Tuntsalle patikoimaan

Riippuu paljon siitä, että haluaako kulkea reittiä pitkin vaiko ei. Ja tekeekö nk. rengasreissun omalta autolta käsin vai ajattaako itseään lähtöpaikalle ja takaisin vaiko miten.

Itse teen Sorsatunturin alueelle parin yön reissuja yleensä Kaunisoivan länsipuolisen metsäautotiepiston päästä. Hyvä on lähteä myös kun ajelee hieman Nuoluskurun kodasta (Kuskoivan pohjoispuolella) ohi ja lähtee sitäkautta laukkomaan etelän suuntaan. Matalaprofiilikotteroilla ko. urasta ei selviä.

Moni pitää Tuntsan paloaluetta tympeänä paikkana. Minä en. Ajelen usein Peuratunturin pohjoispuolista uraa niin ylös kuin normikotterolla pääsee (matalaprofiilivaroitus tällekin uralle). Olen yön tai kaksi ja ihailen näkyvyyttä moneen suuntaan. Neukkulan puolelta siintää kirkkaimpina kevään päivinä jopa Hiipinän vuoristo. Pienemmistä mäistä puhumattakaan.

Erityinen Tuntsan alueen helmi on Värriötunturit. Mainittuja on hyvä lähteä valloittamaan Tuntsajoen pohjoispuoliselta poroerotukselta. Alkumatkan on ihan mönkijäuraa. Itse tunturit ovat mukavakulkuista (nousun jälkeen) ja mystistä maastoa, jossa ei muita tapaa. Hiljaisimpina aikoina on mukava yöpyä vaikka hyväkuntoisessa Murhahaaran kämpässä. Kämpän maasto on tylsää kuusikkoa, mutta kämppä itsessään on hyvä.

Tuntsa on mukavan vaihteleva paikka. On suota, metsää, paloaukeaa ja tunturia. Viimeksi mainitut ovat enimmäkseen mukavakulkuista maastoa. Tosi syrjäytyjälle Tuntsa on liian pieni ja teillä pilattu. Mutta kun oikein sopivasti reittinsä laatii, niin parilla tienylityksellä selviää kokonaisen viikon. Ja tungosta ei todellakaan ole. Aliarvostettu retkeilypaikka. Sukua Tsarmin alueelle.