Viime aikoina palstaa on arvosteltu monelta kantilta. Pääosin aiheesta. Täällä on kuulema sensaation hakuisia kirjoittajia jotka hakemalla hakevat negatiivista vl-liikkeestä. Vieläpä useimmat aiheet perustuvat huhuihin ja juoruihin. Varmastikin totta. Palstan tason arvostelijat tuntuvat pitävän itseään asiallisina kirjoittajina.
En oikein tiedä mistä sitä totuuden mukaista kuvaa vl-liikkeestä pitäisi hakea. Usein kuulee kehoituksen tulla seuroihin. Sieltähän sitä varmasti oppia tulisi. Kuitenkin on kysymyksiä joihin vastauksen löytyminen edellyttäisi vuosien seuroissa käyntiä tai jopa vanhoilliseksi ryhtymistä.
Minä koen, että ulkopuoliselta se on liikaa vaadittu. Mikäli on opillisia näkemyseroja ei niin vain voi seuroissa alkaa käymään vuositolkulla. Siksi tällainen palsta kyllä ajaa paikkansa. Pitää vain ajatella lukemaansa kriittisesti ja löytää ne asialliset vastaajat. Heitä tällä palstalla ainakin oli monia. Onneksi he vielä ovat rekisteröineet nimimerkkinsä, joten väärinkäytöksiäkään ei voi tulla.
Yksi hyvä keino oppia vanhoillislestadiolaisuudesta on Päivämieslehti. Se käsittääkseni on teidän äänenkannattaja. Nytkin olisi palstan etusivulla pari Päivämiehen artikkelia, joihin haluttaisiin kommenttia vl-kirjoittajilta. Nämä artikkelithan eivät ole sensaationhakuisia juoruja. Nehän ovat suoraan äänenkannattajastanne.
Toivoisin näiltä asiallisten kirjoitusen kaipaajilta vastausta huutoonsa ja tukevan asiallisia aloituksia. Jos ei päivämiehen artikkelien analysointi ole rakentavaa niin mikä sitten?
En oikein tiedä mistä sitä totuuden mukaista kuvaa vl-liikkeestä pitäisi hakea. Usein kuulee kehoituksen tulla seuroihin. Sieltähän sitä varmasti oppia tulisi. Kuitenkin on kysymyksiä joihin vastauksen löytyminen edellyttäisi vuosien seuroissa käyntiä tai jopa vanhoilliseksi ryhtymistä.
Minä koen, että ulkopuoliselta se on liikaa vaadittu. Mikäli on opillisia näkemyseroja ei niin vain voi seuroissa alkaa käymään vuositolkulla. Siksi tällainen palsta kyllä ajaa paikkansa. Pitää vain ajatella lukemaansa kriittisesti ja löytää ne asialliset vastaajat. Heitä tällä palstalla ainakin oli monia. Onneksi he vielä ovat rekisteröineet nimimerkkinsä, joten väärinkäytöksiäkään ei voi tulla.
Yksi hyvä keino oppia vanhoillislestadiolaisuudesta on Päivämieslehti. Se käsittääkseni on teidän äänenkannattaja. Nytkin olisi palstan etusivulla pari Päivämiehen artikkelia, joihin haluttaisiin kommenttia vl-kirjoittajilta. Nämä artikkelithan eivät ole sensaationhakuisia juoruja. Nehän ovat suoraan äänenkannattajastanne.
Toivoisin näiltä asiallisten kirjoitusen kaipaajilta vastausta huutoonsa ja tukevan asiallisia aloituksia. Jos ei päivämiehen artikkelien analysointi ole rakentavaa niin mikä sitten?
Vastaukset 61
Vanhimmat
vaikeata synnyttää rakentavaa keskustelua hengellisistä asioista vanhoillislestadiolaisten kanssa, koska he ovat julistautuneet ainoiksi oikeiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uskovaisiksi.
Onko tämä hyvä pohja rakentavalle keskustelulle?
Lähinnä muille uskovaisille jää vl-oppien kritisoijan rooli.
kyllä onnistunut. Heidän uskonsa on se että uskovat omasta mielestä oikein ja ovat ainoita pelastuvia. Mutta tarviiko "siitä" keskustella. Minä keskustelen näkemyseroista ja uskon itse kuin itse näen asiat.
ärsyttää tuollainen ylimielinen asenne muita uskovaisia kohtaan, että lähinnä koen parhaaksi Raamatun avulla kritisoida tiettyjä vl-harhaoppeja.
Oletko huomannut, että täällä on käyty hyvinkin kriittistä keskustelua opillisista kysymyksistä myös veeällien kesken?
Erittäin mielenkiintoisen ulottuvuuden niihin ovat tuoneet myös rautaisesti asiapohjalta kapulaa rattaaseen työntäneet ulkopuoliset, kuten esimerkiksi jatkuvasti kaipaamani nimimerkki Mar--ge.
