Kysymys sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
Oletko koskaan ihastunut potilaaseesi?
Gallup
13207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En todellakaan.
Järkeä valehdella anonyymillä palstalla.
Ihan tavallisia tuntevia ihmisiä mekin tällä alalla olemme niinkuin kaikki muutkin.
En ole. Mutta kirurgiin olen.
No kyllähän sitä nyt kirurgiin ihastuu🤑🤑
En rahan takia.
Musta ne lääkärit haluaa eroon. Ei toivottu potilas. Roska yhteiskunnan rattaissa. T
En, lääkäriin kylläkin.
Olen itse käynyt 14 vuotiaasta 23 vuotiaaksi asti viikottain terapiassa keskivaikean masennuksen takia.
Yleensä psykoterapiaa tai keskusteluapua antava ihminen oli nainen ja psykiatri taasen mies ja häntä tapasin kerran kuussa.
Koskaan niiden lähes 10 vuoden säännöllisten tapaamisten aikana ei lääkäri tai hoitaja rikkonut hoitosuhteen rajoja.
Ymmärrän silti että joku yksinäinen ja huomioita ja hoivaa kaipaava voi kokea sen terapiaan kuuluvan empaattisuuden, hoitajan ymmärryksen, ajan kuuntelulle ja kannustavat, kehuvat sanat jotenkin eroottisesti tai romanttisesti jos on herkkä ajatteleen että kaikki ihastuu itseensä.
Psykoterapiaan kuuluu hoitajan taholta sellainen empatia, kannustus, ystävällisyys sekä itsetunnon ylös tukeminen kannustavin kehuin. Siinä on kyse psyykkisestä hoitotyöstä ei seksistä tai rakkaudesta.
Potilaat saattavat silti alkaa romantisoimaan niitä. Useimmiten on vaikea uskoa että kukaan lääkäri tai hoitaja ihastuisi "latvalahoon kaistapähän" jolla päässä viiraa ja joka käyttäytyy kuin koko elämä olisi yksi kaatopaikka jossa kaikki aivan sekaisin.
usein psykiatriset potilaat eivät ole kovinkaan viehättävässä kunnossa. On ylipainoa, vaikeaa tai raskasta outoa käytöstä, henk.koht hygienissa on parannettavaa jne.
Rakastuin potilaana lääkäriin.
Lääh. Ääh. Ihanaa on rakkaus.
Lääkäri teki työtään ja minä olin pelkkä potilas.
Olin niin rakastunut kuin vain voi.
Aah ja oih.
Onneksi en törmäile häneen. Eikä hän minuun. Kerran tuijotin huoltsikalla kuin maailman kahdeksannetta ihmettä, kun hän oli naisensa kanssa ruokaa ottamassa. Tunsi varmaan mun silmät selässään kun näytti jumivan. Ihana nainen siinä vierellään ei älynny, että tuijotan hänen rakastettuaan.
Ihanaa on rakkaus.
Se on vittu kaikki mitä on. Joku luulis, että tärkeintä on jokin muu. Mutta ei o.
Vain rakkaus on. Mun pää on puhuttu niin pyörälle tänään, että oon ihan sekaisin.
Huh huh.
En ole koskaan ihastunut potilaaseen. Ovat olleet niin moniongelmaisia päihde, mielenterveys ja ihmissuhdekuvioissaan että ei ole tullut mieleenkään.
voi olla ihastunut, mutta se on eri asia tekeekö tunteelle mitää vai säilyttääkö välit ammatillisena.
on eri asia jos tapaa potilasta siviilissä siten että molemmat ymmärtää että kyseessä ei ole ammattiin liittyvä tilanne. mutta tapaamista ei pidä ehdottaa ammattiin liittyvässä tilanteessa jossa on potilaan luottumus kyseessä se on ammatti etiikan vastaista osittain.
Kuukausi takaperin huomasin yhdestä lääkärinaisesta jotain..