Minulla on ollut masennus parisen vuotta. Eri lääkkeitä on kokeiltu, nyt viimeisintä käyttänyt 8kk. Olen aloittanut psykoterapian 3kk sitten. Minulla on hetkittäin, ehkä kerran viikossa ollut puiken päivän - kahden päivän hyvä jakso silloin tällöin. Sitten taas väsyn ja masennun ja noin kerran viikossa mieli sukeltaa syvälle ja on itsetuhoisia ajatuksia. Nyt viime viikolla minulla oli jo neljä peräkkäistä hyvää päivää!! Se oli uskomattoman ihanaa. En enää muistanut mieltä oikeasti tuntui olla terve! Onko tämä masennuksesta paranemista että olo näin aaltoilee? Tuleeko vielä hyviä jaksoja ja piteneekö ne? On niin kurjaa kun nyt taas ollut huonoja päiviä ja eilen tosi huono. Tuo viime viikkoinen antoi kyllä uskoa että joskus tämä loppuu.
Masennuksentoipumisvaihe?
Elämäänkönyt
16191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei kohtalotoveri! Minulla aivan samaa paitsi sairastan myös ahdistus häiriötä.Minä olen oireillut kylläkin jo useita vuosia . Nyt pitkän lääke tauon jälkeen aloitettiin uudempi lääke nimeltään Brintellix.Minulla myös juuri tuota että pari hyvää päivää ja tuntuu ihanalta , mutta... sitten taas sukellus syövereihin tulee kauhea pettymys : Ei tämäkään lääke auta !!! Olen päättänyt nyt kokeilla tätä niin kauan kuin pystyn vaikka sivuvaikutuksia on aika reippaasti.En minäkään tiedä kuuluuko tää päivien erilaisuus alkuvaikutuksiin koska syönyt vasta vähän aikaa .Jos haluaisit vastata kuulisin mielelläni mitä lääkettä sinä syöt?
Ensinnäkin - lopeta lääkitys. Masennus johtuu aina siitä, että ihminen tukahduttaa jotakin tunnetta. Näin syntyy lukko ja lamaannus, johon ihminen jää jumiin. Syntyy turtuneisuus ja mikään ei enää tunnu miltään. Tai sitten seuraa sietämätöntä kärsimystä. Kärsimys syntyy hyväksymättömyydestä. Kontrollin pakosta ja sen menettämisen pelosta. Se on turvaton tila. Kaikki lääkkeet lisäävät tätä irrallisuuden tunnetta omasta itsestä tai sitten ne vain turruttavat lisää. Kaikki masennukset voitaisiin lopulta hoitaa pelkästään terapeuttisilla kohtaamisilla. Terapia auttaa ihmistä kohtaamaan oman itsensä ja sallimaan tunteet ja ajatukset, jotka jäävät helposti tukahdutetuiksi häpeän ja syyllisyyden alle. Hyvä terapeutti osaa esittää oikeita kysymyksiä, jotka auttavat ihmistä löytämään ratkaisuja ja voimavaroja itsestään. Hyvä terapeutti myös kuuntelee ja näkee sinut, jolloin itsekin voit tulla itsellesi hiljalleen näkyväksi jälleen. Tunteesi, ajatuksesi - jolloin sinusta tulee taas kokonainen. Lääkkeiden syöminen pitkittää aina tätä koko prosessia.
Nyt olet jo itsekin huomannut, että hyvät ja huonot päivät tulevat ja menevät. Se kuuluu elämään. Mitä nopeammin hyväksyt nämä kaikki tunteet itsessäsi, sitä helpommaksi elämäsi muuttuu. Jos taustalla on traumoja, niitä on hyvä terapiassa käsitellä. Traumat synnyttävät ajatusvääristymiä, tarpeetonta syyllisyyttä ja häpeää,- turvattomuutta, jolloin niistä on hyvä puhdistautua. Mutta poistettua niitä ei saa, kuten ei ikäviä tunteitakaan tai pettymyksiä elämässä yleensäkin. Mitä nopeammin hyväksyy ne, sitä helpommin oppii niiden kanssa elämään ja pääsee eteenpäin.
