mutta sinä pelastit sen mitä minusta on jäljellä. Sinusta on huokunut aina minua kohtaan sellaista lämpöä joka voisi kehittyä rakkaudeksi. Kiitos siitä.
Minä taas rakastan sinua aina jo pelkästään sen vuoksi että sinä olet sinä, että ylipäänsä olet olemassa.
Et sinä ole ollut koskaan mikään piriste, huvitus tai vedätys. Minä en toimi sillä tavalla. En kuitenkaan ole voinut lähestyä sinua elämässäni tapahtuneiden vastoinkäymisten takia.
Minusta ei taida olla enää kumppaniksi, kaulassani oli yhtä aikaa liian monta myllynkiveä liian kauan ja meinasin tosissani hukkua niiden taakkojeni alla. Nyt olen sentään päässyt rannalle.
Jälkikäteen ymmärrän että olin niin heikoilla että pyysin sinulta apua huutamalla tuuleen. Jos mietit asiaa ja tunnet vähänkin psykologiaa niin näinhän se on mennyt.
Toivo sinusta ja rakkaudestasi on antanut minulle valoa täydelliseen pimeyteen. Kunpa voisin kertoa tämän sinulle itsellesi. n->m
Minä taas rakastan sinua aina jo pelkästään sen vuoksi että sinä olet sinä, että ylipäänsä olet olemassa.
Et sinä ole ollut koskaan mikään piriste, huvitus tai vedätys. Minä en toimi sillä tavalla. En kuitenkaan ole voinut lähestyä sinua elämässäni tapahtuneiden vastoinkäymisten takia.
Minusta ei taida olla enää kumppaniksi, kaulassani oli yhtä aikaa liian monta myllynkiveä liian kauan ja meinasin tosissani hukkua niiden taakkojeni alla. Nyt olen sentään päässyt rannalle.
Jälkikäteen ymmärrän että olin niin heikoilla että pyysin sinulta apua huutamalla tuuleen. Jos mietit asiaa ja tunnet vähänkin psykologiaa niin näinhän se on mennyt.
Toivo sinusta ja rakkaudestasi on antanut minulle valoa täydelliseen pimeyteen. Kunpa voisin kertoa tämän sinulle itsellesi. n->m
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei se muuten onnistu kuin kertomalla. Turhaa kuvitella että kohtalo antaisi tilanteen tehdä asia muuten kuin ottamalla asia puheeksi. Tämäkin asia jää tod.näk. sinun itsesi salaiseen mieleen.
Kauniisti kirjoitettu.
Tuulimyllyjen tie...
samoin sinulle
Taas kerran...
Näin sinusta sen soft spotin. Ohi ulkokuoresi, siihen lämpimään sieluun, joka silmistäsi loisti, silloin kun uskalsit katsoa...
Olen pahoillani, ettei minusta ollut enempään.
Mitäpä se olisikaan ollut...
Tuon sortin juttuja ei kerrota tuntemattomille vaan niille on ihan oma osoitteensa. Mikäli sanoja tarkoittaa mitään sanomisellaan.
Ihana vastaus ihanaan aloitukseen. Elämässäni oli kerran joku, joka tuntui näkevän lävitseni, tai oikeasti minut. Siksi en aina uskaltanut katsoa. Nyt uskaltaisin, koska olen väsynyt siihen, että kukaan ei näe minua. Kaipaan joka päivä sitä, joka näki ja näkee vieläkin, jos kohtaamme. Muuten kaikki on aika hyvin. Luulen, että minäkin näin hänet, mutta sitähän ei varmaksi tiedä kuin hän itse.
Mitähän ihanaa on siinä että toisilleen anonyymit henkilöt kirjoittelevat muka toisilleen täällä,
hukkaan heitettyä kaikki, ihanaa on vasta se kun noin puhutaan oikealta oikealle. Täällä ihannoidaan kovasti täysin merkityksettömiä asioita ja pelkkää huuhaata.
Aloituksesta huokuu syvä tunne. Toivon todella, ettet pidä tuollaista sisälläsi vaan kerrot hänelle tuon kaiken. Toivon myös sydämeni pohjasta, että hän tuntee yhtä voimakkaasti sinua kohtaan.
Jokaisella on oma tie mitä kulkea...
Ei tule parisuhdetta. Ei Jeesusta. Ei uskontoa.