Eli tuo mainitsemasi seikka ole ainakaan minusta oikeasti syy palstan viimeaikaiseen huonontuneeseen henkeen. Mielenkiintoinen keskustelun aihe se sen sijaan on (siis "ainoiksi oikeiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uskovaisiksi" julistautuminen).
kun liikkeen sisällä olevilla on eri mielipiteitä, toiset tuomitsee enempi toiset ei ja mistä sitä sitten tietää, mikä on sitä oikeaa vanhoillislestadiolaisuutta. Puhujakokouksissa säädetään sääntöjä ja ne ovat sitten laki, kun muutama mies säätää lait kaikille. Sitä olen miettinyt miksi vanhoillislestadiolaisilla ei ole samat säännöt joka puolella maailmassa.
"säädöksiä säädellään".
Viimeisin lienee vuodelta 1963, kun julki lausuttiin se, ettei uskovaisen ole viisasta kotiinsa telkkaria laittaa. Hyvä kannanotto.
On siitä jälkeenpäinkin keskusteltu, mutta ei ole tarvinnut muuttaa.
Se, että "säädöksiä" mukamas satelisi, se on luuloa vain.
Sitten ilmeisesti on voimassa se, ettei televisiota saa omistaa tai myydä. Lisäksi paikallisyhdistysten tulee valita henkilöt jotka "hoitavat" ohjeesta poikenneet.
taisi olla "edistää myyntiä" ?? - se on eri asia kuin "myydä"
Jos myyminen ei ole myynnin edistämistä niin mikä sitten on:)
Muistuttaisin itse läsnä olleena teitä nuorempia ainakin kahdesta päätöksestä jotka ovat velvoittavia neuvon sanoja meille yhä tänä päivänä. Pudasjärven suviseuroissa 1972 puhujien ja seurakuntavanhimpien kokouksessa tehtiin päätös että uskovaiset eivät voi osallistua kuorotoimintaan eivätkä esiintyä laulajina tai muusikkoina konserteissa. Minulla ei ole nyt täällä hyllyssä noita vanhempia suviseurakirjoja, joten en pääse tarkistamaan asiaa, se oli joka tapauksessa joskus vuosien 1971-1976 välillä. Muistan asian hyvin siitä kun Esko Jurvelin oli juuri siihen aikaan alkanut tulla tunnetuksi.
Vuonna 1979 joulukuun lopussa pidetystä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa päätettiin pitkän ja hyvin monipolvisen keskustelun jälkeen ettei video-ohjelmia eikä televisiota ole uskomassa olevan lupa käyttää edes opetus- eikä työkäytössä. Keskustelu oli pitkä siitä syystä että ensi alkuun mm. lääkäri Seppo Sutinen koetti puolustaa tv:n hyväksikäyttöä lääkärien koulutuksessa, perusteluna että se on tehokas esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden havainnollistamisessa. Jotkut opetusalalla toimivat myös käyttivät alkuun samantapaisia hyväksyvän suuntaisia puheenvuoroja. Keskustelussa kuitenkin todettiin nämä hempeän hengen osoituksiksi, ja asianomaiset tekivät mielipiteistään välittömästi parannuksen samassa tilaisuudessa.
Kokouksen yksimielinen päätös oli että televisioita ja videoita ei ole uskovaisen lupa käyttää opetuksessa eikä muissa ammattitehtävissä, eikä myöskään uskovaisten lasten sovi turmella omaatuntoaan niiden välittämiä ohjelmia katselemalla. Vanhempia ohjattiin käymään keskusteluja kunkin lapsensa opettajien kanssa niin että uskovaisten lapsille järjestetään muuta ohjelmaa televisio- ja videotuntien ajaksi. Sikäli kuin tiedän näin myös tapahtui hyvässä hengessä koululaitoksen kanssa.
Muitakin kannanottoja on runsaasti, mutta en ole tarkkaan ottaen perillä niiden velvoittavuuden asteesta kun en ole omalta kohdaltani asiaa joutunut pohtimaan. Ainakin syntyvyyden säännöstely, onnittelumaljan nostaminen (silloinkin kun se sisältää alkoholitonta) ja urheilukilpailuissa käyminen on todettu synniksi.
Johannes
"kahdesta päätöksestä jotka ovat velvoittavia neuvon sanoja meille yhä tänä päivänä.."
Neuvojako, niinkö?
Kirjoitukesi on kammottavaa luettavaa näin 2000-luvulla. Onneksi en ole uskovaisena koskaan ottanut noita suosituksia/"neuvoja" tosissani sen jälkeen kuin aikuistuin.
Onneksi myös isälläni (ja äidilläni) oli myös suhteellisuuden tajua jo tulloin 70-luvulla, vaikka noihin kokouksiin ammattinsa puolesta pyydettiinkin. Muistan isän tuskastuneen purkauksen kun hän kokouksesta kotiin tuli. Hän piti päätöstä luonollisesti järjettömänä. Aivan kuten pitäisin itsekin 2000-luvulla kouluttamassa olevana.
