Onko täällä ketään, jolla ei oikeesti oo yhtään kaveria. Minä olen tälläinen, siis minulla ei ole ollut eikä ole yhtään ystävää, siis olen niin yksin kuin ihminen voi vaan olla.
KAIKKI OIKEESTI YKSINÄISET!!!!!
yksinäinen....
153144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minäkin olen sellainen.
täälläkin yksi, miespuolinen.
Valitettavasti meitä on. Välillä meinaa tulla itku välillä ei edes huomaa....
kyllä meitä löytyy..........
Joo, täällä kans. Ei oo kavereita ja aina joutuu olemaan yksin, aina olen joutunut olemaan yksin. Itkettää niin tämä surkea kohtaloni.
Vaihtakaa vaikka mailiosotteita keskenänne niin teistä tulee jo sillä tapaa hieman vähemmän yksinäisiä. Pienillä teoillahan ne tuttavuudet ja kaveruudet alkaa :) Sen kun vaan kontaktia ottamaan!
...olin ennen samanlainen, mutta nyt minulla on ollut 2 vuotta kuusi maailman ihaninta ystävää, jotka tulivat samaan kouluun kanssani ja viisi minun MALU luokalleni. Yksinäisyys uhkaa jälleen...:( viisi on muuttamassa vuoden jälkeen muualle opiskelemaan ja yksi vieruskaupunkiin, jonne on pitkät ja kalliit linja-automatkat. Että se siitä... Kaikista tulee tietty kirje/mailikavereita ja puhelinta tulee varmaan käytettyä enemmän kuin liikaan, mutta loppujenlopuksi kaikki unohta toisensa ajanmyötä ja kasvamme erilleen, mitä ei saa päästä käymään!!!
minulla on vain 1 ystävä ja se asuu eri kaupungissa, näen sen noin 10 kertaa vuodessa, lomilla katos! Mutta olen menettämässä hänet, hänen vanhempansa pitävät minua liian "rajuna" seurana hälle. Minä kärsin masennuksesta, koska olin ja olen koulukiusattu. Yritin tehdä kerran itsemurhan mutta opettajani tuli paikalle, ja pysäytti aikeeni! Tarvitsisin apua, mitä voisin tehdä vapaa-ajalla????
...pelaisin roolipelejä! Ne on kivoja ja mukaansa tempaavia!
Voit pelata nettiroolipelejä. Noista linkeist löydät hyviä paikkoja:
http://roolipelit.itopsites.com/
http://www.melnworld.com/top_list/list.php3?gate=n
Tai voit liittyä paikkakunnallasi olevaan yhdistykseen, jossa voit harjottaa lautaroolipelejä tai live-roolipelejä, larppaamista.
Itse pelaan netissä. Lautapelejä en ole kokeillut, mutta kerran olen larpannut ja etsin tässä juuri samalla omalla paikkakunnallani olevan yhdistyksen nettisivuja.
http://www.larp.fi
Roolipelaamalla saa hyvin uusia kavereita. itselläni on sitä kautta yksi kaveri (jonka nään aika harvoin) ja varmaan sata ihanaa tuttavuutta!
Toivon että tästä oli edes jotain apua!
kiitos, vaikka en tajunnut mitä se larp juttu oli???? tai meinas???
niin ketään...ei ensimmäistäkään kaveria...sairaalloinen ujous estää elämisen..
ootteko KAIKKI ihan tosissanne? yksinäisyys EI ole mikään leikin asia.On ihan oikeesti olemassa yksinäisiä,ei saa pilailla!Tuntuu tosi kurjata,tosissaan!jos on .siis ON yksin.Minäkin.
Minäkin olen yksin. Kaverit on vaan hiljalleen kaikonnut ympäriltä eikä minusta ole/en osaa hankkia uusia. Minulla on sentään joitakin henkilöitä joiden kanssa välillä juttelen, noin kerran viikossa tai hervemmin, mutta joiden seurasta en niin välitä, eikä he kaiketikaan minun. Joka tapauksessa välillä tulee huomattua, että koskakohan sitä viimeksi puhui kellekkään. Pitkään olinkin masentunut ja säälin itseäni, lähinnä koska ei ollut muutakaan tekemistä, jäi liikaa aikaa ajatella omaa surkeuttaan. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut, että elämä on sattunut mukavasti raiteilleen ja tällä hetkellä tuntuu, ettei ole koskaan mennyt paremmin, vaikkei olekkaan yhtään todellista ystävää. Tämän käänteen sain vieläpä aikaan ihan itse.
Vähän aikaa sitten minua alkoi ärsyttää ainainen synkistely ja päätin ryhdistäytyä. Lopetin käytännössä kokonaan tv:n katselemisen ja tietokoneen räpläämisen. TV:n näyttämä maailma ja siellä nähtävät sosiaaliset kontaktit on PELKKÄÄ pinnallisuutta ja teennäistä onnellisuutta. Tälläisen näkeminenkin mädännyttää mielen ja saa ihmisen entistä masentuneemmaksi. Aloin käyttää luppoaikaani lukemalla kirjoja ja keskittymällä opiskeluihin. Kirjojen maailma on toki fiktiivinen, mutta tarjoaa huomattavasti syvemmän kuvan maailmasta jossa on muutakin kuin vain pinta. Lisäksi kun jättää kaiken turhan norkoilun niin jää aikaa muuhunkin. Opiskelunikin alkoivat luistaa aivan eri tavalla ja aloin kuntoilla ahkerasti. Itsetuntoni kohosi.
Uusi elämäntapani kehittyi joka suhteessa täydellisyyteen pyrkimiseksi. Opiskelin ja kuntoilin entistä ahkerammin, luin useamman kirjan viikossa, aloin harrastaa karatea (tekee todella ihmeitä kehnolle itsetunnolle), harjoittelin jonglööraamaan viidellä pallolla, lopetin myös lähes täysin alkoholin käytön. Opin keskustelemaan itseni kanssa ja nauttimaan omasta rauhasta.
Nyt, kuten aikaisemmin mainitsin, minusta tuntuu ettei oikeastaan ikinä ole mennyt paremmin. Minua vain naurattaa kun jostain syystä bussissa minun vieressä oleva paikka täyttyy aina viimeisenä (tuttu tunne kenellekkään? :)), koska TIEDÄN että se ei johdu siitä että olisin heitä huonompi vaan siitä, että olen heidän yläpuolellaan.
Toivottavasti tästä oli jollekkin apua ja joku löytää tästä itselleen jalon uuden elämäntava.
Hyvä juttu jos elämäsi on asettunut raiteilleen, mutta minusta on väärin sanoa, että olisit jotenkin muiden yläpuolella. Vaikken yksinäinen olekaan, niin olen silti joskus kamppaillut itsetuntoni kanssa, ja olen oppinut sen, että en ole muita huonompi, vaan me kaikki ollaan samanarvoisia.
Olen kuitenkin tajunnut myös sen, että siinä vaiheessa kun ihminen luulee olevansa parempi kuin muut, niin asia onki juuri toisin päin. Ei kannata pökittää omaa itsetuntoa katsomalla muita nenänvartta pitkin.
...et varmaankaan tarkottanut olevasi muita parempi, vaan jos ihminen on "hyvällä tavalla" liian itsevarma, se saattaa aiheuttaa muissa pelkoa. Tarkoitan lähinnä tällaisella itsevarmuudella rauhallisuutta ja sitä, että kyseinen henkilö näyttää olevan sinut itsensä kanssa.
Huomasin nimittäin saman asian koulun aloittaessani.