Aina välillä saan huijattua itseäni. Kuviteltua, etten tunne enää sen syvemmin ja jatkan matkaa, mutta putoankin jälleen alas ja kipu, kaipuu ja suru palaa takaisin. Et näe sitä, sillä annan sinulle vain ystävyyden naamion, mutta ilo äänessäni on silti aina aitoa. Se on iloa siitä, että olet elämässäni, vaikka et olekaan minun. Työnnän vain kaiken taakse. Niin kauas ettet sitä näe tai kuule, vaikka totuus on, että ehkä elämässäni oli vain yksi valinta ja käytin sen sinuun. Vuodetkaan eivät ole sitä kuluttaneet. Yritän ajatella, että ehkä emme olisi kuitenkaan onnellisia ja ehkä en olisi kuitenkaan sinulle se nainen, jonka tarvitset ja ansaitset. Lyön ja alennan itseäni, etten kuvittelisi muuta ja luovuttaisin edes hiukan. En tiedä miksi tämä kaikki on niin vaikeaa. En ole löytänyt vastausta koko tänä aikana, minkä olemme tunteneet toisemme ja mitä pidemmälle elämääni katson taaksepäin niin sitä enemmän se vain näyttää siltä, että meidän oli määrä tavata ja olisimme voineet tavata jo niin monta kertaa aiemminkin. Emme koskaan kulkeneet kovin kaukana toisistamme. Mutta miksi. Sitä en tiedä. Minusta tuntuu, että sinussa löysin sen mitä olin etsinytkin kaikki nämä vuodet, mutta hinta on ollut ehkä kovempi kuin mihin tiesin sitoutuvani.
Se mikä sinussa on, mitä kaipaan jatkuvasti, kun vain voisit antaa sen minulle takaisin kuin varastetun aarteen, joka tietämättäsi anastit.
Ja kirjoitin tämän tänne, sillä en voi kirjoittaa enää sinulle. Halusit vain ystävän.
Se mikä sinussa on, mitä kaipaan jatkuvasti, kun vain voisit antaa sen minulle takaisin kuin varastetun aarteen, joka tietämättäsi anastit.
Ja kirjoitin tämän tänne, sillä en voi kirjoittaa enää sinulle. Halusit vain ystävän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä olet yksi syy siihen, että parannan elämänlaatuani. Terveempään suuntaan.
Lopulta teen sen vain itseni takia. Voin paremmin.
Keskityn siihen. Se on myös lahja läheisilleni.
Muuta suuntaa ei ole
Tule käymään tänä iltana.
En tiedä osoitetta, textaa
Ymmärrän, että tänne kirjoittaminen helpottaa omaa oloani, kun se tuntuu melkein siltä kuin kirjoittaisin hänelle, mutta en ymmärrä sitä, että täällä nimimerkittömästi anellaan jotakuta tulemaan käymään tai ottamaan yhteyttä.
Elämässä on tilanteita, että pitää joskus purkaa sydäntään jollain tapaa jonnekin, mutta ei tätä kautta nyt mitään ylläpidetä.
Joskus on helpompi yrittää olla vain ystävällinen, piilottaa se kaikki tunteiden aallokot selän taakse näkymättömiin. Sillä mitä tehdä niillä, kun näkymätön muuri estää vuosi toisensa jälkeen niistä puhumisen. Kuinka yrittää selvittää mihin lokeroon laittaa ja järjestellä tunteet, niiden seuraukset, toiveet, kun toinen juoksee samalla nurkan taakse piiloon ja nakkaa silti kävyillä huomiota.
Omassa tilanteessa yrityksiini keskustella asiasta on vastattu lähinnä hiljaisuudella. Jopa niin, että hänen olisi melkein syytä pyytää anteeksi käyttäytymistään viime vuonna, niin pahalta se tuntui ja täysin ansaitsemattomalta.
Mutta minkäs teet kun sama harrastus ja pienet piirit sitovat yhteen. Jos sulkisin hänet täysin elämästäni niin se olisi minun elämäni, joka supistuu radikaalisti, ei hänen.
Minun hänkin on yrittänyt keskustella ja arvostan sitä. Suorempaa ei pysty kysymään kuin hän sen teki ja kuitenkin vastasin ympäripyöreätä, koska paikka jossa hän sen teki ei ollut paras paikka keskustella asioista juurta jaksain ja juuri sitä minä tarvitsen. Sen jälkeen aika on vain kulunut ja kuluttanut voimia.
Onko sulkeminen vaihtoehto ja miltä sen ajatteleminen tuntuu?
Olen yrittänyt ja ajatellut asiaa, mutta en pysty siihen. Ahdistus on liian kova. Minulle tulee tunne, että tukehdun jos en pääse edes joskus hänen kanssaan juttelemaan, sillä parhaimmillaan niissä keskusteluissa on ollut sellainen yhteys, että se on kuin balsamia haavoille. Väsyn usein helposti, jos olen liikaa ihmisten seurassa, mutta hän on niitä harvoja, joiden kanssa tunnen elpyväni.
Etkö voisi ehdottaa hänelle rauhallisempaa tapaamista, jotta saisit keskusteltua syvällisemmin?
Olen yrittänyt mutta sellainen tapaaminen on ilmeisesti liian vaikeaa syvien tunteiden kanssa. Sen lisäksi spontaani tapaaminen on mahdotonta. Siksi puhuin kävyistä nurkan takaa. Se ei ollut loukkaus.
Hänen kanssaan keskustelusta saan voimaa.
Tuulen reunalla kuin valtameren rannalla, mietin sinua.
https://youtu.be/x9J2jvgMJjI
Jos voisi palata ajassa taaksepäin? Jos olisin joskus kävellyt töiden jälkeen kadun yli, enkä lähtenytkään suoraan kotiin. Ja olisit siellä.
https://youtu.be/Ukv02sqoNA8
cc
Kuka tietää mistä tunteet alkavat ja milloin ne päättyvät? Kuin vuodenajat - vailla tarkkoja rajoja, vaivihkaa.
Elän loputonta syksyä. Ne olivat kirkkaita kesäpäiviä, ne harvat hetket, jotka vietin kanssasi. Syviä onnessa, siroteltua valoa vuosien yllä. Pelkään sen kaiken olevan mennyttä. Olisinpa osannut olla enemmän ystävä, vähemmän rakastunut. A.
https://youtu.be/dNxCz-Iyu0g
Lopeta nettielämä . Ala oikia.
Vaikka lopettaisin kirjoittamisen tähän yöhön, niin olisin yhä hukassa elämäni kanssa. Millään ei ole merkitystä. Mikään ei tunnu miltään.