Alkiolaisia arvoja Bernerin tilalle

Nuorisosäätiön kasvateissa on kepulla kaaderia. Viimeiset varastivat jo omatkin pääomansa.

Sipilä voisi kysyä, josko Nalle Wahlroosin rouva suostuisi korvaamaan Bernerin maaseudun köyhien puolustajana.

Aloittaja on uneksiva keputollo ! Sipilähän juuri pyrkii pääsemään eroon Alkiolaisista . Hän vedättää maalaistolloja , mutta te ette sitä tyhmyydessänne huomaa . Noh ,, nyt minä sen ainakin " sepäolisipulille" kerroin ! Kepuloisten on turha itkeä , kun paskat on jo pöksyissä .

Santeri Alkio Pimeyden ytimestä?

Ksenofobi ja populisti aikaansa seuraamassa

Profeetta 1914-1918, 533 s. Valtiomies 1919-1921, 634. Santeri Alkion päiväkirjat, Edita. Helsinki 2012.

Maalaisliiton ideologi ja ”Laihian profeetta” Santeri Alkio näyttää monesta itsenäistymisen alkuaikojen Mustalta Pekalta. Eduskunnassa hän oli kiivaasti ajamassa kaikkia ”ryssiä” pois Suomesta, armeijan hän halusi puhdistettavan ”ryssänupseereista” ja ”ruotsikoista”. Itä-Karjala piti liittää Suomeen.

Alkion aitosuomalainen nationalismi ja ”värisokea venäläisviha” näyttävät, ainakin äkkiä katsoen, kumpuavan aidosta talonpoikaisesta typeryydestä, provinsiaalisesta uskonnollisuudesta ja ummehtuneesta nurkkakuntaisuudesta.

Kun AKS:n perustajiin ja ideologeihin kuulunut Elmo E. Kaila 1920-luvulla vehkeili armeijan puhdistamiseksi ”ryssänupseereista” eli Venäjällä palvelleista suomalaisista, oli Alkio hänen paras liittolaisensa. Myös Suur-Suomi-aate oli Alkiolle läheinen. Alkion poliittinen hahmo näytti siis itse asiassa sitten Suurlakon päivien siirtyneen keskustasta äärioikealle. ”Kolmannen tien” etsijänä kapitalismin ja sosialismin välissä hän ei tässä suhteessa olisi mitenkään poikkeuksellinen tapaus. Sukulaisuudesta Saksan natseihin voisi kertoa myös maalaiselämän ihannointi.

Kun tähän lisätään, että Alkio vuonna 1918 vielä kannatti punavankien lähettämistä Saksan kaivoksiin jopa kymmeneksi vuodeksi ja pohdiskeli, että sotilasdiktatuuri saattaisi joksikin aikaa olla Suomelle välttämätön, tulee mieleen ajatus, että nykyinen Suomen keskusta taitaa itse asiassa ihannoida oppi-isänään varsinaista obskuranttia ja demokratian vihollista.

Toisaalta Suomen äärioikeistolle oli aina ominaista uskonnollisuus, mikä erotti sen esimerkiksi saksalaisista aatetovereista. Ehkä Alkionkin piti säädyllisyyden rajoissa vain hänen uskonnollinen traditionalisminsa?

Alkio halusi karkottaa Suomen uudesta armeijasta vanhan ”ruotsalais-ryssäläisen” herrashengen, korruption, juopottelun ja muun siveettömyyden ja tehdä siitä nuorison kasvatuslaitoksen, eräänlaisen nuorisoseurojen jatkoluokan.

Millaista oli Alkion russofobia? Kirjallisuudessa on sanottu, että se oli ”värisokeaa”. Kaikki ”ryssät” niin oikealla kuin vasemmalla olivat vihattavaa ainesta, jotka oli karkotettava Suomea saastuttamasta.

-

Alkiokin oli pohjimiltaan hurri, Filander

Suomenmaa -lehdessä 26.5.2011, sivulla 3, vanha KesKusta-jäärä Timo Laaninen hehkuttaa kuinka olisi otettava "Alkiosta eväitä aatekeskustelulle".

Jo etusivun juttuvinkki lupaa herkullista antia tulevasta: "Alkion perinnössä monta aarretta". Puoluesihteeri Timo Laaninen esittää sivun 3 jutussa kuinka Alkion teoksissa riittää aihetta useisiin väitöskirjoihin. Omana kokemuksenaan Alkion tuotannosta hän vetää esiin mm. nuorena lukemansa Puukkojunkkarit.

Alkio omasi Laanisen mukaan jopa tulevaisuuteen näkijän kykyjä kun tuli kuvanneeksi tyypillisen perussuomalaisten prototyypin näin: "Alkio tuli piirtäneeksi yhteiskunnasta syrjäytyneen nuoren miehen muotokuvan tarkasti. Se sopisi täydellisesti myös lähiön kaljakuppilassa istuvan, ulkomaalaisia karsastavan ja perussuomalaisia äänestävän nuoren miehen kuvaksi." Tällä kommentilla KeKustan puoluesihteeri Laaninen luokittelee puoli miljoona suomalaista kaljakuppiloitten istujoiksi!

Tämän Laaninen mielusti ohittaa, sillä nykymittapuun mukaan Alkio oli rasiti ja kenties fasistikin!

