Tällä palstalla on aivan upeita kirjoituksia vaikeiden mielenterveysongelmien lääkkeeettömistä hoidoista.
Minä elin lapsuuteni tällaista lääkkeetöntä hoitoa kannattavan bipolaarikkoisän kanssa. Hänkin oli sitä mieltä, että voi tavattoman hyvin ilman lääkitystä ja kykenee itse selvittämään ongelmansa.
Lääkkettömän hoidon sivuvaikutukset kannoimme minä ja äitini. Sairaalla on itselläänkin taakkkaa, joten lääkkeettömässä hoidossa omaisetkin pääsevät sen taakan jakamaan.
Meiltä oli ruoka ja rahat aina lopussa, kun isä teki vähän hankintoja manioissaan. K-18-pelejä ei tarvittu, kun omasta takaa oli kotona räiskintää ja väkivaltaa.
Kotiin ei voinut tuoda kavereita, koska nuo älyttömät ipanat eivät tajunneet isäni suurenmoisia ajatuksia ja touhuja, vaan pelkäsivät hänen juttujaan ja riehumistaan, vaikka kyse oli vain lääkkeettömästä hoidosta.
Sukulaisiin ei enää ollut oikein kontakteja, koska isä lääkkeettömän hoidon inspiraatiossaan katkoi sukulaisiin kaikki välit ja sitten taas depressiovaiheessa itki tätä ja makasi kuukausitolkulla sängynpohjalla. Depressiovaiheessa sortui toisinaan myös lääkkeelliseen hoitoon ja vältti itsensä hirttoköydeltä, mutta noin suurin piirtein lääkkeettömästi mentiin.
Neuroleptit aiheuttavat kaikenlaisia ikäviä sivuvaikutuksia lääkkeen käyttäjälle. Lääkkeetön hoito sen sijaan säästää sairaan kaikilta sivuvaikutuksilta ja siirtää ne omaisten, esim. pienten lasten harteille. Jatkuva turvattomuus, arvaamattomuus elämässä, pelko ja kauhu kannettiin lasten ja äidin toimesta isän puolesta.
Suosittelen, että etenkin te, joilla on pieniä lapia kotona, lopettaisitte ehdottomasti lääkityksenne ja antaisitte myös jälkikasvun päästä osalliseksi sairautenne tarjoamista hienoista elämyksistä! Eivät välttämättä sillä hetkellä osaa arvostaa, mutta aikuisena kyllä tajuavat kaiken, myös sen, mistä heidän oma sairautensa johtuu. Tällä tavalla saadaan lääkkeetön hoito ja sen seuraukset siirtymään myös sukupolvelta toiselle.
Eläköön antipsykiatria!
Minä elin lapsuuteni tällaista lääkkeetöntä hoitoa kannattavan bipolaarikkoisän kanssa. Hänkin oli sitä mieltä, että voi tavattoman hyvin ilman lääkitystä ja kykenee itse selvittämään ongelmansa.
Lääkkettömän hoidon sivuvaikutukset kannoimme minä ja äitini. Sairaalla on itselläänkin taakkkaa, joten lääkkeettömässä hoidossa omaisetkin pääsevät sen taakan jakamaan.
Meiltä oli ruoka ja rahat aina lopussa, kun isä teki vähän hankintoja manioissaan. K-18-pelejä ei tarvittu, kun omasta takaa oli kotona räiskintää ja väkivaltaa.
Kotiin ei voinut tuoda kavereita, koska nuo älyttömät ipanat eivät tajunneet isäni suurenmoisia ajatuksia ja touhuja, vaan pelkäsivät hänen juttujaan ja riehumistaan, vaikka kyse oli vain lääkkeettömästä hoidosta.
Sukulaisiin ei enää ollut oikein kontakteja, koska isä lääkkeettömän hoidon inspiraatiossaan katkoi sukulaisiin kaikki välit ja sitten taas depressiovaiheessa itki tätä ja makasi kuukausitolkulla sängynpohjalla. Depressiovaiheessa sortui toisinaan myös lääkkeelliseen hoitoon ja vältti itsensä hirttoköydeltä, mutta noin suurin piirtein lääkkeettömästi mentiin.
