Olenko heikompi kuin 15v sitten?

Jokaisen voimavarat vähenee iän myötä ilman sairauksiakin.

kehovanhenee kirjoitti:

Jokaisen voimavarat vähenee iän myötä ilman sairauksiakin.

Joo näin se menee. mutta kannattaa pitää mielessä, että säännöllisellä ja kohtuullisella kuntoilulla sisältäen voimaa ja kestävyyttä parantavia liikkeitä pystyy hidastamaan tuota prosessia. On paljon hyväkuntoisia eläkeikäisiä ihmisiä. Myös joillakin MS-potilailla näin ja joka tapauksessa parantaa toimintakykyä. Voi olla niinkin, että lihakset suorastaan "vaatii"rasitusta säännöllisesti. MS käyttäytyy niin yksilöllisesti ettei voi oikein verrata toisiin. Mutta aloittajan tarkoittamalla sisulla saa myös kieltämättä lisävirtaa.

Itsellä ei ole kyseistä diagnoosia, mutta osa oireista sellaisia mitkä tyypillisiä MS:ssä, esim. juuri lihasten käyttäytyminen sekä väsyminen/uupuminen. Se lihastuntemus on hyvin epämääräinen sekoitus normaalia lihasrasitusta, mm. hypertyreoosiin liittyvää myastenia gravis-tyyppistä oiretta (että mikä vai?-googlatkaa), hyponatremiaa, spastisuutta. Kerran viikossa kun rasittaa kunnolla muttei äärimmilleen ja venyttelee vähän, niin auttaa oireisiin. Sosiaalista ja kognitiivista uupumusta sekä väsymystä voi olla seuraavat pari päivää tavallista enemmän, jolloin mieluiten tekee lähinnä niitä juttuja mitkä sujuu hyvin tai sitten ei tee mitään.

Monisairas kirjoitti:

Joo näin se menee. mutta kannattaa pitää mielessä, että säännöllisellä ja kohtuullisella kuntoilulla sisältäen voimaa ja kestävyyttä parantavia liikkeitä pystyy hidastamaan tuota prosessia. On paljon hyväkuntoisia eläkeikäisiä ihmisiä. Myös joillakin MS-potilailla näin ja joka tapauksessa parantaa toimintakykyä. Voi olla niinkin, että lihakset suorastaan "vaatii"rasitusta säännöllisesti. MS käyttäytyy niin yksilöllisesti ettei voi oikein verrata toisiin. Mutta aloittajan tarkoittamalla sisulla saa myös kieltämättä lisävirtaa.

Itsellä ei ole kyseistä diagnoosia, mutta osa oireista sellaisia mitkä tyypillisiä MS:ssä, esim. juuri lihasten käyttäytyminen sekä väsyminen/uupuminen. Se lihastuntemus on hyvin epämääräinen sekoitus normaalia lihasrasitusta, mm. hypertyreoosiin liittyvää myastenia gravis-tyyppistä oiretta (että mikä vai?-googlatkaa), hyponatremiaa, spastisuutta. Kerran viikossa kun rasittaa kunnolla muttei äärimmilleen ja venyttelee vähän, niin auttaa oireisiin. Sosiaalista ja kognitiivista uupumusta sekä väsymystä voi olla seuraavat pari päivää tavallista enemmän, jolloin mieluiten tekee lähinnä niitä juttuja mitkä sujuu hyvin tai sitten ei tee mitään.

Lue lisää

"Joo näin se menee. mutta kannattaa pitää mielessä, että säännöllisellä ja kohtuullisella kuntoilulla sisältäen voimaa ja kestävyyttä parantavia liikkeitä pystyy hidastamaan tuota prosessia."

Ei pysty. Liikunta tietenkin tukee yleistä terveyttä, mutta MS-taudissa ongelma ei ole lihaksissa, vaan lihasten ja aivojen välisten hermoratojen vaurioitumisesta. Aivojen lihaksille lähettämät viestit eivät vain löydä perille, kun aksoneita suojaavat kalvot ja/tai aksonit vaurioituvat.

itselläni on tietyn verran energiaa / päivä. Jos imuroin, en pysty tekemään mitään muuta. Kun kävelen 200 metriä keppien kanssa, on päivän voimavarat jo kulutettu. Kyse ei ole siitä, että lihakseni uupuisivat, vaan keskushermostoni ikään kuin ylikuormittuu ja viestien kulku hidastuu entisestään. Lepo ja rentoutuminen avaavat ylikuormittunutta viestiverkkoa, mutta latautumiseen menee aikaa.

