irvokasta panna rajusti massia hauatjaisiin

Vainajan tahdon mukaan, jos hänen entisillä rahoillaan homma tehdään. Muutoin asiallinen perustaso.

Eräs tuttu otti ison lainan tietäessään kuolevansa pian. Totesi sukulaisten varmemmin itkevän hautajaisissa - tai ainakin perinnön jaossa.

Minä olen jättänyt ohjeen, paperi on lipaston pöydällä liinan alla näkyvissä.
Siihen laitoin, halvin arkku. Vain omaiset mukana. Jos muistotilaisuuden haluatte pitää, niin syökää kakkua ja juokaa kahvia/teetä, ei tarvitse, voitte mennä kaikki tahoillenne.
Kirjoittamani paperin lopuksi laitoin: Kaunis muisto, ei kaipaa repullista kiviä. (se on, ei mitään jossittelua, ei yhtään mitään.)
Yhdestä virrestä laitoin toiveen, muuten saavat laulaa mitä hyvänsä tai olla laulamatta.

Kyl mökin mummon monttubileet peijaisineen pitää maksaa sata tonnia.
Muuten on mummo elänyt suotta, turhan monta vuotta.

Tosi harvoin tulee käytettyä sanaa irvokas,
joten piti ihan sanakirjasta kurkistaa, mitä se mahtaa tarkoittaa,
eli : "erittäin vastenmielinen, karkea, mauton, inhottava, groteski".

Mikään noista sanoista ei mielestäni liity hautajaisiin tai arkkuun.
hautajaiset ja arkkukin on vainajan ja omaisten yhteinen toive, tahto ja halu,
tuskin on kenenkään mielistelystä kyse.
Minulla ei ainakaan ole osaa ei arpaa sanoa niihin valintoihin mitään.
Ajattelen hautajaisissa jotain ihan muuta, joskus olen ajatellut, että ovatpas omaiset osanneet valita kauniin arkun., niin vainajan 'näköinen'.
Kaunis vihreä verkakaan ei tuo pröystäilyä mieleen.

Jokainen käyttää omaa järkeään tehdessään ostoksia, ei tarvitse muitten järkeä mittailla,
eli aloittaja varmaankin juo kahvinsakin pahvimukeista, ettei vain syyllistyisi järjettömän pröystäilyyn.

Eipä

Just äsken sanoin tyttärelle että jos nyt kuolen, kahta sisartani ei kutsuta hautajaisiin. Minun piti mennä suvun vanhimman hautajaisiin lapsuuden kotiseudulle pari päivää sitten. Sisaret päättivät etteivät haluakaan minun tulevan. Toinen oli kutsunut minut yöksi, kun päivässä ei ehdi reissua tehdä. Soitti muutamaa tuntia ennen lähtöäni, ettei otakaan vastaan. Vollotin hetken, mutta pääsin yli.
Luulen että on jotain sisarkateutta ja sitten oman elämän harmien purkamista. Sairauden takia toinen ei voinut osallistua. Tietävät että olen herkkä ja pahoitan mieleni tuollaisesta ulkopuolelle jättämisestä. Ja että juuri tämä vainaja merkitsi minulle hyvin paljon.
Tytär pyysi, että laittaisin paperille ohjeet, millaiset hautajaiset, ketä kutsutaan ja muut itselleni merkittävät toiveet. Lasten ei tarvitsisi jahkailla, tekevätkö oikein vai väärin. Ehkä jonakin päivänä väsään listan. Perusperiaate on, että ehkä jonkinlaiset bileet, mutta kohtuullisen vaatimattomat.

Voi helpottaa perinnönjakoa.

Vähemmän perikunnalla riideltävää, kun vähemmän jaettavaa. Ylempänä oli myös hieno idea velan ottamisesta ennen kuolemaa. Tosin, mun muistin mukaan velat otetaan pesästä tai vakuista, että perikunta ei kenenkään ruumiin velkoja maksele.

Juu, kandee tehdä testamentti, hoitotahto ja info hautajaismenettelyistä. Kun niistä aina tahtoo tulla sanomista. Arkku ois hyvä idea tehdä ite. Monesti miettinyt, että tekis, vois pitää suksia. Raakalautaa, puunaulat. Arkuissa ei paljoa määräyksiä ole, pitää mahtua krematorion luukusta ja pitää olla palavaa materriaalia. Puu parempi, kuin pahvi, saa paremmat liekit. Se toi saastuttaminenkin hyvä ajatella, kurjin idea on kaivaa multiin mätäneen. Mullassa kovin hyvä jalopuu kehno, ei tahdo mädätä.

