläpä ei näin ole.
Kannattaa lopettaa heti ja hakeutua jo ensi keväänä yliopistoon... Jos nyt alat lukea pääsykokeisiin, niin sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet ensi keväälle.. :)
Tsemppiä!! Ehkä ensi syksynä on jo parempi opiskelupaikka. :)
Olen opiskellut sos.alaa sekä amkissa että nyt yliopistossa..Suurin ero mielestäni on se, että amkissa oli paljon koulumaisempaa, mikä oli toisaalta hyvä, että työtä oli tehtävä, ei päässyt luistamaan, kuten yliopistossa..tässä mielessä amk oli paljon rankempaa..toisaalta olen tykännyt yliopiston vapaudesta, mutta en näe vaatimuksissa paljonkaan eroja..paljon on tuttua asiaa sosionomille..eli ei se amk mikään pilipali koulu mielestäni ollut..Yliopistossa tehdään myös paljon ryhmätöitä..ainakin meidän..mutta jos emmit yliopisto amk välillä kannattaa tehdä päätös suht.äkkiä sillä hyväksiluetuksi ei paljon saa, esim. kaikki kieli,atk.ym.opinnot pitää käydä yliopistos uudestaan, vaikka olisi vastaavan käynyt amkissa..
yhdyn edelliseen. olen opiskellut myös Pieksämäellä ja nyt yliopistolla: jos alkuperäinen aiheen aloittaja tahtoo opiskella jotain suurenmoista lahjakkuuttaan vastaavaa, niin kehoitan hakeutumaan muuaalle kuin sosiaalialalle. Yliopistossa saattaa olla jopa hieman löysempää kuin tuossa paikassa jossa nyt opiskelet, tenttejä toki on enemmän muttei yo:ssa opiskelu paljoakaan menetelmiltään eroa. sanoisin, että samat tyypit jotka nyt kokevat pettymystä sosiaalityön opintoihin yliopistolla, olisivat amk:ssa valittaneet samaan tyyliin: lässytystä, ymmärtämistä ja blaa blaa, "ei mitään haastetta". osoittaa, ettei ko. tyypeistä ole sosiaalityöhön, ovat suoritusten ja oman edun perään tai ovat työyhteisöissä heikoimpia. miksi haluat koko alalle? koko alassa on kyse yhteistyötaidoista. jos kantti ei kestä amk:ssa ryhmätöitä, miten luulet kestäväsi tulevaisuudessa työpaikalla suuren paineen alla työskentelyä tiimeissä, joihin mahtuu monenlaisia persoonia? harkitse alasi uudelleen. tiedän kokemuksesta, että pieni koulu luo erilaisen sosiaalisen paineen kuin pääkaupunkiseudun suuremmat koulut tai yliopistot. pienessä koulussa jossa kaikki tuntee kaikki on helppo tuntea vastarintaa, isommassa koulussa painetta on pakko sietää ja pitää mölyt mahassaan jos tahtoo pysyä kelkassa. mieti tarkkaan oletko sopiva alalle.
Kyllä, oikeassahan sinä olet! Olen todellakin miettinyt pääni puhki, et onko musta kyseiselle alalle. Vitsi onkin siinä, että tulen hyvin toimeen esim. vammasten, vanhusten ja muiden riski asemassa olevien ihmisten kanssa. Mä olen hyvä kuuntelija, mut noi ryhmätilanteet todellakin on mulle piinaavia. Musta on ihanaa käydä ihmisten kanssa henkilökohtasia keskusteluja ja auttaa heitä, mutta mitään tiimiläistä musta tuskin saa. Yksi toiveeni kouluun päästessäni olikin oppia olemaan eri ihmisten kanssa erilaisissa ryhmissä.