KePu ja Keskusta haluaa uudistua. Näin lehdessä kirjoitettiin JO 3.5.2011. Lisäksi Suomenmaassa kerrotaan kuinka KePu haluaa palata Alkiolaisuuteen. KePussa kuulemma turvataan aina hädän hetkellä aitoon Alkiolaisuuteen.

KePu haluaa uudistua. Käyttääkö se ruttunaamaiset puolueraakkinsa kasvojenkohotusleikkauksessa ja rasvaimussa?

Mukana häärii vanha kaarti "Kremlin Multakuriiri" -Kääriäisen johdolla. Matkassa on tietysti Mauri "Tupee" Pekkarinen, "Juntta"-Laaninen, Kulli-Kalli ja moni muu vanha läjä. Listaa on paljon jatkuen aina "KGB"-Väyryseen saakka!

NL kaatui jo yli 20 vuotta sitten, mutta nämä vaan jatkaa kuin Sputnik kiertoradallaan ja tyhmät KePulit äänestää kerta kerran perään heitä. Tosin kannatus hupenee kun maa vetää äänestäjiä puoleensa kiihtyvällä tahdilla. Maahan se tuli lopulta myös Sputnik. Siinä nuorennusleikkauksessakin taitaa olla "mission impossible" edessä, kun maa vetää vanhoja puoluejääriä vääjäämättömästi puoleensa... tai sitten vasta se lääke auttaa nuorentamaan puoluejohtoa. Olihan aikoinaan Neukuissakin lyhkäsimmät johtopestit laskettavissa vain muutamissa kuukausissa.

Nyt on taas Suomenmaa -lehdessä 26.5.2011, sivulla 3, vanha KesKusta-jäärä Timo Laaninen hehkuttamassa kuinka olisi otettava "Alkiosta eväitä aatekeskustelulle". Sanoopa Pappa tutustuneensa "pyhän isän kultaisiin sanoihin" lukemalla oikein Puukkojunkkari! Toki messiaan elämänkerta kuuluu olevan tuttu. Sitä muuten myydään divareissa muutamalla eurolla, hox HOX!

Alkion elämänkerta -kirjan parissa kannattaa viettää muutama hetki, niin selviää millainen "SuurSuomi -mies Alkio tuolloin olikaan. Hän halusi "kaikki Väinölän lapset" yhteen riippumatta missä raja kulki!

Kirjoja KePulaisuudesta:

Virkkunen kertoo rahan olleen heikko paikka, toinen oli sota ja naiset. Sivuilla 222-250 käydään läpi Talvisodan aikainen Kultakummun taistelu Kannaksella Kämärän aseman läheisyydessä. Oliko Korsimo kuormaston vääpeli ja karkasiko hän Turkuun saakka? Se karkuruusjuttu ei selviä... vain se selviää ettei dokumentteja löydy riittävästi. Korsimo oli suomenruotsalainen Korsman vuoteen 1934, siis hurri.

VIRKKUNEN SAKARI: Korsimo Kekkosen mies, Otava, 1976, 352 s.

Uusitalo Eino: Jälkipeli, KIRJAYHTYMÄ, 1983

Kaikkien perässähiihtäjien esikuva kertoo sivuilla 166-169 mm. Toisen itsenäisyyspäiväpuheensa.

Laukkonen Ilmari: Alkion miehet, Vaasa Oy, 242 s, Erikoinen kirja johon ei ole painovuotta merkitty.

Alkion miehet -kirjassa on Alkion hautajaisistakin. Oli virallinen osuus ja sitten Alkion miesten osuus messiaan kunnioittamisessa.

Santeri Alkion päiväkirjat löytyi helsinkiläisestä divarista. Näin uutisoitiin 22.9.2008. KePulaisilla oli kurjaa kun messiaan kultaiset sanat oli kauan hukassa.

Suomi K-linjalla, (toim) Otava, 1974, 224 s.

Kirja alkaa kertomalla mikä Kurjensaaren mielestä oli Kauko Kareen näkemys K-linjasta.

"K-linja on salaliitto, se on Mafia, se on Camorra, se on bakteeri, se on syöpä, se jakaa ja vie virkoja, se on Musta Käsi, joka kaivoi Saimaan kanavan; se on kaikkialla, se on enemmän kuin kirjain, se on virus; siihen voi sisältyä Kekkonen, kapitalismi, kommunismi. K-linjan pyhin paikka on jossain, missä Urho Kekkonen polvistuneena nauttii ateistisen herranehtoollisen Kremlin kellojen soidessa ja puolisotilaalliseen asuun pukeutuneiden kommunismin pappien juhlallisesti hymistessä valittuja kohtia Marxin Pääomasta ja Leninin kootuista teoksista. Alttarin yllä kaatuu venäläisin kirjaimin teksti Finis Finlandie - Suomen loppu."

K-linjalaiset olivat Paasikiven linjalla ennen Paasikiveä!

Kekkonen, Korsimo, Kleemola, Karjalainen, Kuuskoski ja etunimillä pääsivät mukaan apuryssät Kaarlo ja Kustaa... Se toinen K-linja olikin Kalliokoski, Kukkonen ja Koivisto... mutta tämä linja oli menossa päin Karjalan mäntyä!

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/07/korsimo-kekkosen-mies.html