Loputon ahdistus ja pelko

sopii tähän tarkoitukseen hyvin... Mukavaa ja lämmintä porukka siellä, suosittelen.

Niin, en tiedä varsinaista keskustelufoorumia, mutta apua muuten voisit löytää täältä: www.aslan.fi Lisäksi voisin sanoa, kun mulla on ollut tosi vaikeaa myös ja uuvuttavaa, niin olen kuunnellut radiota. Heidän sivunsa ovat: www.radiodei.fi Kaikkea hyvää sulle ja voimia.

Mulla oli vähän yli vuoden ahdistusta melkein 24h. Se oli niin raskasta aikaa että uuvun kun ajattelen sitä. Ahdisti päivällä koulussa tai kaupungilla, illalla ihan missä tahansa laahustinkin, yöllä en saanut nukuttua ja tuntui että hajoaisin palasiksi ihan millä sekunnilla hyvänsä. Aamulla herätessä oli joskus pari sekunttia armonaikaa jolloin olo oli tyhjä ja rauhallinen kunnes todellisuus iski taas. Sen yhden vuoden jälkeen alkoi muutos. Sitä aamuista armonaikaa ilman ahdistusta rupesi olemaan joskus päivisinkin, iltaisinkin, ja aina sattui niin pirusti kun ahdistus palasi. Mutta tänään, kaksi vuotta myöhemmin ahdistus ei enää ole jokapäiväistä, ei edes jokaviikkoista.
Jos olet jaksanut lukea näin pitkälle haluan vain sanoa että yksin ei pärjää mutta ahdistuksesta selviää vain pitkäjänteisyydellä ja sisulla. Vaikka voimia ei ole, ihmismielikin osaa olla vahva. Tsemppiä kaikille ahdistuksesta kärsiville!!!

Mulla oli 16-vuotiaana n. puolen vuoden ahdistuskausi. Siis ei mitenkään diagnotisoitu mutta niin hyvin sopii ahdistuksen tuntomerkkeihin, että sitä se kai oli. Liian raskasta aikaa. Nyt kun olen 19 on ihan viimeaikoina tullut taas samoja oireita. Sen varmaan laukaisi tressi koulussa. Samat asiat ovat taas alkaneet pyöriä mielessä. Periaatteessa kannan huolta ihan fiksuista asioista; maailman tilasta (naurakaa vaan mutta mulle tää on todellista). Tuntuu että kaikki omaan elämään liittyvä on täysin turhaa tällä kuolevalla planeetalla.