Neuroleptit aiheuttavat kaikenlaisia ikäviä sivuvaikutuksia lääkkeen käyttäjälle. Lääkkeetön hoito sen sijaan säästää sairaan kaikilta sivuvaikutuksilta ja siirtää ne omaisten, esim. pienten lasten harteille. Jatkuva turvattomuus, arvaamattomuus elämässä, pelko ja kauhu kannettiin lasten ja äidin toimesta isän puolesta.
Suosittelen, että etenkin te, joilla on pieniä lapia kotona, lopettaisitte ehdottomasti lääkityksenne ja antaisitte myös jälkikasvun päästä osalliseksi sairautenne tarjoamista hienoista elämyksistä! Eivät välttämättä sillä hetkellä osaa arvostaa, mutta aikuisena kyllä tajuavat kaiken, myös sen, mistä heidän oma sairautensa johtuu. Tällä tavalla saadaan lääkkeetön hoito ja sen seuraukset siirtymään myös sukupolvelta toiselle.
Eläköön antipsykiatria!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkkeetön+hoito+ei+ole+ensinnäkään+antipsykiatriaa,+vaan+psykiatriaa.+Minä+olen+esimerkiksi+antispykiatrian+edustaja,+koska+en+pidä+psykiatriaa+tieteenalana+enkä+pidä+sen+diagnostista+järjestelmää+oikeutettuna.+Pidän+psykiatreja+ylipalkattuina+huumediilereinä+ja+puoskareina,+jotka+yrittävät+tehdä+lääketiedettä+ilman+lääketieteellisiä+diagnooseja.++Psykiatrian+vahva+asema+yhteiskunnassa+perustuu+korruptiolle+ja+addiktiivisten+huumausaineiden+markkinoimiselle+tekaistujen+sairausnimikkeiden+pohjalta.+Psykiatria+on+uskonnon+kaltainen+uskomusjärjestelmä,+jonka+pyhät+opit+kehitetään+asiantuntijoiden+paneeleissa+ja+äänestetään+pyhään+kirjaan+demokraattisesti+sen+perusteella,+mikä+häiriö+tuottaa+parhaiten+rahaa+ja+kasvattaa+psykiatrikartellin+pyhää+valtaa.+Tiede+ei+toimi+näin,+vaan+tieteessä+on+aivan+oma+erityislaatuinen+metodinsa,+jonka+kanssa+paneeleilla+ja+demokratialla+ei+ole+juurikaan+tekemistä.+Lääkkeetön+psykiatria,+jota+esimerkiksi+avoimen+dialogin+malli+edustaa,+on+taas+hyvin+vahvasti+kiinni+psykiatrian+traditiossa.+Se+edustaa+vain+vähän+toista+koulukuntaa+kuin+biopsykiatria.+Se+ei+ole+itse+asiassa+edes+lääkevastainen,+vaan+katsoo,+että+psykoaktiiviset+aineet+oikein+käytettyinä+ovat+hyödyllisiä+ihmisen+tajunnan+muokkaamisessa.++Ongelma+on+tästä+näkökulmasta+se,+että+biopsykiatriassa+näitä+aineita+käytetään+suhteettoman+paljon+ja+täysin+väärin+perustein.+
Kiitos vastauksestasi! Alleviivasit kirjoituksellasi juuri sen mitä alunperin sanoin: antipsykiatriassa myös lapset saavat olla taakan kantajina ja ihan taaperoidenkin on siedettävä lääkkeettömien hoitojen sivuvaikutukset.
Onneksi maailmasta löytyy riittävästi bipolaarikkoja, jotka pystyvät kertomaan, auttaako maaniseen vaiheeseen puhe ja terapia, vai lääkkeet. :))))))))))))
Ensinnäkin se mikä isäsi tilanne on ollut, on täysin oma tilanteensa mitä muiden tilanteeseen tulee. Isäsi sekoilua ei voi täysin yleistää koskemaan kaikkien kaksisuuntaisiin tai muita vakavia mt-ongelmia potevien tilanteisiin.
