Silloin kanssasi ne hetket, iltatunnit ja muut olivat minulta pelkkää tunnetta.
Kun lopulta aloin huomata, ettet vastaa enää tunteeseen, menin ihan epätoivoiseen loukkoon ja loukon ovi lukkoon. Olin hukassa kaiken kanssa pitkän aikaa.
En pystynyt kertomaan luonnollisesti tunteitani, tarpeitani, avaamasn ihmisyyttäni. Katosin sen kaiken ylianalysoinnin sekaan. Kadotin sinut ja itseni.
Etkä sinä ikinä kysynyt. Sitäkin surin ja mitä enemmän odotin ja mitä enemmän surin, sen pimeämmäksi kammioni kävi.
En minä masentunut. Sydämeni oli totaalisen särkynyt. En ikinä, ikinä epäillyt tai vähätellyt tunteitani sinuun.
Silti, liika on aina liikaa.
Ymmärrän nyt, mihin et halunnut mukaan. Tiedän, ettet ollut kylmä saati tunteeton. Sinä vain osasit ajatella enemmän ja pitemmälle.
Nämä ajatukset ovat lohtuni. Olen romantikko.
Jostain puskista tuosta vaan, etsimättä, odottamatta elämääni on tullut mies.
Hän on. Hän on tullut kreivin (Pietari Brahe sinua ja minua yhdistää) aikaan. Mukanaan hassuttelua, viisautta ja rehellisyyttä. Hän kaivaa minusta asioita esille, haluaa saada minut ymmärtämään ja ymmärtää itsekin.
Hän asuu kaukana, emmekä me tapaa. Hänen äänensä vie jalat altani. Hän kuulostaa samalta kuin kirjoittaa. Hän on hirveän elävä, olemassa ja läsnä. Minua noin 15 vuotta vanhempi aikuinen mies.
En laske mitään hänen varaansa, mutta hän on elämässä ja olemassa ihanana tuolla jossain.
Rakkaus ei kuole. Silti se syntyy kuitenkin aina uutena uudestaan
Kun lopulta aloin huomata, ettet vastaa enää tunteeseen, menin ihan epätoivoiseen loukkoon ja loukon ovi lukkoon. Olin hukassa kaiken kanssa pitkän aikaa.
En pystynyt kertomaan luonnollisesti tunteitani, tarpeitani, avaamasn ihmisyyttäni. Katosin sen kaiken ylianalysoinnin sekaan. Kadotin sinut ja itseni.
Etkä sinä ikinä kysynyt. Sitäkin surin ja mitä enemmän odotin ja mitä enemmän surin, sen pimeämmäksi kammioni kävi.
En minä masentunut. Sydämeni oli totaalisen särkynyt. En ikinä, ikinä epäillyt tai vähätellyt tunteitani sinuun.
Silti, liika on aina liikaa.
Ymmärrän nyt, mihin et halunnut mukaan. Tiedän, ettet ollut kylmä saati tunteeton. Sinä vain osasit ajatella enemmän ja pitemmälle.
Nämä ajatukset ovat lohtuni. Olen romantikko.
Jostain puskista tuosta vaan, etsimättä, odottamatta elämääni on tullut mies.
Hän on. Hän on tullut kreivin (Pietari Brahe sinua ja minua yhdistää) aikaan. Mukanaan hassuttelua, viisautta ja rehellisyyttä. Hän kaivaa minusta asioita esille, haluaa saada minut ymmärtämään ja ymmärtää itsekin.
Hän asuu kaukana, emmekä me tapaa. Hänen äänensä vie jalat altani. Hän kuulostaa samalta kuin kirjoittaa. Hän on hirveän elävä, olemassa ja läsnä. Minua noin 15 vuotta vanhempi aikuinen mies.
En laske mitään hänen varaansa, mutta hän on elämässä ja olemassa ihanana tuolla jossain.
Rakkaus ei kuole. Silti se syntyy kuitenkin aina uutena uudestaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin tyypillistä haihattelua, unelmissa elämistä, utopiaa, elät jotain astral tv elämää, odota prinssiä valkoisella hevosella ja jos se ei toteudu, menet kuoreesi ja katoat utopiaasi. Se on juuri se naisen ja miehen ero, toinen elää ruusunpunaisissa utopiossa ja toinen reaalimaailmassa tässä ja nyt...
Ok.
Lähden tästä vaaleanpunaiseen vaahtokylpyyn, puen sitten satiinin pehmeän aamutakin ylleni ja juon aamukahvin ruusuisesta mukistani.
Loppupäivän vietän hilluen fantasioitteni kanssa haavemaailmassa.
Kivaa päivää sullekin. Joka et minusta etkä elämäni reaaliteeteista, niin ne tosiaan ovat minullakin, mitään tiedä tai ajatusmaailmastani aloituksen vertaa enempää.
Niin just sinäpä tuon ihan omin sanoin kerroit, kiitos rehellisyydestä, realismiahan sinun päässäsi ei ole tippaakaan.
Keneksihän sinä mua luulet😄
Kuulostaa hieman ikävältä. Muistan jonkun kauan sitten yhä. Muistoissa pysyy kuin eilinen, vaikkei siitä mitään yksipuolista enempää tullut. Lohdutonta on nykyajan rakkaudettomuus. Aika kulkee ja jättää tapahtumat taakseen.
Pientä mysteeriä selvitän mielessäni luppoajalla, mutta ilman historian arkistoja ei tuo epäselvyys avaudu. Olin silloin niin nuori, kokematon ja optimistinen.
Kaikkea hyvää sinulle.