Vielä muutama kuukausi sitten halusin kuolla. Minulla on viiltoarvet ja vanhempani tietävät niistä. Tajusin kuitenkin että elämäni oli liian arvokas itsemurhaan, ja en halunnut aiheuttaa jotain toista ihmistä masennukseen tekojeni takia. Arvistani en ole iloinen, mutta en myöskään peittele niitä. Ne on osa menneisyyttä, enkä ole niistä iloinen, mutta mitäs siitä. Erilaista tässä on se (erilaista ja erilaista xd) että en ole koskaan hakenut minkäänlaista apua itsetuhoisuuteen. Tuntui kuin olisin ollut masennuksen sisällä, ja nyt olen rikkonut sen kuoren ja kasvanut siitä ohi. Toki se ei ihan niin helppoa ollut. Mikä sitten aiheutti masennuksen? Väkivaltainen isä, koulukiusaus, läheisen menehtyminen...
Toivon voimia kaikille ihmisille, joilla on masennus tai millään tavalla itsetuhoisia ajatuksia.
btw oon 13 joten se oli aika iso taakka kestää.
Toivon voimia kaikille ihmisille, joilla on masennus tai millään tavalla itsetuhoisia ajatuksia.
btw oon 13 joten se oli aika iso taakka kestää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
teettää, lapsuuden (kaikenlaiset) leikit jäävät unholaan...
:) :) :)
Hyvä kun olet saanut asiasi kuntoon. Ehkäpä voisit kertoa tarkemminkin miten pääsit masennuksesta eroon, olisi varmaan apua toisillekin. Kaikkea Hyvää toivottelen.
Yksi mahdollisuus on myös se, että sinulla on ollut ns kaamosmasennus, joka on nyt helpottanut valon määrän lisäännyttyä.
Itselläni oli kaamosmasennus muutaman vuosikymmenen ja lopulta olin niin huonossa kunnossa talvella että harkitsin junan alle hyppäämistä.
Kirkasvalolamppu poisti kaikki oireet.
Sulla voi olla kyllä joku muukin selitys tuohon masennukseen. Tsemppiä jokatapauksessa.
Oikein kiva kuulla! :) Olet rohkea nuori ihminen. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Vähän tulee sellainen olo kuitenkin, kun sanot ettet ole koskaan hakenut apua, että liian yksin olet joutunut olemaan.... Vaikka sinulla on noin vaikeita asioita tapahtunut. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään noita ilman tukea! Jos joskus vielä tuntuu että tapahtuu ylivoimaisia asioita, ja että et kestä, niin älä vaadi itseltäsi niin paljon. Kukaan ei kestä mitä vaan.
Kiitos että kerroit että olet selviytynyt. Kerro myös jos joskus tuntuu pahalta, kerro jos et kestä. Täälläkin on ihmisiä jotka haluavat auttaa, vaikka monenlaista viestiä liikkuu näillä palstolla.
Aurinkoista päivää sinulle ja rohkeutta edelleen!:)