Mut mun mielestä koko ryhmä-touhu menee jo pikkasen yli, ja on tilanteena paljon teennäisempi ja tehdympi ku työpaikoilla. Ehkä pitäisi oikeasta harkita toista alaa.. Tätä luulin kauan haluavani, mutta ehkei musta kuitenkaan oo tähän.
tollanen kuvaamasi turhautuminen kuuluu tietty asiaan ekana vuonna, muistan itse olleeni luultavasti samankaltaisten tunteiden kanssa painiskelemassa ekana vuonna. päätin kuitenkin katella vielä jos se jotenkin muuttuisi, hakeuduin niiden oikeasti motivoituneiden (vanhempien/aikuis-) opiskelijoiden kanssa ryhmätöihin ja sain huomata että ryhmätyöt sujuvat paremmin. mietippä, siellä opiskelevista moni on suoraan lukiosta tulleita, tai osa ammatillisesta koulutuksesta ja porukan taso vaihtelee niin motivaatiossa kuin kypsyydessäkin, ja suuri osa punnitsee mielessään samaa eli onko tämä nyt se ala jolle haluan. Sanoisin, että sosionomina tarvitsee juuri noita välittömiä vuorovaikutustaitoja jota kuvasit itseltäsi löytyvän, kun taas sosiaalityöntekijä on se joka koettaa luovia viranomaisverkostossa ehkä hieman kauempana itse asiakkaasta, ja johon niitä tiimitaitoja tarvitaan. kannustan sua jaksamaan vielä tämän kevään, varaa aika tutoropellesi tai opolle (joka on aika jämäkkä täti ;)) ja kerro tuntemuksistasi. voi olla, että ajan kuluessa kypsyt päätöksiin suuntaan jos toiseen. mutta kannattaa jutella jonkun opettajan kanssa.
lueskelin vielä noita alempana olevia kommenttejasi, ja tahdon vielä kertoa miten sosiaalityön opinnot on yliopistossa järjestetty: sama metodi kuin diakilla, mutta töitä kaks kertaa yhtä paljon ja tentit päälle josta itse koen pääseväni yhtä helpolla kuin diakissakin. Kyse onkin nyt siitä osasta opintoja, joka jää kaiken ton suorittamisen ulkopuolelle: voit opiskella samaa alaa amk:ssa tai yo:ssa muttet pääse karkuun seuraavaa kysymystä: miksi opiskelen tätä? se ei anna suoritusten tasolla mainetta ja kunniaa, kirjat voi aina opetella ulkoa tai lukea vaan takakannen, kumpi tahansa käy mutta läpi se menee tod. näk. eli mitä jää jäljelle, mihin tähtään? Nuorelle ihmiselle on vaikeaa hahmottaa tämmösiä kun ei ole sitä elämänkokemusta vielä. Ja sen takia kun tuntuu että opiskelu sinänsä ei anna haasteita, tekee mieli lopettaa koko touhu koska motivaation kohde on hahmottumaton. sosionomiopiskelijaa hajottaa myös alan sisäinen hahmottumattomuus; jos ei itse tiedä mihin tähtää, on mieletöntä opiskella.
K.o. oppilaitoksen ongelma on siis edelleen kunnollisen palautteen puute ja nimenomaan tiettyjen opettajien taholta. kuule sinä voit vaikuttaa siihen avaamalla suusi ja vaatimalla kunnollista palautetta. rohkeutta vaan. se oppilaitos tarvitsee vaikuttajia, jotka ilmaisevat kehittämistä vaativat asiat. saman oppilaitoksen maine on korkea työpaikoilla, joilla sen opiskelijat ovat harjoitteluissa, mutta se on teistä opiskelijoista kiinni jos haluatte vaikuttaa opintoja koskeviin asioihin. meidän pitäs varmaan jatkaa keskustelua diakin omilla sivustoilla, entisenä opiskelijana olis paljon sanottavaa.
Mielelläni jatkaisin sun kanssas keskustelua, vaikkapa sähköpostien välityksellä tai sit tosiaan diakin sisäisillä sivuilla. Sä olet kans opiskellut Pieksämäellä?
Olen mä joillekin opettajille kertonutkin "ongelmistani" ja varaan tod.näkösesti ajan opollekin : ) Kyllä varmaan koko mun luokka tietää mun tilanteen, ja kerran jotkut muutkin otti esille sen, miten niiden on perfektionisteina vaikeaa hyväksyä itseltään suoritusta, joka on alle oman tason.
