Muuta kun alkaa tulemaan tolkkuihinsa, ehkä viisaantuu? Miinukset: Iho rypistyy, harmaantuu, fyysinen suorituskyky heikentyy, kyynistyy, intohimo elämään laantuu...
Mitä hyvää vanhenemisessa on?
ikääntyminen
2490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
hampaat tippuu niin ei tarvi usein hammaslääkäriä!
ei tule lapsia saa temeltää vapaasti siippansa kanssa
eläkeläisen tulo on säännöllinen ei tarvi pelätä yt neuvotteluja ja irtisanomista
eläkkeellä ajan käyttö on vapaata. On oman itsensä herra tai rouva eli pomo
saa sanoa suunsa puhtaaksi nolostumatta
Vanhemmiten huomaa taakse katsoessaan, olisi voinut mennä vielä enemmän vtuilleen, niin ehkä ei ois olleskaa turhia huoleita. Itsemurha ei ole milloinkaan ratkaisu, itsemurha on lopullinen hiljaisuus. Tämä maailma on kaukana tuolta....
Rauhallisuus illaviruuuun.....
vanhetessa saa seurata lastenlastensa kasvua ja kehitystä ja nuorena (kuten minäkin) vanhemmiksi tulleet myöskin lastenlastenlasten aikuistumisen sekä vanhemmiksikin tulon. On erittäin upeata nähdä toisenkin polven jälkeläisissä omia piirteitä niin luonne- kuin ulkonäköpuolella. Ei sitä vanhemmiten mitään sen kummempaa kaipaa, tällaiset asiat pitävät onnellisena. Eilen oli tälläainen huippuhetki, kun oltiin katsomassa Risto räppääjä ja pullistelija -elokuvaa ja näin jälkeläiseni jammailevan Riston ja kumppanien tahdissa. Hyvä, että pysyi penkillä. :DD Voin suositella elokuvaa aikuisillekin, ainakin minä nautin täysin rinnoin. :DD
Terveisin eräs, jolla on lastelasten kuvat taustakuvina :)
Oliks niitten jälkeläistes naamat jo syntyessään yht vihreitä ku sulla? ;)
Parempi se vihreä naama, kuin tuollainen ulkohuussissa ruskeaksi sivelty haiseva naamavärkki!
Itse vanhenemisessa ei ole mitään hyvää. Se on rappeutumista, huoltotarpeen lisääntymistä ja kuoleman lähestymistä.
Elämänlaatu on sitten toinen juttu. Elämää on syntymästä kuolemaan, jonka laatua pitää vaalia, olit minkä ikäinen tahansa, eikä saa antaa mielensä vanheta ja rappeutua.
Olen 52-vuotias mies ja harrastan edelleen lumilautailua, maastopyöräilyä, graafista suunnittelua, pelaan FPS- ja SP -pelejä, rakentelen, virittelen ja kustomoin tietokoneita, katson naamari ja viitta -elokuvia, luen sarjakuvalehtiä, myös Aku Ankkaa, harrastan sisustusta sekä huonekalusuunnittelua yms. ja kaikenlaista fiilistelyä, ja lapsellistakin. Tuttavapiirissä mun ikäisistä suurin osa alkaa olla asennemaailmaltaan pappahenkisiä ja surevat usein nuoruuden jäämistä taakse. Miksi sellaisella pitää alkaa pilaamaan elämänlaatuaan, kun voit jatkaa samaa tai samankaltaista elämää numeroista piittaamatta. Toinen moka on se, että kuvitellaan, että täytyy elää jonkin ennaltapäätetyn ikäkategorian mukaisesti, eli että joka elämänvaiheessa jotkin asiat muuttuu "noloksi, koska ne kuuluu nuoremmille" ja se täytyis korvata se "sille ikäluokalle sopivalla" asialla. Vaikka peilikuva rypistyy ja otsa alkaa valua silmille, niin tunnen mieleni olevan se sama iätön tai epäikäsidonnainen boitsu mikä aina ennenkin ja näin olen päättänyt olevan hamaan tappiin.
Mielestäni tämä vanha viisaus "olet juuri niin vanha kuin sinusta tuntuu" on hyvä perusoppi elämänlaatunsa työstämiseen. Jos mieli on kunnossa, niin kehon ikääntymistä ei niin kovin paljoa edes viitsi miettiä.
Eihän se olekaan ongelma jos innostuu edelleen asioista ja on niitä mielenkiinnonkohteita, kunhan ei tule sellaseks: Noniin kaikki on jo nähty, nuoruus oli ja meni, tässä sitä ollaan elämäänväsynyt muita kyrpiintyneenä kattova kääkkä.
kun tulee isovanhemmaksi, kuten minäkin sinun ikäisenäsi olin, niin arvot ikäänkuin järjestyvät uuteen uskoon. Enää ei suurin merkitys sillä, miltä itse näyttää ja miten hauskaa itsellä on. niin se vain menee, että ne pienet tulevat tärkeimmiksi ja jos niillä on hyvä, niin muuta ei kaipaa. :)
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö omakin hyvinvointi ole tärkeä, eikä vähiten siksi, että ehtii tutustumaan myös lapsenlapsenlapsenkinlapsiinkin. :D:D
En halua kehua, mutta minulla vaikka mummi jo olenkin, elän täyttä elämää ja minulla on huippuhyvä kunto ja päihitän kevyesti yli 20 vuotta nuoremmatkin.
Enää ei vaan jaksa kiinnostaa jotkut ulkonäkö ja muut vastaavat turhuudet vaan elämän pääpaino on nyt ihan muualla.