Jos nyky-lestadiolaisuus olisi tuota mitä kuvailet, moni ystävistäni olisi jättänyt liikkeen jo aikaa sitten. Vielä he ovat liikkeessä mukana ja yrittävät vaikuttaa tapakultturin kehittymiseen omalta osaltaan.
Näkemyksesi kuulostaa juuri sellaiselta, minkälaisessa henkisessä ympäristössä jouduin lapsuudessa elämään. Perheessäni tuollainen yhdemukaisuuden tarve ja pakko ei onneksi ollut uskoa määrittämässä, mutta ympärilläni senkin edestä. En kaipaa pohjanmaata tuon konsesus/yhdenmukaisuus-agraarihengen vuoksi ollenkaan.
Te olette todenneet synniksi?
Vaatimatonta porukkaa!
//Te olette todenneet synniksi?//
ne opettajat ja saarnaajat, jotka opetuksessaan riistävät Jumalalta syntien anteeksiantovallan itselleen, myöskin määrittävät mikä on syntiä.
Selkeää logiikkaa.
En tosin mainitsemassasi puhujien kokouksessa, mutta edellisenä päivänä pidetyssä opettajien ja puhujien kokouksessa. Tällainen kokous oli tarpeellista pitää, koska kouluissa tilanne oli muodostunut koulu-TV:n ja yleensä audiovisuaalisten välineiden käytön suhteen hyvin vaikeaksi.
Taistelu oli seurakunnan sisällä kliimaksissaan juuri tuolloin. SRK:n johtokunnan hyväksymässä alustuksessa tuotiin esille juuri se, että TV on erittäin hyvä monissa opetus-,valvonta ym -tehtävissä. Pyrittiin pitäytymään vain siihen, mitä aiemmin oli todettu, ettei TV:tä ole syytä kotiin ostaa.
Kokouksen kuluessa kävi kuitenkin niin, että lakihenkiset "jyräsivät" päätöslauselmaan oman kovan linjansa; yli SRK:n johtokunnan. Muistan kyllä, ketkä olivat kellokkaina.
Varmaan seuraavan päivän puhujain ja seurakuntavanhimpien kokous oli vaikea, sen voi kuvitella.
Seuraavissa Päivämiehissä kyllä oli artikkeleita, jotka pyrkivät oikaisemaan asiaa.
Luulisin muuten, että mainitsemasi kokous oli jo edellisenä vuonna, eli 1978 joulukuussa. Nimittäin seuraava vuodenvaihde muodostui ratkaisevaksi tässä henkien kamppailussa; rauha palasi Siioniin.
Noista ajoista on seikkaperäisesti kirjoitettu SRK:n vuosikirjoissa, muistelen, että kirja ´Taistelusta rauhaan´ kertoo esim näistä kokouksista ja yleensäkin niiden aikojen tapahtumista. Olisiko ehkä painettu 90-92, tai niillä main.
Missä nämä lakihenkiset kellokkaat ovat nyt? Perustivatko he lakihenkisen eriseuran vai jäivätkö sisälle? Miten he ovat lakihengessä tekemänsä virheet korjanneet? Roiskeiden ja traumojen määrää ei kukaan kyenne näkemään? Mutta korjattu on! Siitähän on ollut puhetta moneen kertaan!
//Seuraavissa Päivämiehissä kyllä oli artikkeleita, jotka pyrkivät oikaisemaan asiaa.//
Päivämies pyrki oikaisemaan asiaa? Millä tavalla myönteisen kannan televisioon Päivämies tuolloin otti?
alustuksen jonka johtokunta oli kokoukselle hyväksynyt ja joka siellä aluksi esitettiin....
Meillä on kyllä paljon vanhoja Päivämies-lehtiä, en ole varma, löytäisinkö mainittuja, joten en voi tarkasti yksilöidä artikkeleita.
SRK:n arkistosta kyllä löytyy ja arkisto on kaikille tutkijoille avoin.
"Seuraavissa Päivämiehissä oli artikkeleita,jotka pyrkivät oikaisemaan asiaa."
Kuitenkin "Johannes" tuossa hiukan ylempänä: "päätöksestä jotka ovat neuvon sanoja yhä tänä päivänä."
Mikä jäi viralliseksi kannanotoksi?
saivat parannuksen ja nöyrtymisen armon, tilanteet joidenkin "oikaisemiseksi" olivat raastavia ja kovia.
Jotka ovat itsensä patsaaksi korottaneet, he eivät siedä itseensä kajoamista.
Joidenkin kohdalla horjuminen ja myös seurailijoiden vietteleminen jatkui pitkään.
Näennäisen parannuksen tehtyään jotkut "muljahtivat" takaisin entiseen.
Muistetaan muutamien kulkeneen "talosta taloon" anteeksi kerjäämässä.
Jumalan edessä jokainen vastaa omistaan.
Sitäpaitsi vain Jumalahan näkee sydämen tilan. Voi olla että jollakulla on suun tunnustus, muttei sydämen uskoa.
