Kiusaukset kuuluvat Jumalan lapsen osaan. Jeesustakin koeteltiin, mutta hän kesti kiusaukset
Lapsuuden seuroista on jäänyt mieleeni, kuinka puhujat saarnoissaan julistivat evankeliumia ja sanoivat, että kiusauksetkin saa uskoa anteeksi. Pienen seuravieraan ajatuksissa kiusauksen merkitys ei oikein avautunut. Liitin sen suoraan kiusaamiseen.
Kuka meitä kiusaa?
Matteuksen evankeliumin 4. luvun alussa kerrotaan tilanteesta Jeesuksen julkisen toiminnan alkupuolelta. Jeesus oli käynyt Jordanilla Johanneksen kastettavana, ja tuon tapahtuman yhteydessä Jumala oli vakuuttanut uskollisuuttaan taivaista kuuluvan äänen kautta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:13–17). Kaste oli yksi käännekohta Jeesuksen elämässä, ja heti tämän jälkeen hän joutui autiomaahan paholaisen kiusattavaksi.
Isä meidän -rukouksessa pyydetään Jumalalta: ”äläkä saata meitä kiusaukseen”. Vaikka tuo pyyntö kohdistuu Jumalalle, kiusaukset eivät ole hänestä lähtöisin. Apostoli Jaakobin kirjeessä todetaan tähän liittyen: ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään” (Jaak. 1:13).
Kuten Jeesus joutui kokemaan, kiusaukset ovat Jumalan vastustajasta, paholaisesta lähtöisin. Ja kun me ihmisinä olemme osallisia syntiinlankeemuksesta, kiusaukset ovat lähellä meitä jokaista.
Kiusaaja koettelee uskon perustusta
Alkutekstissä kiusattavaksi joutumista tarkoittavalle verbille annetaan käännösvaihtoehdoiksi muun muassa seuraavat merkitykset: koetella, kokeilla, kiusata, koettaa saada ansaan ja koettaa saada lankeamaan syntiin. Paholainen lähestyi Jeesusta kahdella väitteellä, jotka alkoivat samalla tavalla kyseenalaistaen hänen jumaluutensa. Hänen tarkoituksensa oli saada Jeesus luopumaan tehtävästään koko maailman syntien sovittajana.
Jumalan vastustaja tekee työtään yhä täällä ajassa. Hän koettelee, kiusaa ja yrittää saada lankeamaan syntiin. Ennen kaikkea hän koettaa saada luopumaan uskosta. Paholainen tuo monilla tavoin säröjä kristityn turvalliseen luottamukseen ja Jumala-suhteeseen. Kiusausten keskellä uskon perusteita punnitaan, ja siksi on tärkeää, että tukeudumme pyhien kirjoitusten opetuksiin.
Jeesus torjui paholaisen kiusaukset vetoamalla Raamatun kirjoituksiin. Pyhä Jumalan sana on kristityn elämän korkein ohje. Raamatun lukeminen ja sanan saarna vahvistavat uskoa ja antavat voimaa kiusausten keskelle. Myös rukous, Herran ehtoollinen ja kristittyjen yhteys on tarkoitettu matkaeväiksi pysyäksemme ja vahvistuaksemme uskossa.
Ylipappi ymmärtää meitä
Jeesus pysyi vahvana ja kesti kiusaukset. Lopulta paholainen jätti hänet rauhaan, ja enkelit tulivat palvelemaan häntä (Matt. 4:11). Me vajavaisina ihmisinä koemme kiusausten ja epäilysten keskellä oman heikkoutemme. Jumalan valtakunnan evankeliumi rohkaisee kuitenkin uskomaan ja luottamaan niihin lupauksiin, jotka Raamatussa meille annetaan. Heprealaiskirjeen opetuksen mukaan Jeesus, suuri ylipappimme, kaikessa koeteltu, ymmärtää meidän vajavaisuuksiamme. Häntä koeteltiin niin kuin meitäkin, mutta hän ei langennut syntiin (Hepr. 4:15).
Kiusaukset kuuluvat täällä ajassa vaeltavan Jumalan lapsen osaan, ihmisen oma turmeltunut luonto, maailma ja paholainen pitävät niistä huolen. Armon valtaistuimen ääreltä löytyy kuitenkin apu ja voima niin, että kiusaukset eivät saa uskovaisesta ihmisestä lopullista voittoa. Perillä taivaan kodissa ei enää ole kiusauksia.
Lapsuuden seuroista on jäänyt mieleeni, kuinka puhujat saarnoissaan julistivat evankeliumia ja sanoivat, että kiusauksetkin saa uskoa anteeksi. Pienen seuravieraan ajatuksissa kiusauksen merkitys ei oikein avautunut. Liitin sen suoraan kiusaamiseen.