Mitä jos ei kiinnosta lastenjutut? Ei kaikki isovanhemmatkaan ole niin "lapsirakkaita" ja voivat olla väsyneitä ja huonokuntoisia.
monien isovanhemmat ovat todellakin mummoja ja vaareja isoilla alkukirjaimilla, mutta hekin voivat silti nauttia jälkeläisistään. Kaikkien ei tarvitsekaan pitää lapsista enkä minäkään koskaan puhu tai kehu omia pienokaisani, mutta jos keskustelu siirtyy lapsiin, niin osallistun kyllä ja kerron omistanikin. Se, että lapsenlapset ovat tärkeitä, ei tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut myös muista asioista. Nyt mummosena vain huomaa, miten mitäänsnomaton ennen niin tärkeä asia nykyään onkin. :D
Erittäin hyvin sanottu!
Rauha ja hiljaisuus. Arvot varmat ja mielipiteet eri liemissä koetellut. Ei tarvitse välittää pinnallisesta paskasta ja muusta toisarvoisesta huuhaasta. Voi hymähdellä nuorempien sekoiluille, pinnallisuudelle, toilailuille. Itsetyytyväisyys, tietää omat juurensa, saavutuksensa, mokansa ja virheensä, rajansa, hyvät ja huonot puolensa. Viisveisaa nuorempien kotkotuksista, koska on löytänyt omat juttunsa ja nauraa itselleen. Ja muille.
Vanheneminen on ihan parasta.
On oppinu tunteen itsensä, ja jo rakastaa itseänsä terveellä tavalla. Nuorten utopistiset mahdottomat kuvitelmat on laantunu. Osaa vaan elää. Älyää pitää huolta itsestä, ei enää luule, että ei mulle tuu mitään sairauksia eikä riippuvuuksia. Osaa arvostaa monia asioita. Parhaimmassa tapauksessa elämä on opettanut, ja on suurta iloa huomata, että osaa ottaa oppimansa toimissaan huomioon. Omaa peilikuvaa katsoessa haastetta riittää jaksaa katsoa harmaan eri sävyjä. Tuotakin voi helpottaa hiusväreillä.
on 90v hoitokodissa vanhuuttaan viettävä gynegoligi, joka sairastaa dementiaa. Hän on erittäin tyytyväinen oloonsa.
Kerran hoitsu kysyi häneltä. Mitä teit työksesi? Hän vastasi. En muista, mutta hauskaa se oli.
En kyllä itse enää haluaisi olla 25v. Kun lapset syntyi, koko elämä muuttui. Asiat, jotka oli tärkeitä ennen menetti merkityksensä ja elämälle tuli tarkoitus.
Onhan se lapsiperhe-elämä välillä rankkaa, mutta on siinä onnen hetkensäkin.
Itse olen tyytyväinen vanhenemisestani, se on tuonut minulle pelkkää hyvää. En joudu enää sietämään dissaamista ja kusetusta ylimielisiltä pikkupissiksiltä enkä enää mene siihen halpaan että antaisin manipuloivien vanhojen akkojen vetää minua kuin pässiä narussa. Työnantajat eivät enää pysty kusettamaan enkä ole jatkuvasti hämmentynyt siitä miten pitäisi elää. Ja saan sivusta seurata ilolla, miten joskus 80-90-luvulla itseäni tylysti kohdelleet luokan hehkeimmät kaunottaret ovat muuttuneet epätoivoisiksi mummoiksi jotka eivät saa mieleistään unelmien prinssiä enää mistään, elleivät sitten tyydy kuusikymppisiin. Ja se on niille ylimielisille hemmotelluille prinsessoille AIVAN SAATANAN OIKEIN :v
NIIN JA UNOHDIT, ETTÄ KUOLEMA ON KESKIMÄÄRIN LÄHEMPÄNÄ KUIN NUORELLA IHMISELLÄ...
Sitä kuolemista on ihan turha miettiä. Lähtee ne nuoremmatkin saappaat jalassa tai jonkun taudin johdosta. Elämästä kannattaa nauttia joka päivä niin nuorena kuin vanhana. Hiihtolomalaisetkin sais laittaa koneet kiinni ja mennä ulos vaikka kävelylle jos ei muuta. Ei tarvi sit vanhempana katua kun on päivät ja yöt näprännyt konetta huonossa asennossa. Ei ne arskat, syltit, vandamit sun muut sutä ulkonäköänsä ole nojatuolissa hankkineet!
turhaa sitä on vanhenemista miettimään kun tässä 30 vuotiaana en tule sitä vanhemmuutta koskaan kokemaan kun maapallo tuhoutuu 20vuoden päästä ilmastonmuutoksen johdosta
Hoitamattomat sukupuolitaudit on pilannut lisääntymiselimet ja sitten aletaan puhumaan mailmanlopusta omaa mielenterveyttä suojellakseen.
Hoitamattomilla sukupuolitaudeilla on pilattu lisääntymiselimet ja sitten aletaan puhua mailmanlopusta suojellakseen omaa mielenterveyttään.
Vanhempana aikakin tuntuu kuluvan nopeammin, tuo johtuu vain siitä kun ei oikeasti ole enää mitään uusia asioita opittavana elämästä.
Elämä piirtää taidetta kasvoihin ja tukkaan mut niin vanhaa ei ole etteikö puhkeasi kukkaan🌺!
Jaa, ei nyt heti tule mieleen mitä pahaa vanhenemisessa olisi. Elämä on tasapainoisempaa eikä tarvitse hötkyillä pienistä asioista. Kerkeää harrastaa ja tehdä omia juttuja kun lapset jo ovat omillaan. Kolme lastenlasta rikastuttaa arkea aina säännöllisen epäsäännöllisesti, ei se elämä ole ollenkaan hassumpaa ja ikääkin on jo 54 vuotta.