Tärkein valvomispaikka on oma usko, ei niinkään toisten viat, eikä se kuka korjasi ja mitä. Toisten synnistä ei voi parannusta tehdä.
Katse mieluummin omaan poveen.
//Julkaisi mm
n-n. 27.2.2005 klo 11.02
alustuksen jonka johtokunta oli kokoukselle hyväksynyt ja joka siellä aluksi esitettiin....//
saada tähän ketjuun kopio siitä SRK:m johtokunnan ehdotuksesta kokoukselle. Jossa siis ymmärtääkseni otettiin tietynlainen myönteinen kanta televisioon.
siihen 60-luvun kannanotoon, ettei TV:tä ole syytä kotiin hankkia, ei ole ollut tarvetta muotoilla sitä uudelleen, vaikka keskusteltu kyllä on
Minulla on muistikuvia ja hieman materiaaliakin noista vuosista. Tuo kokous oli vuonna -78 joulukuussa, kuten sanoitkin. Niin minäkin muistelen.
Sanoit, että sen jälkeen heti rauha palasi siioniin!
Minun hoitokokoukseni oli syyskuussa -79 eli melkein vuoden päästä! Tunnen muutamia, joiden hoito oli nimenomaan vuonna -79!
Tuoko oli sitä rauhan aikaa mielestäsi? Minusta vuosi - 79 oli, nimenomaan ainakin meillä päin, juuri rankimpien hoitojen aikaa.
Olen kuullut, että muutaman kuukauden perästä, kun minut oli sidottu, yksi "pääpukari" eli kellokas hoidettiin.
Siis vasta vuoden perästä kuin tuo kireälinjainen opettajien opetusmenetelmäkokous oli ollut.
Miten siis Päivämies olisi voinut korjata asioita jo vuoden alussa sen ko. kokouksen jälkeen?
Ei oikein natsaa sanomasi ajat!
sitä, miksi Päivämies julkaisi 50-v-sitten sarjassaan sen televisio-kannanoton uudelleen? Jos niistä muistoista haluttaisi eroon, niin miksi se piti palauttaa ihmisten mieliin. Ja jos asenne olisi höllenemässä, niin miksi ei ole ainakaan omiin silmiini osunut koskaan minkäänlaista televisio- (ml. koulutelevisio) myönteistä kirjoitusta Päivämiehessä?
tekstini, totean siinä, että vasta seuraavan vuodenvaihteen tienoilta alkaen , siis 79-80, rauha palasi.
Mainitsemassani kokouksessa joulukuussa -78 käsiteltiin ainoastaan TV-asiaa ja sivussa muitakin av-välineitä opetustyössä.
Tuo vaikutti rehelliseltä tekstiltä. Ainoa asia, mikä mietityttää, ovat nuo seurailijat. Miten he selvisivät oikeille vesille, kun nämä patsaaksi nousseetkin olivat niin horjuvaisia ja/tai jääräpäisiä? Mitä sieltä heidän povestaan löytyi?
Lukiessaan saa todella saa käsityksen, että tarkoitan 78-79 vuodenvaihdetta....anteeksi epäselvä ilmaisu.
Todella siinä oli vuosi välissä, ennenkuin päästiin selville vesille.
ihmisissä on niin raadollista kun meillä on taipumus luottaa "patsaisiin". Mutta kun patsaat kaatuvat, tulee puute turvasta.
Ja mihinpä sitä juoksee muualle kuin armon turviin. Ei jäänyt kehumista eikä itse-ylvästelyn aihetta kellekään.
Jotkut tosin juoksivat ulos armosta ja valtakunnasta.
Se on jo sinänsä vaaran merkki, jos jonkun ympärille alkaa muodostua fanikerho. Siinä voi olla eriseuran alku.
Nyt natsaa tuo tieto.
Luulin, että tarkoitit heti seuraavaa vuodenvaihdetta, koska sanoit Päivämiehen yrittäneen lievittää tuota kireää kannanottoa, kokouksen jälkeen.
Ajattelen, ettei tuollainen "oikaisu" olisi ollut mahdollinen, koska nämä kellokkaat olivat vielä hästäämässä seurakunnassa.
Mihin he olisivat häipyneet muutamassa päivässä? Miten PM "uskalsi" julkaista toisenhenkisistä tekstiä, jos kokouksessakaan ei kukaan pystynyt noita lakihenkisia vaientamaan?
Samat miehethän olivat molemmissa sekä ko. kokouksessa että PM:n toimituksessa. Ja Hengen sanottiin aina olleen yksimielisen! Näin meille vakuutettiin silloinkin. Nimenomaan juuri tuolloin!
Kuten minä? ;(
joskus "epähuomiossa" muistaa väärin asioita. Hyvä, että palstalla on tarkkoja lukijoita, jotka oikaisevat tiedon siitä, milloin "rauha palasi Siioniin"(?!).
Tarkoista palstalaisista hyötyvät kaikki lukijat...
En voinut/halunnut jäädä katsomaan, milloin rauha oikeasti (?) palasi siioniin.