On todellakin vaikea hahmottaa mitä todella haluaa, kun tietoa ei kuitenkaan ole vielä ihan NIIN hirveästi työkokemuksesta puhumattakaan. Ja juuri tuon vähäisen työkokemuksen perusteella on vaikeeta tietää varmasti, mihin haluaa tähdätä.
Mutta olis tosi hienoa vaihtaa sun kanssa mielipiteitä enemmänkin!
ei taida olla diakin sivuilla omaa keskustelufoorumia. en lähtis sähköpostiosotetta laittaan tännekään...juu pieksiksessähän mä olin.jos kiinostaa mailailla aiheesta: oletko käyny sen opon luona juttelemassa, voisin hälle laittaa sähköpostia että jos häneltä pyydät mun osotteen. Kysy sitä joka jätti opinnäytteen tekemättä ja lähti yliopistoon. kysy vaikka ens viikolla että ehin laittaa sille postia. kauheet kiertotiet ku ei viitti tämmösellä foorumilla ruveta henkilöllisyyttään paljastamaan. oletko itse kauempaa savoon muuttanut?
No kylläpä meni hankalaks..
Jospa mä sitten uskaltautuisin laittaa tänne osoitteeni, elikäs: [email protected]
En mä varsinaisesti sen kanssa ole käynyt juttelemassa, kyselly vähän jotain yleistä eri opiskelumuodoista, ja sillonki sillä oli vähän kiire, niin et koko juttu oikeestaan jäi siihen..
Enemmänki oon jutellu sen AOP:n yhdysopettajan kanssa, en viitsi laittaa nimeä tänne.
Mutta mailaile tohon osotteeseen niin viestitellään lisää : )
Aakkosten kertaukseltahan tämä AMK tuntuu (sh). Keskiarvoni on 4,5 eikä ole tarvinnut paljoa lukea saadakseen vitosen. Luen parhaillaan yliopiston pääsykokeeseen.
Toiset kopioivat innoissaan joka sanan "luennolla" muistivihkoonsa ja pitävät kirjojen lukemista turhan rankkana. En oikein sopeudu porukkaan, koska olen saattanut valmistautua luennolle lukemalla 50 sivua tuhtia tekstiä. Ihan kuin jossain kerhossa oltaisiin..
kannatan myös yliopistoa
Joo, ilmeisesti monet on saanu sellasen kuvan, et pidän itseäni jotenkin ylivertaisena ihmisenä.
Mä en todellakaan ole mikään L:n tai edes E:n oppilas, ja siksi hainkin nimenomaat amk:n, kun kuvittelin, et se sopii mulle yliopistoa paremmin.
Kuvittelin et se on just oikee paikka mun laiselle ihmiselle, mutta kyllä yllätyin suuresti, kun miten minä keskitason oppilas tunnen itseni jopa viisaaksi luokassani. Tällä hetkellä ei tarvii päästä ku tentit läpi, koska arvosanaa ei tule! Kotiläksyjä tulee tosi vähän, eikä niitäkään monesti käydä tunnilla erikseen läpi. Varmasti monet suurkaupunkien amk:t ovat tasokkaampia kuin tämä, enkä väheksy yhtään amk-koulutuksen saaneita ihmisiä. Musta itsestäni vaan tuntuu, et en pysty näyttää sitä mihin oikeasti pystyn. Mitä mä hyödyn hienosti kirjotetusta tekstistä, kun niistä ei saa minkäänlaista oikeaa palautetta.
Jo nyt monet valittaa, miten työt kasautuu ja tekemistä on yllin kyllin, vaikka alkuun on vasta päästy!
Nyt kun olet tehnyt kaikille selväksi miten pätevä ja aikuinen ja muuta kivaa olet, niin nyt pitäisi vielä päästä sinne yliopistoon. Muistan omalta lukioajaltani kun monet sanoivat menevänsä lukion jälkeen yliopistoon. Siis "menevänsä". No suurin osa ei mennyt. Reaalimaailma iski jo pääsykokeissa. Kun on satoja motivoituneita hakijoita, niin siinä jää monelta "meneminen" tai "hakeutuminen" vähiin. Suosittelen ihan ystävällisesti, että käyt tuon nykyisen koulusi läpi ja sitten mietit jatkoa.