Ja toisekseen, aika monet saavat manian masennuslääkkeiden puhkaisemana, haettuaan apua psykiatrian parista. Kaksisuuntaisten määrä on ollut kasvussa SSRI - lääkkeiden tultua markkinoille ja diagnoosia on heitelty nykyään varmaan tästä syystä enemmän. Ennen diagnoosi ei suinkaan ollut noin yleinen. Aika moni kaksisuuntainen on saanut diagnoosin vasta vedettyään ensin masennuspillereitä. Voi miettiä mikä osa tästä on sitä että ihmiset ovat ensin sotkeneet nuppinsa näillä aineilla ja sitten saavat diagnoosin vaikka psykiatria näkeekin tämän alla piilevänä kaksisuuntaisuutena jonka lääkitys tuo esiin. Kaikkiin psyykenlääkkeisiin liittyy erilaisia haittavaikutuksia, jotka voivat liittyä henkilön tunne-elämään ja vaikuttaa täten negatiivisesti henkilön perhe-elämään ja suhteisiin. Näitä on esimerkiksi tunne-elämän leikkautuminen jolloin ihminen ei kykene tuntemaan samalla tavoin kuin ennen, mikä voi johtaa kaikenlaisten tunteiden kuten empatian leikkaantumiseen ja tätä myötä vaikkapa parisuhteiden romuttumiseen. Moniin lääkkeisiin voi sisältyä aggression nousua, sisäistä levottomuutta ja lopetusoireena erilaisia tunne-elämän heittelyjä ja ärtyisyyttä. On aina yksilöllitä miten nuo psykiatrian aineet kehenkin vaikuttavat ja kaikkiin vaikutus ei ole todellakaan myönteinen vaan saattaa impulssikontrolli heittää ollessa noiden aineiden vaikutuksen alla eivätkä ihmiset todellakaan ole omia itsejään, osa kuvaa itseään zombiksi. On aina hyvin arvaamatonta miten aineet vaikuttaa kehenkin, entistä arvaamattomampaa kun psyykenpotilas on vuosia ties millaisilla koktaileilla ja hoidoissa (sähköhoidot jne), jotka usein yhä etenevissä määrin isompina annoksina vaurioittavat käyttäjäänsä, mahdollisesti muistia. Lopetusoireena voi olla myös esimerkiksi unettomuutta ja vaikka minkälaista sisäistä kärsimystä lopetusoireiden muodossa mikä voi vaikuttaa hyvin negatiivisesti jonkun pääkoppaan. Voi miettiäkin mikä osa on hoidolla iatrogeenisesti aikaansaatuja ongelmia, ja mikä osa ihmisen omia ongelmia. On myös oletettu että jatkuva masennuslääkkeiden popsinta voi johtaa jatkuvaan dysforiaan, missä hiljalleen pillereissä nalkissa ollessaan niistä irrottautuessa olo voi olla kaksin kamalampi ja ihminen jää jatkuvaan masennuskierteeseen ja pillerikierteeseen.
On myytti että psykiatrialla on taikapilleri joka korjaa kaiken ja kun ihminen ei ota sitä, siitä kaikki hänen huolensa kumpuavat. Pitkäaikainen jatkuva pillerinpopsinta on jossain tutkimuksissa linkitetty jopa huonompaan ennusteeseen ja toimintakykyyn, vaikka psykiatria muuta haluaa tuoda ilmi.
Ja kolmannekseen, esimerkiksi litium saattaa tuhota ihmisten munuaisia, ihmiset kuolevat vakaviin mielenterveysongelmiin lähes 20 vuotta etuajassa. Ihmisten elämänlaatu/terveys pillereitä napsiessa voi olla niin kertakaikkisen paska, että se on syy miksi he ei niitä käytä. Esimerkiksi kaksisuuntaisessa käytettävien antipsykoottien kohdalla niistä vieroitus voi altistaa käyttäjän entistä pahemmille mielenterveyden ongelmille ja psykoosille.
Osa voi hyötyä lääkkeettömästä hoidosta ihan täysin ja saada tilanteensa hallintaan.
Kumpi olisi ollut aloittajan isän kohdalla mielestäsi parempi vaihtoehto, lääkkeellinen hoito, vai lääkkeetön?