koska Orpo lupaa Espoon liikuntapäällikön hillotolpan putoavalle ihmisvihaajalle
Iivisniemen Kukolle.
4.3.2019 9:13
PLOKI
SE ON TÄYTETTY
4.3.2019
Sanoi Vapahtajamme. Ristillä. Murheissaan. Annettuaan kaikkensa.
Nyt minä sanon saman. Lentokoneessa. Mutta onnellisena. Saatuani kaiken hillopurkkini täyteen.
Viimeiset neljä vuotta kruunasi komean urani.
Ja päätteksi, toteutui katolisen suurin Unelma, nähdä Paavi.
Eipä tarvinnut seistä miljoonan roomalaisen keskellä. Sateisella torilla.
Vaan ulkoministerinä etuovesta, suoraan lämpiöön.
Lopuksi lepposia työvuosia ja pehmeä lasku.
Kerrankin sain tehdä pelkästään sitä, mitä minä itse halusin.
Ja se oli kaukana päivänpolitiikasta.
Missä päällimmäisinä olivat puolueen rahahuolet, riitojen sovittelut, suoritetut ja
saadut selkäänpuukotukset ja epämääräisen lauman paimentaminen.
Kuka järkevä enää sellaisia hommia hamuaa?
Kun ei ole pakko.
Mutta palataan alkulähteille.
Hallitusneuvotteluihin, kevääseen 2015.
Olin avainhenkilö ja tienhaarassa.
Valtiovarainministeriö vai sisäministeriö?
Painavia ja arvostettuja molemmat. Mutta myös työteliäitä.
Leikkauksia ja turvapaikanhakijoita. Viimemainittuihin en edes tikulla koskisi.
Olin umpikujassa, mutta sitten välähti.
Ulkoministeriö, tuo salaperäinen linnake.
Ulkoasianvaliokuntatyö oli avannut silmäni kuplien kuplasta, diplomatiasta.
Kun Neuvostoliiton kumartelu oli taakse jäänyttä elämää, ja Suomeen kohdistuvia
uhkia ei ollut näköpiirissä, niin ulkoministeriö olisi arvostettu ja vähätöinen ympäristö.
Pelkästään pakolliset kansainväliset kokoukset ja loppuosan kalenteristani voisin itse täyttää matkustelulla.
Diplomaattipassilla.
Ja aina koneen etuosassa tai kiireeseen vedoten business-jetillä.
Mutta kehtaisinko?
Lähdin kesken neuvottelujen kävelylle.
Kiersin pari korttelia ja lopputulos oli selvä.
Tottakai kehtaan.
Olen ollut politiikassa koko ikäni himoitakseni, että härskiydelläni ei ole rajoja.
Ja nyt oli korkea aika niittää työpanokseni satoa korkojen kera.
Siis ulkoministerö.
Ja kaiken tuon nyt kokemani jälkeen takaisin sylkykupiksi tai kusitolpaksi.
Ei ole Minun hommia.
Tohtori vei perustamani puolueen, varoineen, kaikkineen.
Toivottavasti tämä nykysakki ei ennen vaaleja epätoivossa mokaa hallitusyhteistyökuvioita.
Niin voimme Juhan ja Petterin kanssa pistää tilit tasan aikoinaan sovitulla tavalla.
Iivisniemen Kukolle.
4.3.2019 9:13
PLOKI
SE ON TÄYTETTY
4.3.2019
Sanoi Vapahtajamme. Ristillä. Murheissaan. Annettuaan kaikkensa.
Nyt minä sanon saman. Lentokoneessa. Mutta onnellisena. Saatuani kaiken hillopurkkini täyteen.
Viimeiset neljä vuotta kruunasi komean urani.
Ja päätteksi, toteutui katolisen suurin Unelma, nähdä Paavi.
Eipä tarvinnut seistä miljoonan roomalaisen keskellä. Sateisella torilla.
Vaan ulkoministerinä etuovesta, suoraan lämpiöön.
Lopuksi lepposia työvuosia ja pehmeä lasku.
Kerrankin sain tehdä pelkästään sitä, mitä minä itse halusin.
Ja se oli kaukana päivänpolitiikasta.
Missä päällimmäisinä olivat puolueen rahahuolet, riitojen sovittelut, suoritetut ja
saadut selkäänpuukotukset ja epämääräisen lauman paimentaminen.
Kuka järkevä enää sellaisia hommia hamuaa?
Kun ei ole pakko.
Mutta palataan alkulähteille.
Hallitusneuvotteluihin, kevääseen 2015.
Olin avainhenkilö ja tienhaarassa.
Valtiovarainministeriö vai sisäministeriö?
Painavia ja arvostettuja molemmat. Mutta myös työteliäitä.
Leikkauksia ja turvapaikanhakijoita. Viimemainittuihin en edes tikulla koskisi.
Olin umpikujassa, mutta sitten välähti.
Ulkoministeriö, tuo salaperäinen linnake.
Ulkoasianvaliokuntatyö oli avannut silmäni kuplien kuplasta, diplomatiasta.
Kun Neuvostoliiton kumartelu oli taakse jäänyttä elämää, ja Suomeen kohdistuvia
uhkia ei ollut näköpiirissä, niin ulkoministeriö olisi arvostettu ja vähätöinen ympäristö.
Pelkästään pakolliset kansainväliset kokoukset ja loppuosan kalenteristani voisin itse täyttää matkustelulla.
Diplomaattipassilla.
Ja aina koneen etuosassa tai kiireeseen vedoten business-jetillä.
Mutta kehtaisinko?
Lähdin kesken neuvottelujen kävelylle.
Kiersin pari korttelia ja lopputulos oli selvä.
Tottakai kehtaan.
Olen ollut politiikassa koko ikäni himoitakseni, että härskiydelläni ei ole rajoja.
Ja nyt oli korkea aika niittää työpanokseni satoa korkojen kera.
Siis ulkoministerö.
Ja kaiken tuon nyt kokemani jälkeen takaisin sylkykupiksi tai kusitolpaksi.
Ei ole Minun hommia.
Tohtori vei perustamani puolueen, varoineen, kaikkineen.
Toivottavasti tämä nykysakki ei ennen vaaleja epätoivossa mokaa hallitusyhteistyökuvioita.
Niin voimme Juhan ja Petterin kanssa pistää tilit tasan aikoinaan sovitulla tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pahin uhka tuolta tulee, hyvävelivirkojen myötä kaikki hyväksytään ja pilkun tarkasti noudatetaan.
https://yle.fi/uutiset/3-10642654