Taisi olla tunteita sittenkin.
Välttelin häntä ja nyt kun ei enää nähdä on ikävä
MikäNytNeuvoksi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varmaan kandee ottaa yhteyttä jotenkin.
Savumerkkien lähettely ei varmaankaan auta kauheasti mutta jos vaikka some tai mitä näitä nyt onkaan whatsuppeja , yrittäisit sitä kautta..
Nainen olen ja oon muuten täysin samassa tilanteessa :) Neuvot ei kauheesti meitä auta mut jos häneen törmään niin suuni avaan että tää olo loppuu tavalla tai toisella.
Ota rohkeasti yhteyttä. Vain niin saat rauhan. Jos jokin asia tai tunnetila vaivaa, kohtaa se rohkeasti ja käy läpi mitä on käytävä yksin tai hänen kanssaan. Puhuminen ja kirjoittaminen ovat hyviä tapoja purkaa asioita. Muista asiallinen ja rakentava keskustelumalli. Et ole ainut joka painii saman ongelman kanssa. Ole rohkea!
Tunteesi taisivat olla voimakkaita häntä kohtaan kun olet häntä vältellyt. Vasta kun "menetit" hänet olet alkanut ymmärtämään omaa tunnemaailmaa. Et ole ollut sinut omien tunteidesi kanssa, olet kieltänyt ne, pelkoako? Kieltäminen johtaa aina huonoihin tekoihin ja päätöksiin. Olen samaa mieltä muiden kanssa. Ota rohkeasti yhteyttä.
Joskus kieltäminen on aino oikea ratkaisu. Harmi vain että vaikka yrittää tehdä oikein jää huono olo.
Huono olo. Juuri noin.
Kaksi aikuista. Toinen vapaa, toinen varattu ja lapsia. Toinen nuorempi. Tunteet, jotka iskee kuin taivaalta pitkän katseen aloittamana. Kauniit silmät. Ei keskustelua. Hipaisuja. Sähköä. Yhteyden tunne. Isot tunteet. Iso tuska. Vihjailuja, muttei vieläkään keskustelua. Käsin kosketeltavan lämpimiä katseita. Suurta paloa lähelle ja koskettaa. Tuskaa kun ei uskalla/voi. Ei vieläkään keskustelua. Vetäytymistä. Lisää vetäytymistä. Ehkä Ahdistustakin.
Se varattu elää ilman rakkautta, ilman seksiä ja vuorovaikutus olematonta. Ei keskustelua eikä jakamista. Ilman todellista kumppanuutta. Onnetonta ja turhauttavaa. Mikään ei yritys ei ole auttanut eikä puolisoa edes kiinnosta muuttaa mitään. On saanut lapsen ja omakotitalon, se riittää hänelle. Muut tarpeet puolison oma ongelma. Ero on edessä jossain kohtaa joatapauksessa, koska näin ei jaksa. Erokeskustelu jo aloitettu. Kaikki on vaan niin auki ja miten ja milloin edetään ja miten sen kaiken jaksaa. Ja miten järjestää aikaa keskustella ilman pieniä korvia.
Ei näitä tilanteita voi tuoda ilmi töissä yleisissä keskusteluissa. Liian yksityistä. Jos tunteista olisi keskusteltu, olisi tämäkin kuvio selvitetty hänen kanssa.
Toinen tekee oikein, jotta ei riko jo valmiiksi rikkiolevaa suhdetta. Toinen tekee oikein, jotta ei sotke toista sekavaan elämäntilanteensa ja ajattelee ettei kelpaisi edes. Kumpikin kärsii. Lisäksi lapset kärsii kärsivästä vanhemmasta.
Järjen ja oikein tekemisen ilmentymä koko tilanne? Keskustelu, sitä tässä tarvittaisiin.
Mikäkö neuvoksi? Ota puhelin kauniiseen käteen ja ota häneen yhteyttä ja selvitä miten siellä toisessa päässä on tuon asian laita.
EI TULE PARISUHDETTA. NE WHATSAPP RIISTÄJÄT JA HYVÄKSIKÄYTTÄJÄT JOUTUU VASTUUSEEN!
Psst olitko, teitkö jne. 1/5 joutuu asemaani kohta. Sen jälkeen 3/5.
Teille tulee vielä kusiset paikat.
SOVITUKSEEN ON MONELLA MATKAA!
Avohoito huipussaan sulla vissiin.
Tais olla avohoidossa viikonlopun kun oli hiljaista ja nyt v...taa kun on takasin osastolla.
Miehenä olen väsynyt miettimään mitä pitäisi ollut tehdä toisin.
Jos ei nainen osaa antaa selvää signaalia niin aika turha sitä mitään liikkeitä tehdä varsinkaan jos ympäristö on vaikkapa työ.
Sen takia odotan naiselta tulemista vastaan ja otan hieman kontaktia nähden miten hän reagoi. Mutta jos sieltä tulee vain epärölntiä, mitään mikä viittaa "pakoiluun" tai vaikkapa pelkästään ujostelua niin unohdan.
Kun jätän jonkun taakseni niin jätän.
Ei se edestakaisin pohtimalla siitä parane.
Ja olen äärimmäisen väsynyt näihin suhteiden alkuun jossa naista pitää vetää liikkeelle kuin kivirekeä ja sekin on miehen vika kun "mies ei vain kiinnostanut ehkä tarpeeksi".
No ei kiinnosta sitten, Hyvästi ja painu vittuun.
Toi viimeinen ei viitannut sitten siihen että olisin kovasti harmistunut jos joku ei välitä tai ei ole kiinnostunut vaan siihen että on kiinnostunut mutta vain epäröi.
En jaksa vitussa mitään epäröijiä. Olet kiinnostunut tai et ole kiinnostnut. Tee päätös.
Siirrytään sitten eteenpäin.
Mutta ei mitään vitun edestakaisin märehtimisiä. Ei mitään lehmiä olla jolla olisi jotain henkisiä pötsejä.
Tietääkö hän, että olet kiinnostunut?Oletko sen kertonut? Oletatko, että toisen pitäisi lukea rivien välistä, ja vaikka lukisi oikein, pitäisi vielä luottaa itseensä, että lukee oikein. Luulen itse lukeneeni ajatukset vihjeistä, mutten uskalla luottaa siihen. Nyt kun hän on vetäytynyt hyvin selvästi, tulkitsen ettei hän enää halua.
Oletteko keskustelleet asiasta? Jos olette ja hän silti on epävarma haluaako, sitten kannattaa unohtaa.
Sitä vaan mietin että miksi se erossa oleminen ei silloin haitannut kun vielä näki. Ajattelin että oli niin epämääräistä silloinkin se kaikki ettei ainakaan kaipaamaan jää. Nyt kun siitä tuli konkreettista. Jotenkin todella vaikea jättää taakse.
Liian vähän tunteita on.
Luulisin niin että ei kannata jäädä niin sanotusti hirttoköyteen roikkumaan, vaan jatkamaan elämään kun olit tuolle naiselle liian huono... et kelvannut, hyväksy se ja jatka elämääsi.
en ole pelottava vain tyttöjen suojelija...