Oikeudessa nähdään!
Aika huvittavaa lukea näitä nyyhkytarinoita, kuinka täällä muka tunnistetaan ja oikein pahoitellaan
tapahtunutta tai siis tapahtumattomuutta, surkimusten touhua, kuten ensimmäinen vastaaja, asia on juuri niin.
Miksi tää koko ketju vaikuttaa niin epäaidolle?
En oikeasti usko aloitusta naisen kirjoittamaksi.
Koska kaikki idiootit jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin ovat ottavat kaikki kehut itselleen, ovat niin itsekkäitä ja olevinaan. Mitään ei tapahdu oikeesti mutta täällä ollaan sitten olevinaan niin hyvää ihmistä, niin hyvää ihmistä, kaikkein koomisin on tuo " tämäsaiajattelemaan " hän se vaan muina miehinä näki oikein soft spotin tuntemattomasta aloittajasta pahoitellen ettei MINUSTA ollut enempään, mutta ei ollut luontoa sanoa ettei minusta ollut mihinkään. !!
Hienoa että teillä kritisoijilla on kaikki asiat niin hyvin, ettei tarvitse olla ystävällinen tai myötätuntoinen kenellekäään, kaikkein vähiten tuntemattomille, ja voitte vaan ylemmyyksissänne osoittaa omaa katkeruuttanne.
Joidenkin harmiksi kirjoittaja eli minä olen nainen ja kirjoitin oikeasta, omasta elämästäni juuri kuten se mennyt. Jos se jollekin tuntuu epäaidolle tms. niin en voi sille mitään. Jokaisellahan on tunnetusti mielipide. Ja se on vain yksi subjektiivinen mielipide.
Että täällä saa jokainen sanoa mielipiteensä ja koittakaa jo lopulta te saarnaajat ymmärtää että mielipide on eri asia kuin katkeruus tms.
Useimmat tarkoittivat kritiikkinsä tuolle miehelle joka jätti kaiken retuperälle eikä sinulle, niin ainakin itse ymmärsin.
Ja kritisoijatko ei saarnaa, eli tuputa sitä omaa pahaa mieltään ihan asiallisiin aloituksiin? Hei, mut tässähän on vain mielipide: kommenteistanne paistaa katkeruus kilometrien päähän. Eli ei teillä asiat niin hyvin taidakkaan olla...
Kyllä se katkeruus nyt paistaa siinä kirjoittavan naisen näppikseltä, moni nainen astuu siihen ansaan että muita syytetään tasan tarkkaan samasta mitä itse tehdään. Sinä kirjoitat pelkkää syytöstä, ei siinäkään ystävällisyyttä löydy, joten . . . ! Miksi alkaa arpomaan miten kenenkin asiat ovat, tuolta pohjalta sinun naisen asiat ovat aika huonolla tolalla.
Naisten helmasynti, täällä sen näkee niin hyvin, kuten äskeisessäkin, muita parjataan mutta kirkkaimmin loistaa se oma ilkeys, katkeruus ja pahantahtoisuus.
Mistä näit vastaajan sukupuolen? Naiset yleensä näkee teeskentelyn läpi paremmin kuin miehet keskimäärin.
Eipä näistä voi tietää. Hukkaan menee. Kiva se on tietty fiilistellä että edes joku arvostaa. Tänä päivänä kun on niin trendikästä olla kova ja kostaa tarvittaessa. Sitä ollaan niin kovaa tyttöä ja poikaa. Kaikella on kuitenkin hintansa ja aikansa. Mylly jauhaa niin että vain aika näyttää mitä kukin on.
Vaikeus on uskoa näihin aloituksiin ja mielipiteisiin vaikka ne olisi elettyä elämää. Täällä on satujen kertojaa, pelleä ja täystyrmääjää. Harmillista sille joka aidosti tänne purkaa sydäntään. Ei saa vastauksia omille ajatuksille kun kirjoittaa anonyyminä. Henk.kohtaisesti viesti menisi aina perille.
Mutta haluaako vastaanottaja viestin minulta? Ei välttämättä.
No, se on minun murheeni se tietysti.
Se varmaan riippuu siitä minkälaisen viestin meinasit lähettää. Tuskin kukaan positiivisesta viestistä hernettä vetäisi nenäänsä.