Koko ajan, minkä minä oli ns. siionissa, siellä sanottiin olevan rauhan, rakkauden ja yksimielisyyden.
Miten paljon tuossa yleisessä, julkisessa infossa oli bluffia milloinkin, ei ole oleellista. Sitä kuitenkin oli, se riittää minulle. Pienikin valhe on liikaa niiltä, jotka saarnaavat ehdotonta totuutta ja vaativat muiltakin sille kuuliaisuutta!
alkuperäinen ja "voimassaoleva" TV-kannanottohan oli se, ettei vastaanotinta sopisi kotiin hankkia.
Sehän muotoiltiin Ylivieskan suviseuroissa 1963.
Ei siinä esim koulu-TV:stä ollut sanaakaan, eikä tätä aihetta kannanottoon ole myöhemminkään lisätty.
Aikanaan kun TV-opetusohjelmat kouluissa tulivat yleisempään käyttöön, puhuttiin kokouksissa myös niiden tuomista vaaroista. Todettiin, että myös niissä voi olla lapsen uskonelämää turmelevaa ohjelmaa. - Vanhempien oli kuitenkin mahdoton etukäteen tietää, mitä ja millaisia ohjelmia kouluissa milloinkin katseltaisiin.
Ei asenne ole mitenkään höllentynyt.
Tosi huono juttu, jos asenne ei ole höllentynyt. Käytäntö on ainakin muuttunut koulupuolella rajusti pahimpien tiukkisvuosien. Lasten onneksi!
Etkö tiennyt? Vai mitä oikein tarkoitit? Sitäkö ettei periaatteessa hyväksytä, mutta jotenkin silti sallitaan nykyinen meno?
Siis alkuperäinen kannanotto koski vain kotivastaanottimia. Sitä ei ole muutettu.
Vastauksessani oli äsken pitkät tarinat siitä, kuinka äärimmäisyyksiin jossakin se koulu-TV:n varominen meni, ja kuinka vaikeaan asemaan pienet lapset siinä joutuivat.Juuri siitä kirjoitin, mihin viittaat tiukkisvuosilla. - Lopulta pyyhin sen kuitenkin pois.
Tämä vaan tiedoksi. Olen kyllä ajan hermolla.
// Kirjoitukesi on kammottavaa luettavaa näin 2000-luvulla. Onneksi en ole uskovaisena koskaan ottanut noita suosituksia/"neuvoja" tosissani sen jälkeen kuin aikuistuin. //
Opin ja neuvon sanat ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Seurakunnassa on kaikki opin, neuvon ja taidon tavarat olemassa, ja jos niitä ei uskovainen ota tosissaan miten voi säilyttää elävän uskon?
Johannes
”Opin ja neuvon sanat ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Seurakunnassa on kaikki opin, neuvon ja taidon tavarat olemassa, ja jos niitä ei uskovainen ota tosissaan miten voi säilyttää elävän uskon?”
Anteeksi aamuinen kärkevä vastaukseni. Kommettisi toi vaan minulle mieleen joitakin aika epämiellyttäviä muistoja, mitkä liittyivät juuri tuohon ”rakkaudella neuvomiseen”. Olen aika allerginen koko termin käytölle. Haluan selittää hiukan miksi. Korostatettakoon etteivät harmilliset muistoni liity 70-luvulle ja sen hoitokokouskäytäntöihin.
Milestäni ns. neuvominen on äärimmäisen vaikea asia aikuisten ihmisten kanssakäymisessä. En tiedä oletanko oikein, mutta suurin osa aikuisista lienee useinkin halukas keskustelemaan ns. uskonasioista, mutta ainakin omalta kohdaltani olen äärimmäisen varovainen neuvomaan ketään aikuista ihmistä näiden keskustelujen pohjalta. Oletan että suurin osa aikuisista ajattelee valintojaan. Jos ei ajattele, ajattelemattomuuskin voi olla osittain vilkkaan ja eläväisen persoonan luonteenpiirre, ajattelu ikään kuin tulee hiukan jälkijunassa. Jos koen jonkun toimivan persoonalähtöisesti näin, en siltikään halua neuvoa toista ihmistä, jos sietokykyni suinkin riittää. Ihmisten tapa tehdä valintoja elämässä ja oppia elämää, myös uskonelämän alueella, saattaa olla hyvin erilainen ja se persoonallinen lisä sallittakoon kullekin.
Miksi olen siten niin herkkä neuvomiselle? Oma kokemukseni on, että neuvominen on useimmiten jonkinmoista puuttumista toisen uskovaisen ihmisen näkemyksiin ja valintoihin, ns. suuntautunutta keskustelua, jossa ikään kuin etukäteen on jo naulittu mieliin mikä ratkaisu olisi keskustelussa kulloinkin nähtävä, jotta todistaisi oikeanlaisen uskonsa. Minusta se on erittäin pelottavaa ja se on johtanut ainakin liikkeemme historiassa aikamoisiin ylilyönteihin.