Toivon tsemppiä ja rohkeutta itsesi kohtaamiselle, kaikkien ikävien tunteidenkin hyväksynnälle. Kaikissa meissä on ikäviä ja vaikeita tunteita, - meillä on erilaisia lähtökohtia, erilaisia elämäntaitoja ja tapahtumia, jotka tuovat meistä esiin hyvin erilaisia puolia. Mutta kun hyväksymme itsemme, voimme myös alkaa kehittää elämäämme ja itseämme siihen suuntaan, kuin haluamme.
Sinun polkusi on omasi, eikä sitä voi verrata toisiin.
Lääkityksellä estetään potilasta tekemästä itsemurha. Muu mistä puhut on faktaa. Kun avaudut sisimmästäsi tarvitset lääkityksen tasaamaan mieltäsi. Jos sinua on esim. kiusattu itsemurhan partaalle, psykoterapia haluaa näyttää sinulle että vika on oikeasti sinussa. Sinä olet syyllinen kaikkeen mitä pahaa maapallolla on. Mielen korjaaminen ei tapahdu tee hetkillä tai tyttökaverin kanssa lenkkeilemällä. Lääkkeiden päihde käyttöön lääkärit eivät koskaan ohjaa, jos niin tapahtuu on se potilaan oma tahto tai virhe diagnoosi. Ilmeisesti olet jo saanut oikean lääkityksen tai läpikäynyt korjauksen kun puhut jo terveen mielellä. Tuosta kaikesta tulet vielä romahtamaan ilman seurantaa tai muussa tapauksessa olet totaali idiootti (tai ruotsinsuomalainen) Ps. voi olla myös psykopaatti.
Miten viittaamallasi "lääkityksellä" estetään ihmisiä tekemästä itsemurhia, kun tilastollisesti psykiatriassa käytettävät aineet lisäävät itsemurhia suhteessa vastaavissa tilanteissa oleviin, mutta plaseboa käyttäviin ihmisiin.
Tavallaan... erikoisessa vaiheessa sinulla aloitettu psykoterapia. Se on rankkaa puuhaa. Oma lääkärini ei suostunut laittamaan hakemusta vetämään ennen kuin tilani oli vakaa. Ei parantunut, ei sellaista oikeastaan vuosikymmenen oireilun jälkeen voi odottaakaan. Aina uuden jakson riski on olemassa. Mutta. Olin taas päässyt kiinni opintoihin ja minulla oli henkisiä voimavaroja käsitella asioitani. Tavoite on mennä eteenpäin. Sittenkin ensimmäiset kerrat olivat rankkoja, loppupäivä meni suoraan sanottuna sängyssä asioita märehtien.
Neiti-82 voi painua lääkeneuvoineen helvettiin. Mikä toimii hänelle ei välttämättä toimi muille. Minä syön lääkkeitä enkä häpeä myöntää sitä. Lääkitystä ei pidä lopettaa noin vain omin päin. Nämä asiat kuuluvat potilaan ja lääkärin keskusteltaviksi. Sinä et tiedä toisen tilannetta etkä voi noin suoralta kädeltä sanoa, kuuluuko jonkun syödä lääkettä vai ei.
Toivottavasti saat terapiassa käsiteltyä asioita pintaa syvemmältä. Itsellä meni KELA-terapia aika lailla käsienheilutteluksi kun en oikein tiennyt, mitä siellä olisi pitänyt puhua, Enimmäkseen puhuttiin turhan pinnallisia eikä saatu asioita kunnolla käsiteltyä. Nyt tällä uudella yrityksellä olen ottanut härkää sarvista ja se ei todellakaan ole kivaa, mutta se, että uusia ajatuksia pyörii päässä joka käynnin jälkeen on hyvä merkki.
