jännitys arkielämässä

Kyllä olet oikeassa. Toisaalta ihmiset on erilaisia ja kaikki ei ole ihanne ihmisiä jotka kestävät mitä vaan.
On hienoa, että jokainen ei ole puhumassa kokoajan keskellä ihmismassaa.

Jos kuitenkin ajattelee ( ei syytä) vaan että mitä tapahtuu, niin aivot antavat viestin sydämelle, että se alkaa paukuttaa voimakkaammin.
Jos tuohon nappaa painelääkkeen tai hoitaa ruokavaliota siten, että paineita ei tule niin helposti ( juo kahvia vähemmän yms) niin puna ei nouse niin helposti.
Mutta olet oikeassa, että ongelma poistuu heti, kun pystyy kohtaamaan alkuperäisyyden.
Itse olen sosiaalinen ja joskus oli tuollaisia tilanteita.
Sain muista syistä verenpaine lääkettä vähän niin ohhoh, koko paineellinen tilanne poistui.

Olen keski-ikäinen ja jännittänyt enemmän tai vähemmän läpi vuosien. Nuoruus meni punastellessa, mutta sitten parikymmentä vuotta kului ilman suurempia lehehteluita. Tavallisista asioista punastelu alkoi uudestaan viisikymppisenä. Kahvi, ongelmien kohtaaminen ja käsitteleminen sekä muut tavanomaiset foobikoille lueteltavat litania ovat kaikki hienoja asioita, mutta omille ”tehdasasetuksilleen” ei lopulta voi mitään. Näiden asioiden kanssa on opittava elämään ja hyväksyttävä tietyt ominaisuudet itsessään. Puheet käyttäytymismalleista ja niistä poisoppimisesta kannattaa unohtaa, koska ne vain ruokkivat ajatusta, että jännittäjä on jotenkin poikkeava ja outo. Itse en jaksa enää piitata punehtumisesta. Tunnen, että niin käy, mutta en anna sen haitata. Tietysti on ikävää, että se joskus häiritsee keskustelukumppaneita, mutta se on heidän ongelmansa.

Varovasti niitä homeopatia ja muita juttuja.
Ihmisen terveyteen vaikuttava ruokavalio lienee viisain asia mihin kannattaa aikaansa pistää.
Mikähän kirja oli semmoinen?
Voi olla että muistan väärinkin, mutta ihan kun olisin katsonut semmoista jotain kun "luontoäidin apteekki" .
Kannattaa varmaan mennä kirjastoon katsomaan ensin kirjoja, ettei tule hankittua itselle mitä vaan roskaa.
Itse tykkään punakasvoisista neidoista. Aina tekisi mieli halata lujaa kun näen sellaisen. Ovat niin ainutlaatuisen syötävän luonnollisia.
Että ei se niin vaarallista ole kuitenkaan. Jos kärsii, niin olet paras tohtori itse sitä selvittämään.