MS-tautiin vaikuttaa yli 200 tunnettua geenialleelia, joten yksilöiden väliset erot taudin etenemisessä ovat huomattavia. Joillain tauti etenee todella aggressiivisesti, toiset elävät nimellisten oireiden kanssa melko normaalin elämän ja pärjäävät ilman apuvälineitä. Tätini päätyi pyörätuolipotilaaksi muutamassa vuodessa, mutta sen jälkeen tauti pysähtyi lähes täysin ja tila ei juurikaan ole muuttunut neljässä vuosikymmenessä.

Itselläni oireet alkoivat noin 10 vuotta ennen diagnoosia, mutta olivat alussa niin lieviä, että ne oli helppo sivuuttaa väsymyksellä tai stressillä. Diagnoosin jälkeen tein vielä muutaman vuoden töitä, mutta vähitellen fysiikka petti siitäkin huolimatta, että liikuin tuolloin semiaktiivisesti.

Pointtini on se, että mikään liikunta ei korjaa keskushermoston vaurioitunutta viestintäjärjestelmää, vaikka liikunta on mm. verenkiertoelimistön terveyden kannalta tärkeää.

Liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon kannattaa panostaa, koska ne ylläpitävät parempaa yleisterveyttä ja ehkäisevät mm. oksidatiivista stressiä ja inflammaatiota. Etenkin relapsoivassa remittoivassa MS-taudissa inflammaatiota vähentävät ravintoaineet voivat estää pahenemisvaiheita, koska kyse on tulehduksellisesta autoimmuunisairaudesta, jossa elimistön tulehdukset tunnetusti voivat laukaista pahenemisvaiheen.

Progressiiviset tautimuodot etenevät tasaisesti ilman pahenemisvaiheita. Ne lienevät neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa myeliinikalvoja ylläpitävien oligodendrosyyttien mitokondrioiden virheellinen toiminta aiheuttaa solujen tuhoutumista ja arpeutumien muodostumista erityisesti keskushermoston valkeassa aineessa sijaitsevien hermoratojen alueella.

Moi Tulin juuri Todella liikuntapainoitteiselta työviikolta. luin kirjoituksesi ja valitettavasti yhdestä kohdasta ainakin samaa mieltä jjjamuistakin..
Ei se Perrkuleen liikunta tätä paranna,osittain huomattavasti aivot toimii Todella paremmin kun "fyysisesti" vauhtiin pääsee mutta muisti,kognitiiviset plus muut..

Mutta minulla ja monella Muulla tämä tauti voi ajaa alkoholiin plus muuhun koska ei edes kova kunto tunnu parantavan? (Anteeksi, et ole luultavasti psykiatri ?)

PPMS kirjoitti:

"Joo näin se menee. mutta kannattaa pitää mielessä, että säännöllisellä ja kohtuullisella kuntoilulla sisältäen voimaa ja kestävyyttä parantavia liikkeitä pystyy hidastamaan tuota prosessia."

Ei pysty. Liikunta tietenkin tukee yleistä terveyttä, mutta MS-taudissa ongelma ei ole lihaksissa, vaan lihasten ja aivojen välisten hermoratojen vaurioitumisesta. Aivojen lihaksille lähettämät viestit eivät vain löydä perille, kun aksoneita suojaavat kalvot ja/tai aksonit vaurioituvat.

itselläni on tietyn verran energiaa / päivä. Jos imuroin, en pysty tekemään mitään muuta. Kun kävelen 200 metriä keppien kanssa, on päivän voimavarat jo kulutettu. Kyse ei ole siitä, että lihakseni uupuisivat, vaan keskushermostoni ikään kuin ylikuormittuu ja viestien kulku hidastuu entisestään. Lepo ja rentoutuminen avaavat ylikuormittunutta viestiverkkoa, mutta latautumiseen menee aikaa.

MS-tautiin vaikuttaa yli 200 tunnettua geenialleelia, joten yksilöiden väliset erot taudin etenemisessä ovat huomattavia. Joillain tauti etenee todella aggressiivisesti, toiset elävät nimellisten oireiden kanssa melko normaalin elämän ja pärjäävät ilman apuvälineitä. Tätini päätyi pyörätuolipotilaaksi muutamassa vuodessa, mutta sen jälkeen tauti pysähtyi lähes täysin ja tila ei juurikaan ole muuttunut neljässä vuosikymmenessä.

Itselläni oireet alkoivat noin 10 vuotta ennen diagnoosia, mutta olivat alussa niin lieviä, että ne oli helppo sivuuttaa väsymyksellä tai stressillä. Diagnoosin jälkeen tein vielä muutaman vuoden töitä, mutta vähitellen fysiikka petti siitäkin huolimatta, että liikuin tuolloin semiaktiivisesti.

