Mitä se on?
Onko se piristyksen ja seikkailun hakua väljähtäneeseen liittoon salaromanssilla?
Onko se itsetunnon kohotuksen yrityksiä ihailun alla ja imarreltuna olemisesta?
Onko se korvikkeen hakua haavan päälle kun edellinen rakkaussuhde loppunut?
Onko se hoivaajan, elättäjän, henkisen tukikepin haku johon nojailla kun ei pysty yksin itsestään huolehtimaan?
Onko se yksinäisyyteen seuranhakua?
Onko se pelkkää seksin hakua?
Onko se maineen hakua?
En väitä rakastavani oikein, mutta minun tapani rakastaa aidosti on menneen suhteen jälkeen parannella haavat ajan kanssa. Sinkkuillen niin kauan kuin vanha suhde ja vanha kumppani vielä tuntuu joltain. Aloittaa uusi suhde vasta kun arkeni sujuu yksikseen hyvin, yksinäisyys ei tunne pahalta enkä koe tarvetta henkiselle tukipylväälle johon nojailla jotta pysyn kasassa hajoamatta.
Kun alan suhdetta rakentamaan se alkaa vapaana, sinkkuna, menneisyyden suhteista ylipäässeenä ja aidon rakkauden tunteen ollessa sisälläni. Ei kehujen noustessa hattuun ekstaasissa kehuihin, ihailuun ja imarteluun ihastuneena, vaan ko. henkilöön itsessään ihastuneena. Ilman sitä ihailua, imartelua ja huomioo.
Olin ja olen rakastunut edelleen. Aidosti. Tiedän että se tunne on vilpitön ja vailla mitään omaa hyötyä. En saa itselleni mitään vilpillistä hyötyä henkilöstä tai tunteestani.
Oletko sinä/te palstalaiset rakastuneet/ihastuneet aidosti ja vilpittömästi kaivattuihinne?
Onko se piristyksen ja seikkailun hakua väljähtäneeseen liittoon salaromanssilla?
Onko se itsetunnon kohotuksen yrityksiä ihailun alla ja imarreltuna olemisesta?
Onko se korvikkeen hakua haavan päälle kun edellinen rakkaussuhde loppunut?
Onko se hoivaajan, elättäjän, henkisen tukikepin haku johon nojailla kun ei pysty yksin itsestään huolehtimaan?
Onko se yksinäisyyteen seuranhakua?
Onko se pelkkää seksin hakua?
Onko se maineen hakua?
En väitä rakastavani oikein, mutta minun tapani rakastaa aidosti on menneen suhteen jälkeen parannella haavat ajan kanssa. Sinkkuillen niin kauan kuin vanha suhde ja vanha kumppani vielä tuntuu joltain. Aloittaa uusi suhde vasta kun arkeni sujuu yksikseen hyvin, yksinäisyys ei tunne pahalta enkä koe tarvetta henkiselle tukipylväälle johon nojailla jotta pysyn kasassa hajoamatta.
Kun alan suhdetta rakentamaan se alkaa vapaana, sinkkuna, menneisyyden suhteista ylipäässeenä ja aidon rakkauden tunteen ollessa sisälläni. Ei kehujen noustessa hattuun ekstaasissa kehuihin, ihailuun ja imarteluun ihastuneena, vaan ko. henkilöön itsessään ihastuneena. Ilman sitä ihailua, imartelua ja huomioo.
Olin ja olen rakastunut edelleen. Aidosti. Tiedän että se tunne on vilpitön ja vailla mitään omaa hyötyä. En saa itselleni mitään vilpillistä hyötyä henkilöstä tai tunteestani.
Oletko sinä/te palstalaiset rakastuneet/ihastuneet aidosti ja vilpittömästi kaivattuihinne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin en ole enää
Aidosti rakastunut ei inhoa ko. henkilöä milloinkaan. Hänen tekojaan saattaa vihata ja olla niistä raivoissaan ja haluta hakata nyrkkiä seiniinkin sen takia miten teot ovat satuttaneet, mutta henkilöä jos on aidosti rakastunut, niin ei milloinkaan inhoa.
Inhon ollessa kyseessä et ole rakastunut henkilöön vaan ajatukseen siitä mitä häneltä saisit.
Hyötyjä? Itsetunnon puolelle? Ihailua, imartelua? Hoivaa? Sisältöä yksinäiseen elämään?
Hait hänestä jotain hyötyä jota ilman jäit ja nyt inhoat kun et saanut?
Minusta inhon ollessa kyseessä on kyse itsekkäästä ihastumisesta.
Minulla on entiset tehneet aivan järkyttäviä asioita ja jos niitä asioita ajattelen oikeasti tekee mieli satuttaa itseäni jotenkin koska ne loukkaa niin paljon edelleen ne teot. Mutta henkilöistä itsessään ajattelen että että he ovat tehneet sen mitä osanneet ja ovat virheellisiä koska ovat ihmisiä ja jokin heidän sisällään olevan keskeneräisyys tai rikkinäisyys johti siihen että he tekivät sellaista jonka lopputuloksena minuun sattui ja lujaa.
henkilöitä kohtaan asenteeni on armollinen ja empaattinen. Tekoja kohtaan äärimmäisen tuomitseva ja kiukkuisen tiukka