Yliopistossa tulee sitten taas omat vaikeutensa, mm. kaksi ensimmäistä vuotta menee oman itsensä korostamiseen ja siihen ajatteluun että on niin hyvä ja pätevä. Viimeistään kolmantena vuonna se reaalimaailma taas iskee ja useimmat ylioppilaat muuttavat asennettaan. Sitten niistä tuleekin ihan mukavia. Uudet opiskelijat OVAT rasittavia.
"Tällä hetkellä ei tarvii päästä ku tentit läpi, koska arvosanaa ei tule!"
Tuota tuota, kirjoitat tuossa ikään kuin niin, että sinua ei huvita siksi opiskella, että kursseja ei arvostella kuin vain hyväksytty/hylätty asteikolla. Oletko tosiaan noin riippuvainen ulkoisesta motivoinnista, etkä sitten tämän takia itse ota vastuuta omista opinnoistasi ja oppimisestasi. Yliopisto-opinnoissa vastuu on nimen omaan sinulla itselläsi (näin ainakin omakohtainen kokemus kertoo humanistisista opinnoista) eikä jatkuva vertailu muihin opiskelijoihin ole tästä syystä lainkaan järkevää. Itsehän sinä tiedät miten paljon olet vaivaa nähnyt ja vaivaa näet siksi, että opit asioita ja haluat oppia, et siksi, että opinnoista saa jonkin "random" arvosanan. Luulenpa, että oppilaitoksessasi saattaa olla nimenomaan se pedagoginen ajatus, että opiskelijan motivaatio opintoihin pitää olla sisäinen (oma kiinnostus), ei ulkoinen (arvosanat).
Vaikutta siltä, että sinulla on siis motivaatio-ongelma. Se tuskin ratkeaa sillä, että siirryt yliopistoon. Saatat siis olla täysin väärällä alalla, kuten joku jo edellä pohdiskeli ja sinä itsekin tämän suuntaisesti myöntelit.
No ei se nyt ihan noinkaan ole. Mut toki olis kiva tietää myöhempiä tenttejä varten, et minkälainen täytyy vastauksen olla, et saa minkäki arvosanan.
Ei tuo arvostelu se suurin syy ole, vaan meidän ensimmäisessä tentissäkään ei kysytty mitään sen tarkemmin itse kirjojen sisällöistä. Sen tentin olisi päässyt valehtelematta läpi lukemalla pelkän takakannen. Tottakai se turhauttaa, että lukee ensin monta viikkoa yliopistotason kirjoja, ja sit niistä ei kysytäkään kuin yksi ainoa kysymys johon ei olisi tarvinnut edes lukea, vaikkakin kirjat olivat oikeasti mielenkiintoisia. Ehkä mulla tosiaankin on motivaatio-ongelma, mut toisaalta mitä enemmän lukemista ja mitä korkeampi vaatimustaso, sitä enemmän oikeasti teen niiden eteen töitä.
Ei tässä ole kyse mistään pätevyydestä ja aikuisuudesta. Kyse on siitä, etten koe saavani opiskelusta paljoakaan irti. Lukiossa totuin puurtamiseen ja opiskelun vapauteen joten siihen verrattuna tää on ollut kuin lasten leikkiä.
Ja en siis edelleenkään ollut lukiossa mikään huippu-oppilas, vaan aivan keskiverto ihminen!
Lukiossa sain tehdä töitä hyvän arvosanan eteen, eikä mikään todellakaan tullut itsestään. Täällä ei oo toistaseks tarvinnu tehdä oikein yhtään mitään. Ja en yritä todistella tällä, miten tehokas ihminen olisin, mutta kai ketä tahansa pidemmän päälle rassais, jos kaikki vaatimukset tuntuisivat menevän alta oman tason. Ei siinä kauaa jaksa pitää mielenkiintoa yllä.
Ja toki tiedän, ettei yliopistoon vain "mennä" , vaan miten sinne haetaan ja ehkä lopulta päästään.
Siksihän mä hainkin amk:n, kun kuvittelin sen olevan lukiosta seuraava taso, ennen teoreettista yliopistomaailmaa.