Pointtini on se, että mikään liikunta ei korjaa keskushermoston vaurioitunutta viestintäjärjestelmää, vaikka liikunta on mm. verenkiertoelimistön terveyden kannalta tärkeää.

Liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon kannattaa panostaa, koska ne ylläpitävät parempaa yleisterveyttä ja ehkäisevät mm. oksidatiivista stressiä ja inflammaatiota. Etenkin relapsoivassa remittoivassa MS-taudissa inflammaatiota vähentävät ravintoaineet voivat estää pahenemisvaiheita, koska kyse on tulehduksellisesta autoimmuunisairaudesta, jossa elimistön tulehdukset tunnetusti voivat laukaista pahenemisvaiheen.

Progressiiviset tautimuodot etenevät tasaisesti ilman pahenemisvaiheita. Ne lienevät neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa myeliinikalvoja ylläpitävien oligodendrosyyttien mitokondrioiden virheellinen toiminta aiheuttaa solujen tuhoutumista ja arpeutumien muodostumista erityisesti keskushermoston valkeassa aineessa sijaitsevien hermoratojen alueella.

Lue lisää

Olen aivan samaa mieltä kanssasi koskien noita MS-kirjoituksia, mutta se vain käyttäytyy niin yksilöllisesti ettei helpolla uskoisi. Toisella ei mitään fysiikan ongelmaa ja toisella vaikeita ja arvaamattomia. Totta sekin ettei vika ole välttämättä itse lihaksiksissa vaan hermostossa kokonaisuudessaan ja näin se on itsellänikin. Tästä huolimatta osa MS-potilaista ja myös muista neur. potilaista hyötyy kohtuullisesta liikunnasta siten, että lihaskireydet ja kivut vähenee muita vaikutuksia unohtamatta. Alkuperäisen kirjoitukseni pääpointtui oli kuitenkin se, että kannattaa yrittää tehdä se mitä pystyy, vaikka tulee ikää ja sairauksia.

Anteeksi! Tuli taas Pöllönä juotua töitten jälkeen se viinipullo yöllä ja kertomus sen mukaista, mutta suunnilleen oikein olin kirjoittanut... mutta tuo kertomuksesi hermoston vaikutuksesta tähän tautiin Tosiaan ei se loputtomiin auta vaikka pumppaisi rautaa kuinka ja se yksilöllisyys? Uupumus viimeistään iskee(: mutta tuo (lihaskunto plus lääkkeet (koekaniineille)pupuja tarvitaan? Mutta todellakin Kaikki kunnia Lääkäreille/tutkijoille jotka jaksaa selvittää tätä sotkua.

Vähennä alkoholin käyttöä tai jos et pysty, niin lopeta se.

Miksi turhaan kuormitat kehoasi vielä alkoholillakin? Parempaa elämää viettäisit, jos pysyttelisit vesiselvänä. Ei olisi krapulaa ja väsymystäkään.

Hae apua, jos et pysty lopettamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vähennä alkoholin käyttöä tai jos et pysty, niin lopeta se.

Miksi turhaan kuormitat kehoasi vielä alkoholillakin? Parempaa elämää viettäisit, jos pysyttelisit vesiselvänä. Ei olisi krapulaa ja väsymystäkään.

Hae apua, jos et pysty lopettamaan.

Lue lisää

Viisaita sanoja, mutta henkeväiseksi kun heittäydyn niin tämä tauti on pahempi kuin monen Syöpä joita kavereillani on. elivät melkein diagnoosiin asti normi elämää!
Kun paranivat (onneksi) todennäköisyys selvitä oli 50% Kaveri selvisi ja on elänyt perheensä kanssa jo monta vuotta onnellisena ja sitä ennen!
Kertoi vain että vetää ihtensä "JOJOON" JOS TAUTI uusiutuu parin vuoden raastavan hoitojakson jälkeen!

Mutta verraten kaveriini, hän eli TÄYTTÄ ELÄMÄÄ! (minulla ain jotain kummia oireita 20v)

Eihän tämä ole mikään henk kohtainen keskustelupalsta MUTTA Valitettavasti tässä MS TAUDISSA HUOMAA vasta 20v LIIAN MYÖHÄÄN ETTÄ TAUTI oli jo päällä... varmaan seurusteluvaiheissa, en ois lapsia halunnut tehdä jos olisin silloin tinnyt. (pelko jää päälle siitäkin vaikka se ei aina periydykkään)

SE joka eksyy tälle palstalle nykyään on valitettavasti joskus liiaan myöhäistä mäsässä .......hoidoille josta ei mitään apua
kohtaa ehkä alkoholisoitunen joka on viiiiilä työelämäss' ,anteeks viina valitettavasti välillä maistuu. työ onneks semmoinen että harvoin huppelissa.