Olemme nuoria kihlattuni kanssa. Minä olen aina ollut hyvin eläinrakas ja erityisesti kissarakas. Puolisen vuotta sitten aloin näyttämään poikaystävälleni erilaisia lemmikkien kuvia ja hän tiedostamattani alkoi itse innostua ajatuksesta sen tasolle, että alkoi miettiä lemmikkiä. Kyseenalaistin kihlattuani paljon valmiudesta, vastuuntunnosta, tulevaisuudesta ja hänellä oli vastaukset näihin kaikkiin. Minut oli aika "helppo" saada kissakelkkaan mukaan, sillä olenhan hyvin kissarakas ja siinä tilanteessa myös sinisilmäinen kihlattuani kohtaan, koska hänellä ei ollut konkreettista kokemusta omasta lemmikistä muuta kuin lapsuudessa. Luotin että saamme yhdessä asiat hoitumaan, eikä minun ollut niin vaikea ajatella/käsittää, että kissa tulee olemaan osa meidän perhettä ja ajatusmaailma sen jälkeen on 3 eikä enään vaan me kaksi.
Kissa tuli viikko sitten. Kihlattuni reagoi voimakkaasti heti ensimmäisten päivien aikana. Hän alkoi tuntea suurta katumusta kissanottamisesta ja siitä, että hän oli tehnyt viimeisen päätöksen sen ottamisesta. Kissa on siis hänen nimellään. Selventääkseni, en olisi kissaa yksin ottanut meidän elämäntilanteeseen (vielä kouluja edessä ja asuinpaikka ei niin satavarma kiveen hakattu), mutta tottakai, pieni unelmani yhdessä hankitusta lemmikistä minulla oli.
Viikon kuluessa omat tunteeni ovat vaihdelleet. Kihlattuni on päätynyt siihen ratkaisuun, jos se tekee minulle liian kipeää, kissan tulee jäädä. Olen vedonnut jo, että minuun on henkisesti jo nyt sattunut aika paljon ja olen myös neuvoton, mitä tehdä, kun näen että kaikki tukipilarit, mitä kihlattuni minulle "tarjosi" lemmikkiasian kanssa, ovat kadonneet. En tiedä, onko lemmikkiä oikein pitää, jos kumppani ei tunne samoin. Onko sitä oikein pitää sillä verukkeella että kissa on jo talossa ja ainakin lähitulevaisuus sen kanssa tuntuu helpolta. Olen kohdannut vaikeita tunteita sen kanssa, kun joudun yksin miettimään tulevaisuuden kysymyksiä sillä verukkeella, että kihlattuni on sitä mieltä, että kissa tuli väärään aikaan. Onko se todella niin ja olin vain liian sinisilmäinen. Pystyykö parikymppinen pariskunta kantamaan vastuuta kissasta, kun tulevaisuuskin on vielä epävarma.
Minun tunnepuoleni taas vahvasti tottakai haluaisi pitää kissan. Kun ajatukseen on jo hieman tottunut ja kissassa ei ole mitään vikaa.
Onko oikein pitää kissaa pelkästään tunteen puolelta jos tuntemukset tulevaisuudesta olisivat vielä epävarmat? Kissa on vasta nelikuinen, joten sille uuden kodin löytäminen ei olisi mahdottomuus...
Kissa tuli viikko sitten. Kihlattuni reagoi voimakkaasti heti ensimmäisten päivien aikana. Hän alkoi tuntea suurta katumusta kissanottamisesta ja siitä, että hän oli tehnyt viimeisen päätöksen sen ottamisesta. Kissa on siis hänen nimellään. Selventääkseni, en olisi kissaa yksin ottanut meidän elämäntilanteeseen (vielä kouluja edessä ja asuinpaikka ei niin satavarma kiveen hakattu), mutta tottakai, pieni unelmani yhdessä hankitusta lemmikistä minulla oli.
Viikon kuluessa omat tunteeni ovat vaihdelleet. Kihlattuni on päätynyt siihen ratkaisuun, jos se tekee minulle liian kipeää, kissan tulee jäädä. Olen vedonnut jo, että minuun on henkisesti jo nyt sattunut aika paljon ja olen myös neuvoton, mitä tehdä, kun näen että kaikki tukipilarit, mitä kihlattuni minulle "tarjosi" lemmikkiasian kanssa, ovat kadonneet. En tiedä, onko lemmikkiä oikein pitää, jos kumppani ei tunne samoin. Onko sitä oikein pitää sillä verukkeella että kissa on jo talossa ja ainakin lähitulevaisuus sen kanssa tuntuu helpolta. Olen kohdannut vaikeita tunteita sen kanssa, kun joudun yksin miettimään tulevaisuuden kysymyksiä sillä verukkeella, että kihlattuni on sitä mieltä, että kissa tuli väärään aikaan. Onko se todella niin ja olin vain liian sinisilmäinen. Pystyykö parikymppinen pariskunta kantamaan vastuuta kissasta, kun tulevaisuuskin on vielä epävarma.
Minun tunnepuoleni taas vahvasti tottakai haluaisi pitää kissan. Kun ajatukseen on jo hieman tottunut ja kissassa ei ole mitään vikaa.
Onko oikein pitää kissaa pelkästään tunteen puolelta jos tuntemukset tulevaisuudesta olisivat vielä epävarmat? Kissa on vasta nelikuinen, joten sille uuden kodin löytäminen ei olisi mahdottomuus...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.