Ja mikä ihme saa teidät ihmiset luulemaan, et pidän itseäni todella hyvänä ihmisenä, kun satun vain haluamaan enemmän haastetta. Loppujen lopukshan tässä on kyse mun omasta elämästä ja opiskelun mielekkyydestä. Mitään statusta en ole menossa yliopistoon hakemaan, vaan akateemista vapautta ja antosampaa opiskelua.
Ei minulla oikeastaan ole mitään uutta sanottavaa, minusta asia kiteytyy tähän ja lainaan itseäni:
"Itsehän sinä tiedät miten paljon olet vaivaa nähnyt ja vaivaa näet siksi, että opit asioita ja haluat oppia, et siksi, että opinnoista saa jonkin "random" arvosanan."
Turhautunut: "vaan meidän ensimmäisessä tentissäkään ei kysytty mitään sen tarkemmin itse kirjojen sisällöistä. Sen tentin olisi päässyt valehtelematta läpi lukemalla pelkän takakannen."
Onko silläkään sinällään väliä, että tentti oli huonosti laadittu - ethän sinä tenttiä tai arvosanaa varten opiskele, vaan sen takia että todella opit jotain. Jos aine/aihe oikeasti kiinnostaa, niin sinä luet ne tenttikirjat (ja vielä muutakin aiheesta) ihan vain siksi, että pidät aiheesta. No, ainakin tämä pätee omalla kohdallani.
"mut toisaalta mitä enemmän lukemista ja mitä korkeampi vaatimustaso, sitä enemmän oikeasti teen niiden eteen töitä."
Tässä pitäisi sinun nyt mielestäni tajuta, että oppisit itse asettamaan sen vaatimustason itsellesi - ei siihen tarvita mitään ulkoista tekijää, jos on itse kiinnostunut. Niin, tämä nyt on vain sellainen perusajatus, jonka jokainen kasvatustieteitä opiskellut tietää ja jonka itse olen sisäistänyt omassa opiskelussani.
"jokainen kasvatustieteitä opiskellut tietää" Salli mun nauraa. Itsekin muutaman vuoden kasvatustieteitä ja paljon muuta opiskelleena voin kertoa, että usiemmille myös ulkoinen motivaatio on tärkeää, harva opiskelija on oikeasti itseohjautuva. Oikea tasonsa on mukava tietää, edes joskus. Usein kunnianhimoiset opiskelijat tarvitsevat kiitosta pitääkseen motivaationsa korkealla. Itselläni ainakin jokaisen yliopistosta saadun ET:n jälkeen on innostus huipussaan. Onhan se hienoa, että SINÄ olet täysin itseohjautuna oppija, suurin osa meistä ei ole. Mutta tämä sinun, kasvatustieteitä opiskelleena täytyy tietää. Tietysti olen samaa mieltä siitä, että itse oppiminen on tärkeintä, mutta mielestäni kaikenlaisia oppimiskäsityksiä tarvitaan ja voidaan soveltaa, ei ainoastaan kognittivis- konstruktivistista, johon varmaankin viittasit.
Sinulle Turhautunut: Hienoa, että jo tuossa vaiheessa opiskelujasi olet huomannut, että tuo tyyli ei sovi sinulle. Kuulostaa siltä, että yliopisto sopisi sinulle paremmin, tavoittele sitä, on se sen arvoista!:) Tervetuloa arvosanojen maailmaan!
Niin kuin joku on todennutkin, että on koulukohtasta, mitä opiskelu on, samallakin alalla..Itse olen sosionomi ja mielestäni koulu oli suhteellisen vaativa ja tarjosi sopivassa määrässä haasteita. Oletko miettinyt vaihtoa toiseen amk:hon?
Ei kannata ainaakaan roikkua siellä koulussa, jos tunnet että se ei ole sun juttu. Etsi muu ala tai kokeile yliopistoa vastaavalta alalta, sillä onhan se kuitenkin erilaista, mutta ala säilyy
Vähän ihmetyttää, mikä on tämä hyökkäys alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan? Ei hän mielestäni missään vaiheessa esitä, kuinka pätevä tai etevä on. Samaa mieltä olen myös siinä, että pitää olla haasteita. Jollei nykyisestä koulusta niitä saa, niin vaihtoehtojen mietintä on paikallaan.