Hei. Se, jos joku on kanssasi eri mieltä, ei varmaankaan tarkoita, että kyseisen henkilön pitäisi sentään helvettiin painua. Onneksi helvettikin liittyy raamatulliseen harhaan, joten sellaisella kadotuksella uhkailu lähinnä kertoo aina avuttomuudesta kyetä asialliseen, perusteltuun keskusteluun. Omaan kommenttiini liittyen, se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin (riippumattomiin) ja kokemukselliseen (henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen) tietoon masennukseen liittyen viimeisen 30 vuoden ajalta - ei siis ollut kyse siitä, mikä toimii minulle. Koko psykatrinen järjestelmä on rakentunut aivan vinoon ja siellä on paljon korjattavaa. Tietoa on ja tutkimuksia, mutta järjestelmien muuttuminen vie aikaa.
Kuten itsekin sanoit, että ensimmäisessä terapiassasi meni käsienheilutteluksi ja nyt toisella kertaa olet ottanut härkää sarvista - eli voisiko tulkita, että olet uskaltanut kohdata asioita ja keskustella niistä syvemmin? Tätä juuri tarkoitin. Lääke antaa sinulle mahdollisuuden pitää itsesi irrallaan itsestäsi, jotta voisit olla osa "koneistoa" välttäen kohtaamasta ikäviä asioita, mutta se ei korjaa tai paranna mitään - päinvastoin. Hetkellinen helpotus voi lopulta pitkällä tähtäimellä olla hyvinkin tuhoisaa. Mitä nopeammin joudut kohtaamaan ikävät puolesi ja asiat elämässäsi, käsittelemään ja pärjäämään niiden kanssa, sitä nopeammin pääset olemaan oma, aito inhimillinen itsesi. Kuten sanoin, ikävistä asioista ei voikaan parantua, niiden kanssa oppii elämään. Epäluonnollisesti- eli lääkkeellisesti yhteiskunnan oravanpyörässä pyöriminen voi tukea kapitalistista järjestelmää, mutta tuhoaa samalla kaiken aidon, luonnollisen ja inhimillisen.
Minusta maallikon, oli minkälainen kokemus tahansa, on vastuutonta antaa neuvoja lääkehoidosta. Lääkärinkin olisi näin vähäisillä tiedoilla tapauksesta.
Hauskoja oletuksia teet. Ensimmäisellä kerralla ajattelin huonon psykiatrin jäljiltä lääkityksestä hyvin samansuuntaisesti kuin sinäkin. En syönyt lääkettä. Terapian epäonnistumiseen vaikutti muukin kuin kyseinen asia, en osannut etsiä itselleni sopivaa terapeuttia, enkä tiennyt, mitä terapialta vaatia. Lisäksi voin ison osan ajasta niin huonosti, että terapiakäynti kului sen märehtimiseen eikä syiden etsimiseen ja korjaamiseen.
Nykyään syön lääkkeitä. Minulla on psykiatri, joka katsoo tilannettani kokonaisvaltaisesti takertumatta liikaa diagnoosiin. Lääkitys pyritään pitämään mahdollisimman simppelinä. Pelkällä lääkehoidolla pääsin takaisin arkeen kiinni. Parempi vointi mahdollistaa myös tehokkaamman terapiatyöskentelyn.
Pysyn aiemmassa lausunnossani, vaikka luitkin sitä väärin parhaasi mukaan.
Jos tarkkoja ollaan, myös sinä annoit neuvoja lääkehoidosta. Toki jätät avoimeksi, mitä maallikolla tarkoitat? Jos tarkoitat, että muu, kuin asiantuntija, siinä kohtaa tulkitsit kohdallani väärin.
Se on kyllä totta, että lääkkeet helpottavat oloa. Vaatii rohkeutta ja vahvuutta kohdata ikävät olotilat. Eräs asiakkaani söi vuosikausia masennuslääkkeitä ja kun hän lopulta halusi irtaantua niistä, kesti hänellä todella kauan tulla jälleen sinuiksi oman itsensä kanssa - tunteidensa ja herkkyyden, joka palasi siis vähitellen, kun lääkkeet hiljalleen lopetettiin. Jälkeenpäin hän koki, ettei ollut lääkevuosinaan elossa, vaikka silloin luulikin elävänsä ihan mukiinmenevää elämää ja voivansa lääkkeiden kanssa paremmin.
