Se oli jotain outoa, ennen kokematonta ja jännittävää. Se oli järisyttävä tunne, joka muutti koko elämäni, se ei vaan enää näy. Se on peitelty paksujen peittojen alle piiloon. Tunne, joka on pelottavan voimakas, mutta silti huumaavan ihana. Kaikki oli ohitse pian, haluamattani. Pyristelin vastaan, hävisin. Olen kuitenkin onnellinen nyt. Vaikka häntä en saa. Ajatuksen virtaa, toivon että juuri hän Lukee tämän ja tietää sydämessään, että minä se olen. Ja kyllä, voisin kertoa kaiken hänelle. Voisin, jos haluaisin repiä itseni ja hänetkin rikki. Taas.
Liian isoja tunteita. Rakkautta.
Talletinkaiken
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomalaisen höttöaivoisen kirjoitus katseesta, jonka joku tuntematon häneen loi ohimennen bussipysäkillä. Siinä on hänen käsityksensä rakkaudesta ja tunteista.
No vastaan nyt tähän, vaikka vähän typerä kommentti. Kyse ei ole mistään katseiden kohtaamisesta. Kuka sellaisen perusteella voi kirjoittaa noin? En minä ainakaan.
Tiedän niin tunteen. Sattuu ihan hirveästi kun tietää ettei voi olla toisen kanssa johon rakastuu.
Ihania tunteita nauti niistä, todellisuus on aina toista.