Närää tuntuu pikemminkin aiheuttavan se, että kirjoittajan alkuperäinen opinahjo sattui olemaan AMK...
Minäkin mietin minkä vuoksi ketjun aloittanutta vastaan hyökätään aivan asiattomasti, tuntuu siltä että viesteihin vastanneet eivät ymmärrä lukemaansa.
Aika negatiivinen asenne monilla näyttää olevan. Itse AMKlaisena voin vakuuttaa, että näin se usein on, että AMK ei olekaan sitä tasoa jota kuvitteli sen olevan. Kai siinä nyt pettyy jos on perusteellinen, tiedonhaluinen ja vaatii itseltään paljon ja tarjotaankin jotain ylä-asteen tasoisia tehtäviä.
11- vuotiaana tein kymmensivuisen tutkielman historian kurssilla, AMKssa on toistaiseksi ollut helpompia. Tai sitten jos teen tehtävät oikein kunnolla, työni nostetaan esimerkiksi hyvästä tasosta, jota ei yleisesti vaadita. Näyttää siltä, että AMKssa ei tiedetä miten taso saataisiin kohenemaan.
Muutamilla kursseilla, joista tuli 2 ov kustakin.. opetus oli leikkikoulun tasoista. Opettaja aloitti tunnin hymyilemällä ja kyselemällä mitä meille kuuluu. Aina välillä hän piti pitkän tauon ja vain katseli meitä. Siinä sitten jokainen vuorollaan kertoi kuulumisistaan. Sitten leikittiin kysymysleikkiä, jossa nopeus ratkaisi. Minunkin lempiväriäni kysyttiin. En muista mikä kurssi oli kyseessä.
Eräällä kurssilla meidän piti keksiä näytelmiä opetusaiheesta. Ainakin meidän näytelmämme meni plörinäksi, eikä kukaan meistä hiffannut miten tuo sekoilu liittyi kurssin aiheeseen. Muistamme vain miten hauskaa oli improvisoida luokan edessä eläinhahmoja jne. Hyvinhän siinä tuli vuorovaikutustaidot hoitoalalla kerrattua..
Lääkäriluennolla. Lääkäri siellä edessä laittaa kalvon piirtoheittimelle, jossa kuvataan muutamaa fysiologista tapahtumaa. Jotta asia tulisi selväksi, hän vielä lukee sen meille ja meidän pitää vielä kirjoittaa lauseet tarkasti ylös. Minua ei näy seuraavalla luennolla, koska en voi estää jalkojeni heilumista, kynän pyörittelyä ym. kun turhaudun.
Kyllä sun kuule kannattaa vaihtaa alaa. Tuollaista se sossutädin elämä on.
Tiedoksi vaan, että sos.ala on rankka ala ja harvasta siihen on, ei mikään leikkiala, vaikka koulutus sitä antaisi ymmärtää. rankka, aliarvostettu ala, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, monipuolisempi ja haastavampi!!
Niin.. sairaanhoitajan koulutusta tarkoitan. En tiedä mitä sosiaalialalla opiskellaan. Kuulin että olisi teoreettisempaa.
Meillä on huono opetuksen taso ilmeisesti. Aika hukkaantuu näihin epämääräisiin ryhmätöihin ja läpihuutojuttuihin kun pitäisi opetella esim. pistämään ja ottamaan verikokeita kunnolla, ja sitten todella tuntea ihmisen elimistön toiminta ym. En saanut rokottamista tarpeeksi harjoitella. Kentältä kuuluu että AMK-saikkarit ei osaa mitään. Olen siis oikeassa.
Ongelma on iso, mutta kirjoitinkin jo kokemuksistani opettajille ja juttelin myös työharjoittelun ohjaajien kanssa sekä kesätyöpaikoissani. Olen yo-merkonomina ja hallinnollisella alalla koulutussihteerin työssä olleena vakuuttunut, että ajan ja energian käyttö AMK:ssa on ainakin meillä tehotonta. En minä pikkuinen vain jupise täällä.
