Rakkaus tekee kaiken täydelliseksi

Paavali lienee kirjoittanut Kolossalaiskirjeen vankeusaikanaan. Kirjeen terveisissä on näkyvissä, että Paavali oli saanut terveisiä Kolossasta matkaystäviltään.
Paavali kehottaa kirjeessä rakentamaan elämän ja uskon perustan yksin Jumalan omassa pojassaan valmistamaan pelastukseen. Kristus kuoli puolestamme rakkaudesta meitä kohtaan. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin antaa henkensä ystävänsä puolesta” (Joh. 15:13).

Sota-aseet käyttöön

Uskoa seuraa elämä Jumalan lapsena. Paavalin mukaan se on elämistä Kristuksen yhteydessä ja osallisuudessa: ”Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu” (Kol. 2:7).

Jumalan lapsen elämä ei ole oman tahdon mukaista, vaan oppaana on Pyhä Henki. Kilvoittelu on taistelua vihollisen voimaa ja omasta lihasta ja verestä nousevia synnin vaikutuksia vastaan.

Paavali kuvasi Kolossalaiskirjeessä tuota taistelua seuraavasti: ”Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta” (3:5).

Tähän taisteluun tarvitsemme kaikki Jumalan antamat sota-aseet (Ef. 6:10–17). Jumala antaa lapsilleen rohkeutta, viisautta ja voimaa arjen kilvoitteluun ja myös valtakuntansa työhön.

Armahtavaisuuden puku ylle

Kolossalaiskirjeessä Paavali kehottaa elämään kuten Jumalan lapsen tulee elää. ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.”

Jumalan lapsen elämään liittyy keskeisesti anteeksiantamus: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.)

Kun on saanut paljon anteeksi, on myös halu antaa anteeksi. Kilvoittelu on taistelua syntiä vastaan ja samalla elämistä anteeksiantamuksen osallisuudessa. Kilvoittelemme, että saisimme kerran voittopalkinnon, iankaikkisen elämän (2. Tim. 4:7–8).

Tuntomerkki ja Hengen hedelmä

Kolossalaiskirjeen yksi tärkeä löytö on Paavalin opetus rakkauden merkityksestä. Uskon ja Pyhän Hengen hedelmää on rakkaus. Sen olemuksesta ja merkityksestä Paavali kirjoittaa Korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 13).

Rakkaus on myös Jumalan lapsen tuntomerkki. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13: 34–35).

Paavalin ja Pietarin kirjeistä voi oppia, miten tärkeää on elää ja kilvoitella Jumalan valtakunnan yhteydessä ja rakkaudessa. Uskovainen saa kokea tämän henkilökohtaisesti ja konkreettisesti matkaystävien keskellä. Se ilmenee rinnalla kulkemisena elämän myötä- ja vastoinkäymisissä sekä erityisesti tukena uskon tiellä. Jumala antaa matkaa varten läheisiä saattomiehiä tueksi ja iloksi.

Paavalin puhuttelevat sanat

Usko vaikuttaa rakkauden kautta ja se näkyy myös lähimmäisen auttamisena. ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:17–18.)

Keskinäiseen rakkauteen kuuluu myös se, että uskonveljeä tai -sisarta autetaan synnin alta vapauteen. Se on totuudessa rakastamista, johon Jumalan sana meitä opettaa. ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. Kantakaa toistenne takkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 5:1–2.)

Tämä rakkaus ei ole tai tule meistä itsestämme, vaan se on Hengen hedelmää ja taivaan lahjaa. Paavalin sanat Kolossalaiskirjeessä puhuttelevat vielä tänäänkin. ”Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.” (3:14–15.)