Olen oikeastikin sitä mieltä että moiset linjaukset, josta mainitset eivät kuulu enää 2000-luvulle. Luulenpa että en ole ainoa, jolle ne edustavat jotakin sellaista asiainhoitotyyliä liikkeemme historiassa, josta mieluummin myös irtikasvaisimme. Liikkeemme on kasvanut noista päivistä melkoisesti, se on myös laajentunut enemmän ja enemmän kaupunkeihin, myös ulkomaille. Onko enää tarpeellista väenvängällä yrittää muotouttaa jokin yhtenäinen linja milloin minkäkin käytännön seikan ympärille. Mielestäni tällainen ”käytännönsääntöjen” tehtailu ei ole enää nykyaikaa, eikä mahdollista varsinkaan kovin vapaata omantunnon pohjalta nousevaa uskomista. Kaikki uskovaiset eivät koe asioita samalla tavalla. Noiden linjausten jääräpäinen puolustaminen ja niistä kiinnipitäminen voivat olla yhtä hyvin murentamassa uskoa kuin tukemassa sitä. Surullisinta minusta on että nuo linjaukset ovat nousseet niin tärkeiksi liikkeessämme, että niiden sisäistäminen ja noudattaminen ovat ikään kuin tulleet uskon ehdoksi. Puhumme helposti neuvomisen tarpeesta, kun joku ei noudata näitä yhteisiä linjauksia. Onko se neuvominen ja ohjeistus mielestäsi tarpeellista? Onko tämä neuvominen ja oheistaminen sinusta tarpeellista pitämään uskomisen halua yllä?
On myönnettävä että nämä ovat herkkiä ja vaikeita asioita. Kirjoitat viisaasti ja harkitsevasti - mutta ajatuksesi eivät missään kohtaa pohjaa Raamattuun. Huomaatko sen. Jos erehdyn tulkinnassani niin ole hyvä ja korjaa.
Ei Raamatussa puhuta siitä että siionin neuvon ja opetuksen tarve vähenisi kun kristittyjä on enemmän ja maantieteellisesti laajemmalla. Jumalan sana on ja pysyy iankaikkisesti. Kristillisyydessä on nojauduttu aina myös ajatukseen Olenko veljeni vartija. Vaikka sinun omaatuntoasi ei esimerkiksi konserteissa ja ei-uskovaisten kuoroissa juokseminen tai televisio-ohjelmien seuraaminen loukkaisikaan, miten estät sen etteivät omat "aikuisen ihmisen valintasi" ole loukkaukseksi ja eksytykseksi sisarelle ja veljelle siionissa.
Johannes
Enpä oikein saanut otetta viestiisi. Ei kai siihen tarvisi vastatakaan, mutta huvikseni kirjoittelen.
70-luvulla oli melkein vitsi, että toivotettiin Jumalan Rauhaa seuraavaan kokoukseen asti. Silloin oli uusi tilanteen tarkitus! Samoin meille hoidettaville piti sanoa Jumalan Terve siihen asti, kunnes seurakunta pienemmässä tai isommassa koossa oli tilamme todennut, koska emme taipuneet vaadittuun kuuliaisuuteen.
Minulle eräät sukulaiset lakkasivat sanomasta jt:n ennen aikojaan ja he saivat siitä moitteen. Se oli tarkkaa aikaa!
Hyvä kun kerroit, ettei jäänyt liian yksioikoinen kuva sinusta. Iskikö itsesensuuri vai miksi pyyhit tekstistäsi osan pois?
Minäkin olen olosuhteiden pakosta ajan hermolla veeällien asioissa, työn ja perheen vuoksi. Samalla kuitenkin olen vl-historiassa kiinni. Melkoinen ristiriita ja selittelyn sekamelska!
Olisikohan helpompaa kun ei tarvitsisi olla! ;(
ei ollut aikaa stilisoida tekstiä eksaktiin muotoon, pyyhkäisin "keskeneräisen" tekstin pois....sitä se oli
pitää pyrkiä ilmaisemaan niin, että ei olisi väärinkäsityksen mahdollisuutta
-kaunis päivä täällä rannikolla- samaa toivon sulle
Niin rannikkoa riittää... täälläkin paistaa aurinko. Varmaan sama? ;)
Hyvää "åpoilupäivää" sinulle!
Anteeksi viivästynyt vastaukseni. Työ on pitänyt kiireisenä.
”On myönnettävä että nämä ovat herkkiä ja vaikeita asioita. Kirjoitat viisaasti ja harkitsevasti - mutta ajatuksesi eivät missään kohtaa pohjaa Raamattuun.”