Pöndellä naapurin vanha patu tehnyt kiven itelleen. Kuolinpäivä puuttuu, sitä kun ei tiedä. Sillä komee kivi, ihmetellyt, muistaakohan sitä kukaan aikanaan, lapsetkin jo pian eläkkeellä ja ainut lapsenlaps dorka. Noh, vanhat kivet kai käytetään tienrakennukseen tms täytöiksi. Se oli tehnyt nimet ja numerot metallikirjasimista, sitä en tiedä, onko sillä valmiiksi ostettuna numeroita. Mulle ei tule mitään kiviä, tai laattoja, tuhkat mereen.

Kyllä tollasia on hyvä miettiä, ite eläissään. Eri asia sitten, noudattaako kukaan vainajan toiveita.

=DW=

Ei ollut ainakaan muutama kuukausi sitten pahviarkkuja tarjolla, pitää kuulemma olla puuta että ruumisnesteet ei pehmennä, saattaa muuten hajota ennenaikaisesti.

Hautajaisiahan on sanottu myös maahanpanijaisiksi, joten mikä ihme että rahaa menee.

Mitähän irvokasta, eiköhän jokainen hautaa omaisensa ihan omien tuntemusten, varojensa, tai vainajan toiveitten mukaan, tai sitten suvun sisällä olevien perinteiden mukaan.

Kaikesta se pitää joku irvimis aihe löytää..vastenmielistä..

Meillä ainakin isäukko toivoi ennen kuolemaansa, että halvin mahdollinen arkku ja tuhkaus hänelle. Lisäksi toivoi, ettei pidetä mitään suuria peijaisia, vaan ihan oman porukan kesken vaatimaton kahvitilaisuus.
Tehtiin sitten niin, kuten toiveet oli. Halvin arkku löytyi Virosta, ihan kunnollinen mäntypuusta ja kahvoilla. Pahviarkkua en suosittele, lajitoverit kestoivat, kuinka pahviarkku oli levinnyt kesken kaiken. Tosin niissäkin on eroja. Meillä kuitenkin halvin arkku löytyi Virosta ja mistään Suomesta en vastaavaan hintaan löytänyt mitään arkkua. Rahti sisältyi hintaan, joten oikeasti oli edullinen.
Tuhkauurnan tein itse, tosin harkitsin arkkuakin tekeväni, mutta valmis arkku oli niin edullinen, että en alkanyt sitä sitten itse tekemään. Tuhkauurnan tein ihan periaatteen vuoksi ja oli osa surutyötä. Hautaustoimistoja hieman vertailemalla löysin edullisimmat kuljetukset.
Kirkko ja siunaustilaisuus ei maksaneet, muistotilaisuuskin saatiin pitää ilmaisissa tiloissa. Kakut ja piirakat leivottiin itse, kahvit keitettiin ja teevedet.
Perunkirjoituksen ja perukirjan tein itse, naapurista pari tuttavaa suostuivat olemaan uskottuinamiehinä. Tilasin itse kaikki virkatodistukset ja muut tarvittavat paperit, osan sain ilmaiseksi, osasta piti vähän maksaa. Netistä löysin hyvän mallin perukirjaa varten ja sitä muokkaamalla sain asiallisesti tehtyä perukirjan. Pankin lakimies tarkisti ilmaiseksi perukirjan pankin puolesta ja lähetin sen jälkeen verottajalle tuon perukirjan.
Mielestäni sain toteutettua isäni toiveen aika hyvin, todelliset kustannukset alle 1000€ ja homma tuli hoidettua. Tuhka me sijoitetaan omalle tontille isäni toiveen mukaisesti.

Jos olisimme tehneet tosin, eli antaneet hautaustoimiston hoitaa kaiken ja ottaneet pitopalvelun muistotilaisuuden järjestämiseen, sekä teettäneet perunkirjoituksen ulkopuolisella, olisi rahaa mennyt vähintään 5000€. Isäni ei ollut kuollessan mitenkään erityisen varakas, omaisuus oli n. 100000€, joten tuo säästö tuntuu aika merkittävältä. Mielestäni isäni sai ihan ihmisarvoisen siunaus- ja muistotilaisuuden, kanttori soitti musiikkia hänen toiveiden mukaisesti, pappi piti todella kauniin puheen hänen elämästään. Emme tuhlanneet rahaa tarpeettomasti, hänen toiveidensa mukaisesti toimimme.