Edelleen kehottaisin ihmisiä opettelemaan elämään itsensä kanssa sen sijaan, että pakenevat lääkitykseen. Ja huomautan edelleen, että nyt puhun siis ainoastaan masennuksesta. Toki ovat maailman sivu ihmiset hakeutuneet erilaisten päihteiden pariin helpottaakseen vaikeita olojaan ja tuskin tuo helpon lohdutuksen tie tässä alati narsistiutuvassa ihmisevoluutiossa valittavasti onkaan vähenemään päin. Aina voi silti toivoa, että ihmiset rohkaistuisivat kulkemaan kohti vastuullisempia ja rakentavampia toimintatapoja.
Oletko tietoinen siitä, että mielialalääkitys voi saada aikaan psykoosin, skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön? Lääkkeet todella muuttavat aivokemiaasi, eikä se ole ihan vaaratonta.
Olen aloittaja. Lääkkeeni on lamictal. Se on epilepsia lääke jota on alettu käyttää masennukseen. Sillä ei ole juuri koskaan haittavaikutuksia eikä siis minullakaan ollut. On hyvin hidasvaikutteinen mutta kuulemma lähes kaikki siitä hyötyvät. Aloituksestani on hieman aikaa mutta ilolla kerron, että nyt on ollut hyvää jaksoa, ilman masennusta jo yli 2 viikkoa. Tunne on varovaisen hyvä :).
Kommentoin sen verran vielä että välttelin kauan, monta vuotta, lääkkeen aloitusta. Kokeilin muita konsteja. Olo meni lopulta siihen että en jaksanut enää yhtään mitään. En enää edes hakea apua. Lääke ainakin auttoi siihen että pikku hiljaa jaksoin hakea apua ja päästä kirjaimellisesti jaloilleni. Lääkkeet ei poista menneisyyttäni mutta katson että lääke on auttanut minut alkuun jotta pääsen käsittelemään masennuksen aiheuttamia asioita. Minulla siis näin. En halua ottaa kantaa muiden valintoihin ja tekemisiin.
Lamictal on lääke joka tappaa. Ole varovainen jos meinaat elää.
Olisi paree lopettaa jos haluu ihmiselämän.
On hulluuslääke jota julkkikset käyttää.
Pitäisi olla automaattinen annostelija joka tunnistaa milloin potilas on kävelemässä junan alle tai milloin menee niin kovaa että mastoon voi kiivetä ulkokautta teräsmiehenä. Lievän lääkkeen kääntöpuoli kummalle puolelle se on annettu jos mieli vaihtaa puolta lääke ei, otetaanko silloin vain puolikas pilleri ja toinen puoli kissalle? Nyt kissalla on raidat, näyttää tiikeriltä ja murisee.
Kerrotko millä perusteella lamictal tappaa? Olisin kiinnostunut kuulemaan? Kuolevat kaikki epilepsiapotilaat jotka syövät lamictalia?
Parasta olisi, jos menette koko konkkaronkka metsään köyden kaa.
Pääsee yhteiskunta eroon teistä laiskoista luusereista.
Tulette kalliiksi meille työssä oleville kunnon veronmaksajille.
Ja kyllä: äänestän persuja.
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Monet saa avun mielen masennukseen lääkkeistä, eivätkä sairaat sen enempää sinun verotukseesi tuo lisäystä kuin mitä poliitikot päättävät satsattavan terveydenhoitoon. Toivo ettet itse sairastu. Sekin on mahdollista.
Kato meillä ollaa kunnon työläisiä eikä luusereita kaivata. Halla-ahon tarjoo millä töllaset laitetaan kuriin!