Joudun kai antamaan noi sulle varatut

EEEEi, hei odotas nyt ;)

Tänään on naistenpäivä. Muut päivät onkin jo tälle vuodelle menneet mulla. Huhtikuun lopulle on törmäilyaikoja vapaana yhdelle ;)

Miksi kai? Mikset toimi jos hän ei vaikka uskalla

Huomenta. Saat antaa jollekin muulle. Minä luotan ja uskon sinuun. Olet hyvä tyyppi. Minä uskon ja lujasti toivon, että sinulle on oma kulta olemassa. Henkisesti olemme aina ystäviä.
Minä olen menossa oikeaan suuntaan,

Anna vaan. Mieheltä kuitenkin jotain saan. Teit aivan oikein🤭

HUOM: Näin kirjoitin avoimesti Faceen jo vuoden 2015 talvella, ja lähetin viestin myös yliopistolla niille, joiden kurssilla olin. Avun saamisella tarkoitin luonnollisesti sitä, että jengi toisi mulle todisteita, jotta voisin tehdä rikosilmoituksen. En kyllä ymmärrä, miten se tuossa yhteydessä voisi jäädä epäselväksi.

Did I stutter?

Oletteko koskaan miettineet, miltä tuntuisi larpata Pohjois-Koreaa?
Jos tietäisitte, että jokaista tekoanne ja sanomistanne tarkkailtaisiin, miten ajattelisitte sen vaikuttavan henkiseen hyvinvointiinne? Lisäisikö se sitä, vai vähentäisikö? Jos jokainen käymänne keskustelu tuntuisi jonkinlaiselta testiltä?
Huomaisitte myös, että teidän heikkoutenne tulisivat jatkuvasti esiin keskusteluissa ja aivan tuntemattomien puheissa. Että täysin tuntemattomat ihmiset tuntuisivat tietävän teistä hyvin henkilökohtaisia asioita. Entä jos menisitte vaikka työhaastatteluun, jossa tietäisitte, että sekä haastattelijat että oven ulkopuolella jonottavat tietäisivät teistä asioita, joita heidän ei oikeastaan pitäisi tietää? Ja että suoriutumistanne syynättäisiin erityisesti?
Yrittäisitte navigoida tätä kaikkea parhaanne mukaan sen takia, että toivoisitte erään kivan pojan jonain päivänä ehkä suostuvan kanssanne treffeille. (Ja epäilisitte, että hänet on saatu uskomaan, että hän on tehnyt jotain aivan hirveää). Ette myöskään haluaisi pahoittaa ystävienne mieltä.
Tämä kaikki olisi ehkä alkanut töissä toisella paikkakunnalla, jossa pikku hiljaa teille selviäisi, että teitä ei ainoastaan tarkkailtaisi, vaan lähes jokainen tilanne teidän elämässänne vaikuttaisi olevan ennalta järjestetty. Että vieraille ihmisille on sanottu, mitä teille pitää sanoa. Olisitte niin ahdistuneita, että ajaisitte harva se päivä kahden tunnin matkan edes takaisin, jottette joutuisi viettämään aikaa tuossa paikassa. Loppua kohden painostus kävisi niin rankaksi, että työpaikalta lähteminen vaatisi viimeisetkin voimanne.
Ettekä voisi edes sanoa lähdön todellista syytä kenellekään, sillä teilä olisi jo muutenkin täysi työ todistella, ettette ole sekoamassa. Tämä taas johtuisi aiemmin heikkona hetkenänne tehdystä typerästä virhearviosta, josta olisitte edelleen todella pahoillanne (aiheuttamastanne huolesta, siis).
Vähän ajan päästä huomaisitte, että sama painajainen jatkuu kotipaikkakunnallanne. Että lähes jokainen päivä tuntuu olevan jonkinlainen psykologinen testi, ja näyttää siltä, että jopa YLIOPISTON HENKILÖKUNTAA on tässä mukana. Lopulta niin uskomattomia asioita tapahtuisi, että miettisitte, miten tämä on edes mahdollista. Esimerkiksi, olisitte edellisenä iltana kertoneet ystävänne kotona, että teillä on paljon opintolainaa, ja seuraavana päivänä Citymarketissa teille tultaisiin kaupittelemaan lottoa, ja myyjä menisi silmin nähden tolaltaan, kun näyttäisitte hänelle Oikeus yksityisyyteen -kirjaa. Teille tulisi olo, että joku jossain on aivan tosissaan päättänyt suistaa teidät raiteiltaan.
Vaikka olisitte kuinka yrittänyt löytää tilanteesta opetuksen (kuten että on hienoa, että ihmiset välittävät), niin loppujen lopuksi teitä vain yksinkertaisesti ottaisi päähän - ja suoraan sanottuna myös pelottaisi aika tavalla.
Totalitaristinen valtio täynnä hyvää tarkoittavia ihmisiä on silti totalitaristinen valtio.
Mutta ehkä toivoisitte tällä hetkellä, että saisitte apua. Olisitte varmasti valmiit antamaan anteeksi hyvässä uskossa tehdyt teot. Lupaisitte puolestanne yrittää parantaa pahat tapanne, mutta ette voisi luvata, että se käy hetkessä - varsinkin, kun nyt olisi vähän tilanne päällä.

Ei kovin vieraalta tunnu. Kuka olikaan nro 1? Kun menen tililleni laitan peittoon tunnusluvut vaikka oon yksin😑 ei hyvä!

Mulle saa tehdä psykologi.testejä. teen sitä itsekin jatkuvasti. Tarkkailen ihmisiä ja ympäristöä😂🤣

Miten tämä liittyi lahjahankintohin?🎁

Ei kannata syyllistää ja vittuilla toiselle jos ite on niin moukkamainen mies ettei hankkimiaan lahjoja saa toimitettua oikealle omistajalle. Miksi tuossa tilanteessa edes on hankkinut mitään.

Kannattaa siksi ostaa vaikka kallis unisex kello niin voit itse käyttää sitä jos nainen ei tajua sinun arvoasi.

Voi harmin paikka. 🙄

Manipuloiva ja syyllistä ilme aloittajan tekstissä? Ei hyvän kuuloista, jos olisin hänen kohde olisin tyytyväinen siitä, et kävin näin, kun antaa ymmärtää.

Kuinka monen naisen oletat ilahtuvan saadessaan toiselle naiselle ostetut tavarat.

mitään. Lahjat eivät koskaan ole pyyteettömiä ja aina joutuisi olemaan kiitollisuuden velassa. Siksi en ota lahjoja vastaan.

Joo mies on kyllä moikka ja sivistymätön. Sopii kuitenkin tänne oikein hyvin.

Ei se mitään ole ostanut kellekään😲 vedin varmaan maton jalkojen alta vahingossa. Mutta totuus on totuus. Mitä oletteli kaikkea itsekseen. Kääk.