Aika rohkeasti sanottu ettei ajatukseni missään kohtaa pohjaa raamattuun. Mitä sinä sillä tarkalleen ottaen tarkoitat? Jos ajattelet Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyä se pohjautuu raamattuun hyvinkin vahvasti. Minulle raamatulla päähän lyöminen tai ihmisen todellisuuden pakottaminen omaksi on jo vastoin raamatun henkeä. Jos minulla on käytännössä ristiriita esimerkiksi jonkun uskovaisen kanssa arjessa ilmenevästä uskosta ja arjen valinnoista, mietin kaksi, kolme ja muutaman lisäkerran onko asia niin tärkeä että sen pitäisi minun toiselle ilmituoda siis onko kysymyksessä ”teko” joka on uskon ilmentymä, armon ehto ja edellä mainittuun asiaan viitaten mahdollisesti rakkauden kaksoiskäskyn ylittämisen paikka. Yritän kohdella toista ihmistä, olipa hän uskovainen tai ei siten kun toivoisin itseäni kohdeltavan. Siis toivoisin että vastapuoli ymmärtäisi aina kuinka herkillä mielenalueilla liikutaan ja tuntisi sitä vastuunsa. Spontaanisti ilmaistut oman ajatuksen vilpittömät tuotteet eivät ole välttämättä kantamassa tai tukemassa veljen tai sisaren uskoa esimerkiksi persoonallisten erojen vuoksi, vaan voivat olla myös ahdistamassa toisen uskonvapautta nurkkaan. Usko on sama, mutta tapa kokea, jakaa uskoa ja tulkita sitä käytännön elämässään ei ole aina samanlaista.
”Ei Raamatussa puhuta siitä että Siionin neuvon ja opetuksen tarve vähenisi kun kristittyjä on enemmän ja maantieteellisesti laajemmalla.”
Ei varmasti niinkään, mutta keskustelua voitaisiin käydä avoimesti Siionin sisälläkin mitä ne opetuksen ja neuvon sanat tarkalleen määritettynä nykyisin pitävät sisällään. Minä en välttämättä ymmärrä niitä samalla tavoin kuin toinen uskonsisar tai veli esimerkiksi vanha pappani. Onko tarpeenkaan? Onko minun ymmärrettävä neuvo ja opetus kuten vaikka venäläinen uskonsisareni sen tulkitsee? Minusta ongelmana on että juuri näin kun ympäripyöreästi viitataan neuvoon ja opetukseen, oletetaan samalla kuulijan myös liittävän näiden kahteen sanaan laajan perinteen verkon, jonka syntyä/alkua kuulija ei välttämättä edes saa kiinni eikä siten nykyisyyttäkään omakohtaisesti ymmärrä. Uskosta tulee tuolloin helposti teko, kuuliaisuudesta tulee näkyvä akti, jolla ei ole tekijälleen sisältöä. Siksi minä viitaan maantieteen ja liikkeen laajuuteen. Perinne on aina muokannut käsityksiä oikeasta ja väärästä. Väittäisin että jo nyt liikkeemme sillä näkyy hyvin erilaisia tulkintoja ”käytännönkristillisyydestä” henkilön taustan ja kokemuksen mukaan.
”Kristillisyydessä on nojauduttu aina myös ajatukseen Olenko veljeni vartija. Vaikka sinun omaatuntoasi ei esimerkiksi konserteissa ja ei-uskovaisten kuoroissa juokseminen tai televisio-ohjelmien seuraaminen loukkaisikaan, miten estät sen etteivät omat "aikuisen ihmisen valintasi" ole loukkaukseksi ja eksytykseksi sisarelle ja veljelle Siionissa.”
Todellisuuteeni ei välttämättä kohtaa jokaisen sisaren tai veljen todellisuutta. juuri tuon liikkeen laajuuden vuoksi. En siis joudu vartioiduksi, enkä minkään ketään vartioi. Ystäväpiirissäni ei esimerkiksi pidetä tuota konserteissa käymistä pidetä minään syntinä. Voin tehdä niin siis avoimesti. Jos jollakin uskovaisella on asiasta keskusteltavaa, voihan aina keskustella, mutta en koe keskustelua pakoksi päätyä toimimaan toisen käsityksen mukaan. Neuvo ei ole minusta sama asia kuin sokea tottelu.
..eivät tunnu kiinnostavan vanhoillislestadiolaisia.
"Jos ei päivämiehen artikkelien analysointi ole rakentavaa niin mikä sitten?"
Jeesuksen opetusten analysointi on rakentavaa.
olet kuitenkin täällä keskuudessamme näyttämässä meille hengellisyyden mallia. Kun vielä muutaman vuoden jaksat täällä elämöidä, ehkä joku havahtuu huomaamaan, miten viisas olet.
Sinä et taida huomata, vaikka menisi vuosikymmen. Mutta ehkä joku huomaa nopeammin?
Minulla siihen ei mennyt monta minuuttia silloin muinoin... ;)
että edes joku on huomannut. Ei ole raukka turhaan ahertanut.
Voit, olla varma että on moni muukin huomannut, mutta ikävää jos sinä et ole.
Kaikki, eivät vain mainosta saarnaamalla sitä mitä oikeana pitävät, vaan vievät opittua nätisti eteenpäin:)
Palstalla on huomattu, miten viisas ja hengellinen acimlainen on. Mainiota.