Kuka meitä kiusaa?
Matteuksen evankeliumin 4. luvun alussa kerrotaan tilanteesta Jeesuksen julkisen toiminnan alkupuolelta. Jeesus oli käynyt Jordanilla Johanneksen kastettavana, ja tuon tapahtuman yhteydessä Jumala oli vakuuttanut uskollisuuttaan taivaista kuuluvan äänen kautta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:13–17). Kaste oli yksi käännekohta Jeesuksen elämässä, ja heti tämän jälkeen hän joutui autiomaahan paholaisen kiusattavaksi.
Isä meidän -rukouksessa pyydetään Jumalalta: ”äläkä saata meitä kiusaukseen”. Vaikka tuo pyyntö kohdistuu Jumalalle, kiusaukset eivät ole hänestä lähtöisin. Apostoli Jaakobin kirjeessä todetaan tähän liittyen: ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään” (Jaak. 1:13).
Kuten Jeesus joutui kokemaan, kiusaukset ovat Jumalan vastustajasta, paholaisesta lähtöisin. Ja kun me ihmisinä olemme osallisia syntiinlankeemuksesta, kiusaukset ovat lähellä meitä jokaista.
Kiusaaja koettelee uskon perustusta
Alkutekstissä kiusattavaksi joutumista tarkoittavalle verbille annetaan käännösvaihtoehdoiksi muun muassa seuraavat merkitykset: koetella, kokeilla, kiusata, koettaa saada ansaan ja koettaa saada lankeamaan syntiin. Paholainen lähestyi Jeesusta kahdella väitteellä, jotka alkoivat samalla tavalla kyseenalaistaen hänen jumaluutensa. Hänen tarkoituksensa oli saada Jeesus luopumaan tehtävästään koko maailman syntien sovittajana.
Jumalan vastustaja tekee työtään yhä täällä ajassa. Hän koettelee, kiusaa ja yrittää saada lankeamaan syntiin. Ennen kaikkea hän koettaa saada luopumaan uskosta. Paholainen tuo monilla tavoin säröjä kristityn turvalliseen luottamukseen ja Jumala-suhteeseen. Kiusausten keskellä uskon perusteita punnitaan, ja siksi on tärkeää, että tukeudumme pyhien kirjoitusten opetuksiin.
Jeesus torjui paholaisen kiusaukset vetoamalla Raamatun kirjoituksiin. Pyhä Jumalan sana on kristityn elämän korkein ohje. Raamatun lukeminen ja sanan saarna vahvistavat uskoa ja antavat voimaa kiusausten keskelle. Myös rukous, Herran ehtoollinen ja kristittyjen yhteys on tarkoitettu matkaeväiksi pysyäksemme ja vahvistuaksemme uskossa.
Ylipappi ymmärtää meitä
Jeesus pysyi vahvana ja kesti kiusaukset. Lopulta paholainen jätti hänet rauhaan, ja enkelit tulivat palvelemaan häntä (Matt. 4:11). Me vajavaisina ihmisinä koemme kiusausten ja epäilysten keskellä oman heikkoutemme. Jumalan valtakunnan evankeliumi rohkaisee kuitenkin uskomaan ja luottamaan niihin lupauksiin, jotka Raamatussa meille annetaan. Heprealaiskirjeen opetuksen mukaan Jeesus, suuri ylipappimme, kaikessa koeteltu, ymmärtää meidän vajavaisuuksiamme. Häntä koeteltiin niin kuin meitäkin, mutta hän ei langennut syntiin (Hepr. 4:15).
Kiusaukset kuuluvat täällä ajassa vaeltavan Jumalan lapsen osaan, ihmisen oma turmeltunut luonto, maailma ja paholainen pitävät niistä huolen. Armon valtaistuimen ääreltä löytyy kuitenkin apu ja voima niin, että kiusaukset eivät saa uskovaisesta ihmisestä lopullista voittoa. Perillä taivaan kodissa ei enää ole kiusauksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä. Koulussa oli kinkkukiusausta ja kotona jansoninkiusausta. Yäk.
Äläkä saata meitä kiusaukseen on possun ja anjoviksen rukous.
Jeesus sortui eräässä temppelissä mm. kiivauden syntiin. Hajoittiko jopa rahanvaihtajien pöytiä tms.
Samaan syntiin sortui eduskunnassa veljemme M. Lohi. Uutisten mukaan ovet paukkuivat, kun kiivastunut uskovainen edustajamme poistui kiivastuneena neuvotteluhuoneesta.
Mielestäni Jeesuksen Ja Lohen tulee pyytää kiivauden syntiä anteeksi.