Haluaisin juuri vaikuttaa tämän tilanteen paranemiseen. Siksi sitä yliopistotutkintoa ajattelin, se sopisi hyvin kuvaan. Koen vastuukseni parantaa sos.-ja terveysalan tilannetta, vaikuttaa omalta osaltani alan palkkojen nostamiseksi, työllisyystilanteen kohentamiseen ja hoitsujen työolojen parantamiseen. Siis sen pohjalta mitä itse olen nähnyt. Politiikka mua kiinnostaa, koska en saisi mitään aikaan saikkarina.
Ja se tässä onkin ongelma, nimittäin koulutus. Jos se ei valmista kunnolla työelämään, ala ei ole houkuttava jne. niin pulassa ollaan. Koulutuksessa olis hyvä olla perehdytystä yrittäjyyteen, jotta yksityisyrittäjäksi olisi kaikilla saikkareillakin paremmat eväät. Nykyään koulutus valmistaa "liukuhihnatyöhön". Olen vähän feministi, mutta vaadin kyllä itsenäisyyttä, palkkaa ja arvostusta tälle alalle enemmän.
Siitä sossualasta, kyllä se vaativa on. Kuka tahansa ei kykene tekemään sellaista työtä. Itselleni tekninen ala olisi lahjakkuuden puolesta sopinut parhaiten, mutta työ olisi ollut tympivää. Omalla alallani pitää olla älyllistä ja yhteiskunnallista pohjaa. Ja palkka kun sos. ja terv- alalla on huono, ei sitä sillä tavalla arvostetakaan. Kunnioitusta pitää vaatia, hyvät sisaret! Älkää olko niin kilttejä!! Minä en ainakaan ole ollut.
Lueskelin juuri historiaa siitä miten alan palkat ovat muodostuneet. Ihan määrätietoisesti STK 40- luvun lopulla painotti, että naisten palkat saisivat olla enintään 70% miesten palkoista. Ei palkkaa makseta edelleenkään työn vaativuudesta vaan räikeästi sukupuolen mukaan.. ja tietäähän sen ketkä tätä ajavat edelleen. Ja Suomessa tyttöjä on aina ohjattu hoito- ja hoiva-alalle ja poikia teknisille, muualla maailmassa (jopa Intiassa) ei ole niin suurta jakoa aloissa sukupuolten välillä.
joku täällä ymmärtää minuakin! Nää oppiaineet todellakin kiinnostaa mua aiheina, ja vaikuttaa tosi mielenkiintosilta. Mut osalla tunneista touhu on todellakin sellasta, et leikitään jotain tai tehdään pienimuotoinen esitys ym.
Ja ehkä mä sit todellakin olen niin ulkoa ohjautuva, et tarvitsen rehellistä palautetta ja kommentteja jostain tekemästäni työstä, voidakseni pitää motivaatiota yllä. Jos jokin tehtävä kuitataan ainoastaan puumerkillä, niin kyllä se oikeasti turhauttaa. Ja tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö tekisi näitä töitä hyvin, huolimatta palautteen puutteesta. Eikös juuri se, että haluan rehellistä kritiikkiä, tarkoita myös sitä, miten haluan kehittyä oppijana ja ihmisenä. On vaikeeta kehittää itsessään mitään parempaan suuntaan, jos mitään palautetta ei anneta.
Hyvä, kun uskallat sanoa ääneen oman mielipiteesi. En kyllä nyt hoksannut oliko joku jo kirjoitellut, mutta voisit tietysti hakeutua toiseen AMK:hon samalle alalle, ja sitten voit vertailla... Jos ei silloinkaan mieli muutu, niin kannatan yliopiston vapauksia, ainakin minulle se on ollut lukion jälkeen ehdottomasti aikuisempi koulu... Tai eihän se koulu ole (ainakin jotkut usein näin toitottavat) vaan oppimisympäristö josta sitten OMALLA tahdilla ja OMIN ehdoin voi valmistua... Pitää nyt kaikille suunsoittajille kertoa, että AMK:n pääsykoe oli jotain sieltä ylä-asteen alun, ehkä kahdeksannen luokan välikoe... Totta se on! Itse olen keskiverto, en hyvä, mutten myöskään huono oppilas.