Voisiko joku ”besserwisser” nyt kertoa lyhyesti, että miten nämä työttömiin kohdistuvat aktiivimallit parantavat tätä työllisyystilannetta? Millä tavoin ne generoivat uusia työpaikkoja? Niin kauan, kun kaikkiin avoimiin työpaikkoihin on hakijoita, niin ei se työllisyystilanne siitä parane, että näitä ”ylimääräisiä” hakijoita kyykytetään kaiken maailman turhilla toimenpiteillä.
Koulutuskin on hieman ”kaksipiippuinen” juttu eikä suoraan lisää kokonaistyöllisyyttä millään tavalla. Yksilön kohdalla se voi auttaa saamaan työpaikan mutta kokonaisuutta ajatellen sekään ei sinänsä luo uutta työpaikkaa, työnantaja vaan valitsee avoimeen paikkaan paremmin koulutetun työntekijän, ”toinen”/muut jäävät edelleen työttömiksi. Itse asiassa nykyäänhän taitaa olla ongelmana saada työntekijöitä ns. hanttihommiin (siivoojat, avustajat jne.) jotka eivät vaadi mitään korkeaa koulutusta.
Jos tämä avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden välinen yhteensovittaminen on nyt jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä ja kuvitellaan että vain työttömiä ”potkimalla” tämä ratkeaa niin tätä problematiikkaa voi miettiä, vaikka seuraavan esimerkin avulla.
Asemalla on suuri joukko ihmisiä (työttömiä työnhakijoita) odottelemassa linja-autoa, jossa on tietty määrä istuimia (työpaikat), auton tullessa asemalle vain osa mahtuu kyytiin, ei sinne kyytiin pääse yhtään enempää, vaikka kuinka aktivoisi ja kouluttaisi niitä asemalle jääneitä! Mitä tästä pitäisi oppia?
Sen sijaan että mietitään kaiken maailman aktivointeja työttömille työnhakijoille, niin pitäisi ensisijaisesti miettiä aktivointimalleja sille, että miten saadaan luotua uusia työpaikkoja!
Heitän tässä nyt haasteen kaikille puolueille poliittiseksi aktiivimalliksi seuraavalle hallituskaudelle. Eli, tulevan hallituksen pitää luoda sellaiset olosuhteet, että uusia työpaikkoja syntyy 50 000/vuosi (200 000 hallituskauden aikana), jos tähän ei päästä niin jokaisen ministerin palkkiosta vähennetään 4,65%/vuosi – Mikä puolue uskaltaa tarttua tähän!
Koulutuskin on hieman ”kaksipiippuinen” juttu eikä suoraan lisää kokonaistyöllisyyttä millään tavalla. Yksilön kohdalla se voi auttaa saamaan työpaikan mutta kokonaisuutta ajatellen sekään ei sinänsä luo uutta työpaikkaa, työnantaja vaan valitsee avoimeen paikkaan paremmin koulutetun työntekijän, ”toinen”/muut jäävät edelleen työttömiksi. Itse asiassa nykyäänhän taitaa olla ongelmana saada työntekijöitä ns. hanttihommiin (siivoojat, avustajat jne.) jotka eivät vaadi mitään korkeaa koulutusta.
Jos tämä avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden välinen yhteensovittaminen on nyt jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä ja kuvitellaan että vain työttömiä ”potkimalla” tämä ratkeaa niin tätä problematiikkaa voi miettiä, vaikka seuraavan esimerkin avulla.
Asemalla on suuri joukko ihmisiä (työttömiä työnhakijoita) odottelemassa linja-autoa, jossa on tietty määrä istuimia (työpaikat), auton tullessa asemalle vain osa mahtuu kyytiin, ei sinne kyytiin pääse yhtään enempää, vaikka kuinka aktivoisi ja kouluttaisi niitä asemalle jääneitä! Mitä tästä pitäisi oppia?
Sen sijaan että mietitään kaiken maailman aktivointeja työttömille työnhakijoille, niin pitäisi ensisijaisesti miettiä aktivointimalleja sille, että miten saadaan luotua uusia työpaikkoja!
Heitän tässä nyt haasteen kaikille puolueille poliittiseksi aktiivimalliksi seuraavalle hallituskaudelle. Eli, tulevan hallituksen pitää luoda sellaiset olosuhteet, että uusia työpaikkoja syntyy 50 000/vuosi (200 000 hallituskauden aikana), jos tähän ei päästä niin jokaisen ministerin palkkiosta vähennetään 4,65%/vuosi – Mikä puolue uskaltaa tarttua tähän!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me persut olemme keksineet ikiliikkujan. Jos vähennetään mamuja niin joka vuosi syntyy 50000 uutta työpaikkaa ihan itsestään. Sama resepti pätee joka asiaan.
Terveisin: persu nuori elämäm koulusta