Mitä väliä sillä on onko acimlainen viisas vai ei? Sanoihan itse Jeesuskin että vain Jumala on hyvä kun joku sanoi häntä hyväksi. KESKITTYKÄÄ ITSE ASIOIHIN ÄLKÄÄKÄ MINUUN ja tutkiskelkaa sydämissänne PH:n ohjaamina kaikkea mitä täällä kirjoitetaan.
Kuten huomasit, monet ovat huomanneet viisautesi. Eikö tunnukin mukavalta?
..tuntuu erittäin mukavalta. Siitä voi päätellä että jotkut ovat ymmärtäneet jotain siitä mitä sanon eli meillä on jonkunlainen keskusteluyhteys eikä puhuta toistemme ohi. Tuntuisi vieläkin mukavammalta jos sinäkin sen huomaisit! ;)
Koska huomaat?
Ennen kaikkea siitä voi päätellä, että sinusta tuntuu mukavalta, kun sinua pidetään viisaana.
Sinäkö olet vapaa tuosta tunteesta? Siitä, että tuntuu mukavalta, kun joku pitää viisaana ja kuuntelee sinua.
Nyt meni kyllä tavallisen ihmisen yläpuolelle tuo kommenttisi. Jos sinulle myönteinen palaute kaverilta ei kelpaa... tai se ei tunnu missään...
Eikö sinua ole koskaan kehuttu? Voi sääli!
Sitä paitsi minä en pelkää lainkaan, että tämä viisas tyyppi ylpistyisi, vaikka häntä kehuisi vielä enemmänkin.
Minähän iloitsen hänen puolestaan. Hänen viisautensa ja hengellisyytensä on huomattu.
..kai alkaa käyttää eri nimimerkkejä niin tämäkin ongelma: acimlaisen "palvominen" vähenisi.
Anna vain hengellisyyden mallia vanhoillislestadiolaisille omalla nimimerkilläsi. Juuri sinun viisauttasihan täällä kaivataan!
Haluatko kuulla ongelmastani?
En kerro sitä tässä kohdassa, koska luulen, ettei sillä ole merkitystä siihen, miten viestisi ymmärsin. Ilmeisesti väärin?
Ei haittaa kyllä pätkääkään!
n-n kirjoitti:
// Se on jo sinänsä vaaran merkki, jos jonkun ympärille alkaa muodostua fanikerho. Siinä voi olla eriseuran alku. //
Mitä mahdat tarkoittaa kun puhut fanikerhosta?
Jos eriseurasta yhtään mitään ymmärrän, enkä ymmärrä todellakana paljoa, niin siinä on aina kysymys kristinopin kysymyksistä. Siis melko tavalla vakavamman sorttisista asioista kuin mihin sinun käyttämäsi termi viittaa.
Muussa mielessähän meillä saa olla ja usein onkin erilaisia käsityksiä Siionissa eri asioista, ja toiset ihmiset uskovaisten piirissä viihtyvät toisten parissa paremmin kuin taas joidenkin toisten.
Meillä on jokaisella oma läheisin ystäväpiirimme. Joittenkin kanssa käy vain jutut paremmin yksiin.
Sellainen läheisten saattomiesten porukka on ihan ok ja meille kaikille suureksi iloksi ja tueksi.
Kun puhutaan eriseurasta, se on jotakin aivan muuta. Aivan niinkuin mainitsit, siinä on aina kysymys erilaisesta kristinopin ymmärryksestä, erilaisesta kuin mitä Jumalan seurakunnassa opetetaan. Jos tällaisessa harhassa on joku saarnaaja, hänen ympärilleen muodostunut "fanikerho", tukijat ja seuraajat, se voi olla erseuran alku. Tukijat ja seuraajat tavallaan pönkittävät ja lujittavat eriseuran päämiestä väärässä käsityksessään; se ruokkii ja vahvistaa itseään. - Varmaan ilmaisin epäselvästi tarkoitukseni; pyydän anteeksi.
Pitkän ikäni varrella minulla on ollut (ikävä) tilaisuus seurata tällaistakin ilmiötä, silloin taistelun vuosina.
Jos nykyaikaa ajatellaan, esim tällä palstalla vl:ksi itseään sanovat kirjoittavat ehkäisystä, alkoholista ja vaikkapa televisio-kysymyksistä selvästi vl-kristillisyyden kannasta poikkeavia käsityksiä. - Jos joku tai jotkut alkaisivat "yli seurakunnan" saarnata samanlaisia ymmärryksiä, siinä olisi eriseuran alku. Samanmieliset kokoontuisivat tällaisten saarnaajien taakse; tavallaan heidän "fanikerhokseen", jos nyt tuollaista kepeää ilmaisua yleensäkään on sopivaa näin vakavasta asiasta käyttää.
Selvyyden vuoksi totean, ettei tuollaista saarnaa onneksi Siionissa kuulu. Mutta tulevaisuudesta emme tiedä.
Hyvä kun kysyit, että sain selventää sekavaa juttuani.