Natsit ja kommunistit

Venäjän kommunistit ovat nyt kansallispatriootteja. He ajavat revanssia ja Neuvostoliiton rajojen palauttamista. He ratsastavat länsi- ja juutalaisuusvastaisuudella. Meillä heitä kutsuttaisiin natseiksi :

Äärivasemmisto parantaa asemiaan Venäjällä ja paluu kommunistijohtoiseen politiikkaan on lähitulevaisuudessa varteenotettava mahdollisuus. Gennadi Zjuganovin johtama Venäjän federaation kommunistinen puolue (KPRF) muodostaa tämän äärivasemmiston ytimen, jonka kummallekin puolelle poliittisella kartalla sijoituu useita osittain päällekkäisiä puolueita ja poliittisia liikkeitä. KPRF edustaa julkisuudessa äärivasemmistoa, mutta puolue on samalla myös koko vasemmiston yhteen kokoava voima.

KPRF on esittänyt jyrkän vaihtoehdon Venäjän nykyiselle politiikalle. Piirrämme tässä raportissa kuvan tämän vaihtoehdon yleislinjasta kiinnittäen erityistä huomiota äärivasemmiston ulkopoliittiseen ohjelmaan. Mikä olisi Venäjän ulkopoliittinen linja, mikäli äärivasemmiston ja erityisesti KPRF:n edustajat pystyisivät nykyistä paremmin osallistumaan sen muotoiluun? Miten nykyiset kommunistit eroavat ulkopoliittisessa ajattelussaan Neuvostoliiton ajan ajattelusta? Entä mitä muutoksia Venäjän kommunistit tekisivät nykyiseen Primakovin johdolla harjoitettuun ulkopolitiikkaan? Mikä merkitys tällä olisi Suomelle ja Suomen kansainväliselle asemalle?

Esitämme tässä raportissa, että vaikka KPRF:n tai laajemmin "kansallispatrioottisen" äärivasemmisto-opposition ulkopolitiikka ei lyhyellä tähtäimellä ja nimenomaan käytännön tasolla eroaisi kovinkaan paljon nykyisestä "Primakovin doktriinista" - jota esittelimme Venäjä 2000-sarjan edellisessä osassa - olisi kommunistien ulkopoliittisen ajattelun leviämisestä pidemmällä tähtäimellä merkittäviä seurauksia. Näin olisi etenkin, jos Venäjä tavalla tai toisella löytää nykyistä enemmän voimavaroja toteuttaa haluamaansa linjaa. Venäläisten nykykommunistien maailmankuva on syvästi länsivastainen ja nationalistinen. Sen leimaa-antavana piirteenä on tyytymättömyys Venäjän nykyiseen kansainväliseen asemaan ja pyrkimys ulkopoliittiseen revanssiin. Kansallispatrioottinen ulkopoliittinen ajattelu perustuu avoimeen pyrkimykseen koota Neuvostoliiton alue uudelleen Venäjän geopoliittiseen kontrolliin sekä liittoutua muiden länsivastaisten voimien kanssa erityisesti Yhdysvaltojen politiikkaa vastaan.

Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paras lähtökohta olisi näkemyksemme mukaan pyrkiä minimoimaan vahingot eli hyödyntämään kommunistien ulkopoliittisessa ajattelussa esiintyviä yhteistyöelementtejä. Paluu kylmän sodan kaltaiseen vastakkainasetteluun Venäjän ja lännen välillä ei merkitsisi Suomelle luisumista entisenlaiseen puolueettomuuteen. Suomi voisi uudenkin kylmän sodan oloissa omaksua aiemman kaltaisen sillanrakentajan roolin, mutta toteuttaa sitä nyt selkeästi läntisten rakenteiden sisältä käsin.

Raportin on laatinut työryhmä, johon kuuluvat Tuomas Forsberg, Henrikki Heikka, Ira Jänis, Raimo Lintonen, Hanna Ojanen ja Christer Pursiainen Ulkopoliittisesta instituutista, Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista sekä suurlähettiläs (emer.) Antti Karppinen. Raportissa esitetyt tiedot, tulkinnat ja johtopäätökset perustuvat työryhmän jäsenten tutkimustyöhön, keskinäisiin keskusteluihin sekä Venäjän äärivasemmiston parissa tehtyihin haastatteluihin.

Päivitetty 16.05.2002